pmv
Well-known member
Huhut kertovat että yhdysvaltalainen kilpa-ajajalegenda Al Unser jr olisi lopettamassa uransa tähän paikkaan. Viime vuosina IRL:ssä ajanut Unser jr on jo 42 vuotias, mutta saavuttanut urallansa melkoisen paljon menestystä monella autourheilun saralla.
Al Unser juniorin parhaat vuodet ajoittuvat 1990-luvun alkupuoliskolle, jolloin mies voitti Indy500:n kahteen otteeeseen(1992&1994 sekä Indycar mestaruuden kahdesti (1990&1994). Samaan aikaan mies teki muutaman esiintymisen Winston Cupissa ja Daytona 500:ssa. Sen verran kovan luokan vastus Unser oli, että Dale Earnahardt koki tarpeelliseksi torpata miehen pois kärkitaistelusta vuoden 1993 Daytonassa. Niissä piireissä ei tuohon aikaan voinut käytännössä saada suurempaa arvostusta.
Al Unser juniorin ura alkoin huipputasolla 1982 paikkeilla kun hän rupesi ajamaan Indycaria. Miehen tie huippulle oli toki tasoitettu koska Al Unser senior on yksi USA:n historian kovimmista kilpa-ajajista ja muutenkin Unserin suvusta löytyy kilpa-ajajia moneen lähtöön. Silti Pikku-Alin lahjakkuus oli silmiinpistävää ja yhdessä Michael Andretin kanssa heistä tuli seuraavien 10 vuoden ajaksi seuratuin taistelupari Indycarissa.
Al Unserin huippuvuosi sattui kaudelle 1994, kun hän siirtyi Gallesin kakkosluokan tallista Penskelle. Pikku-Al voitti yhteensä kahdeksan kisaa 16 mahdollisesta ja oli pisteissä ylivoimainen varmistaen mestaruuden Elkhart Lakessa samassa kisassa missä Jacques Villeneuve otti uransa ensimmäisen ison voiton. Tuona vuonna Indycarin taso oli varsin kova, sillä mukana oli mm. Nigel Mansell, Mario Andretti, Jacques Villeneuve, Paul Tracy, Emmersson Fittipaldi, Michael Andretti, Robby Gordon, Stefan Johansson, Bobby Rahal, Mauricio Gugelmin, Arie Luyendyk, Danny Sullivan, Scott Goodyear jne.
Seuraavana vuonna Unser jr haastoi Jacques Villeneuven mestaruustaistoon, mutta hävisi niukasti. Penske-Mercedes yhdistelmä ei ollut yhtä nopea kuin Villeneuven Reynard-Ford. Vielä kaudella 1996 Unser taisteli mestaruudesta täysin rinnoin, mutta Mersun kone lasahti johtoasemassa viimeisellä kierroksella Elkhart Lakessa. joten ei suomalaiset ole ainoita Mersu-Ilmorin uhreja...
Al Unser juniorin tyyli oli klassinen. Mies sääti autonsa kisaa varten ja jätti aika-ajot vähemmälle huomiolle. Sitten kisan edetessä Al vain nousi taktiikalla ja häikäisevän nopeilla kierroksilla. Lisäksi Al Unser ei koskaan käyttänyt radalla epäurheilijamaisia otteita. Eikä radan ulkopuolellakaan käyttäytymisessä ollut valittamista. Vuoden 1989 Indyssä Fittipaldi kiilasi Unserin viimeisellä kierroksella muuriin. Noustuaan romusta Al näytti kunniakierrosta ajaneelle Fittipaldille "thumbs up". Myöhemmin kyseltiin, että oliko siinä jotain ironiaa, mutta tätä Al ei kommentoinut koskaan.
Muutenkin Al Unser oli haastatteluissa vilpittömän ja vaatimattoman oloinen. siksi olikin iso yllätys kuulla vuonna 2002 miehen alkoholiongelmasta. Päihteiden käyttö oli karannut miehen käsistä jo vuosia sitten, mutta ongelmaa hyssyteltiin. Eihän tällainen ikoni voi olla mikään juoppo. Sinänsä Unserin ura oli vuoden 1996 jälkeen vahvassa laskussa. Sitä ei helpottanut myöskään onneton Pensken auto ja yhtä onneton Mersun kone. Lopulta vuonna 2000 Al Unser jr vaihtoi IRL sarjaan josta tulikin muutama voitto. Kuitenkaan mestaruudesta mies ei enää taistellut.
Parhaimpia esimerkkejä Unserin taktisesta kypsyydestä oli mm. Vancouverin kisa 1994. Al oli jäänyt aika-ajoissa ruutuun 17, mutta kisan edetessä mies nousi vääjäämättömästi kärkeen. Vancouverin katuradalla Al voitti muistini mukaan peräti kuusi kertaa mikä on missä tahansa sarjassa kova saavutus.
Al Unser junioria vietiin f1-luokkaan kahteenkin otteeseen. Kerran Bernie Ecclestone yritti houkutella Alia Brabhamille kaudeksi 1986. Toisella kertaa miestä vietiin Williamsille kaudeksi 1993. Se olisi ollut vastaus Michael Andretin McLaren pestiin. Al Unser jr ei kuitenkaan koskaan kokenut ykkösiä minään pakkomielteenä, vaan ajoi siellä missä sai parhaan sopimuksen.
Unser juniorin taktinen kypsyys on varmaan monen asian summa. Lukuisat kestävyyskisakokeilut ja voitot tuskin vähensivät tätä kypsyyttä. Meriittilistalla on mm. Daytona 24 tunnin kisan voitto. Itse näkisin Al Unser juniorin parhaimmaksi voitoksi Indyn 1992 voiton. Tuolloin Gallesin tiimillä oli käytössä Gracon runko joka oli täysi susi. Aika-ajot olivat menneet penkin alle ja auto oli likimain ajokelvoton. Junior oli niin tuskastunut autoon, että halusi ottaa käyttöön testaamattoman takaripustuksen kisaa varten. Auto piti saada säätöihin puolen päivän aikana. Niin vain kisasäädöt löytyivät ja pelottavan kylmissä olosuhteissa ajetussa kolarien täyttämässä kisassa Al nousi johtoon ja voittoon. Voitto tuli vain 0.042 sekunnin erolla Scott Goodyeariin. Päivän täydensi Alin isä, Al Unser senior, joka nousi kolmanneksi. Seniori oli saanut alleen Menardin auton, jolla alunperin piti ajaa Nelson Piquet.
Al Unser junior on autourheilun legenda. Klassinen kuljettaja, joka kykeni lukemaan kalustoa ja tekniikkaa paremmin kuin telemetria. Al Unser junior oli kilpailijoiden joukossa äärimmäisen kunnioitettu mies. Mm. Jacques Villeneuve on sanonut, että kaikista kuljettajista Al Unser oli yksi vaikemmin virheeseen hiostettavista. Vaikka painoi aivan takasiivessä kiinni, ei Alin linjat muuttuneet mihinkään eikä virhettä tullut. Ja Villeneuve on ajanut aika kovia nimiä vastaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että Unser olisi joku hidas, joka pärjäsi vain muiden virheiden avulla. Ei todellakaan. Al osasi kontrolloida autoa niin hyvin, ettei hänen tarvinnut tehdä limiitillä ajamisesta näyttävää.
Al Unser juniorin parhaat vuodet ajoittuvat 1990-luvun alkupuoliskolle, jolloin mies voitti Indy500:n kahteen otteeeseen(1992&1994 sekä Indycar mestaruuden kahdesti (1990&1994). Samaan aikaan mies teki muutaman esiintymisen Winston Cupissa ja Daytona 500:ssa. Sen verran kovan luokan vastus Unser oli, että Dale Earnahardt koki tarpeelliseksi torpata miehen pois kärkitaistelusta vuoden 1993 Daytonassa. Niissä piireissä ei tuohon aikaan voinut käytännössä saada suurempaa arvostusta.
Al Unser juniorin ura alkoin huipputasolla 1982 paikkeilla kun hän rupesi ajamaan Indycaria. Miehen tie huippulle oli toki tasoitettu koska Al Unser senior on yksi USA:n historian kovimmista kilpa-ajajista ja muutenkin Unserin suvusta löytyy kilpa-ajajia moneen lähtöön. Silti Pikku-Alin lahjakkuus oli silmiinpistävää ja yhdessä Michael Andretin kanssa heistä tuli seuraavien 10 vuoden ajaksi seuratuin taistelupari Indycarissa.
Al Unserin huippuvuosi sattui kaudelle 1994, kun hän siirtyi Gallesin kakkosluokan tallista Penskelle. Pikku-Al voitti yhteensä kahdeksan kisaa 16 mahdollisesta ja oli pisteissä ylivoimainen varmistaen mestaruuden Elkhart Lakessa samassa kisassa missä Jacques Villeneuve otti uransa ensimmäisen ison voiton. Tuona vuonna Indycarin taso oli varsin kova, sillä mukana oli mm. Nigel Mansell, Mario Andretti, Jacques Villeneuve, Paul Tracy, Emmersson Fittipaldi, Michael Andretti, Robby Gordon, Stefan Johansson, Bobby Rahal, Mauricio Gugelmin, Arie Luyendyk, Danny Sullivan, Scott Goodyear jne.
Seuraavana vuonna Unser jr haastoi Jacques Villeneuven mestaruustaistoon, mutta hävisi niukasti. Penske-Mercedes yhdistelmä ei ollut yhtä nopea kuin Villeneuven Reynard-Ford. Vielä kaudella 1996 Unser taisteli mestaruudesta täysin rinnoin, mutta Mersun kone lasahti johtoasemassa viimeisellä kierroksella Elkhart Lakessa. joten ei suomalaiset ole ainoita Mersu-Ilmorin uhreja...
Al Unser juniorin tyyli oli klassinen. Mies sääti autonsa kisaa varten ja jätti aika-ajot vähemmälle huomiolle. Sitten kisan edetessä Al vain nousi taktiikalla ja häikäisevän nopeilla kierroksilla. Lisäksi Al Unser ei koskaan käyttänyt radalla epäurheilijamaisia otteita. Eikä radan ulkopuolellakaan käyttäytymisessä ollut valittamista. Vuoden 1989 Indyssä Fittipaldi kiilasi Unserin viimeisellä kierroksella muuriin. Noustuaan romusta Al näytti kunniakierrosta ajaneelle Fittipaldille "thumbs up". Myöhemmin kyseltiin, että oliko siinä jotain ironiaa, mutta tätä Al ei kommentoinut koskaan.
Muutenkin Al Unser oli haastatteluissa vilpittömän ja vaatimattoman oloinen. siksi olikin iso yllätys kuulla vuonna 2002 miehen alkoholiongelmasta. Päihteiden käyttö oli karannut miehen käsistä jo vuosia sitten, mutta ongelmaa hyssyteltiin. Eihän tällainen ikoni voi olla mikään juoppo. Sinänsä Unserin ura oli vuoden 1996 jälkeen vahvassa laskussa. Sitä ei helpottanut myöskään onneton Pensken auto ja yhtä onneton Mersun kone. Lopulta vuonna 2000 Al Unser jr vaihtoi IRL sarjaan josta tulikin muutama voitto. Kuitenkaan mestaruudesta mies ei enää taistellut.
Parhaimpia esimerkkejä Unserin taktisesta kypsyydestä oli mm. Vancouverin kisa 1994. Al oli jäänyt aika-ajoissa ruutuun 17, mutta kisan edetessä mies nousi vääjäämättömästi kärkeen. Vancouverin katuradalla Al voitti muistini mukaan peräti kuusi kertaa mikä on missä tahansa sarjassa kova saavutus.
Al Unser junioria vietiin f1-luokkaan kahteenkin otteeseen. Kerran Bernie Ecclestone yritti houkutella Alia Brabhamille kaudeksi 1986. Toisella kertaa miestä vietiin Williamsille kaudeksi 1993. Se olisi ollut vastaus Michael Andretin McLaren pestiin. Al Unser jr ei kuitenkaan koskaan kokenut ykkösiä minään pakkomielteenä, vaan ajoi siellä missä sai parhaan sopimuksen.
Unser juniorin taktinen kypsyys on varmaan monen asian summa. Lukuisat kestävyyskisakokeilut ja voitot tuskin vähensivät tätä kypsyyttä. Meriittilistalla on mm. Daytona 24 tunnin kisan voitto. Itse näkisin Al Unser juniorin parhaimmaksi voitoksi Indyn 1992 voiton. Tuolloin Gallesin tiimillä oli käytössä Gracon runko joka oli täysi susi. Aika-ajot olivat menneet penkin alle ja auto oli likimain ajokelvoton. Junior oli niin tuskastunut autoon, että halusi ottaa käyttöön testaamattoman takaripustuksen kisaa varten. Auto piti saada säätöihin puolen päivän aikana. Niin vain kisasäädöt löytyivät ja pelottavan kylmissä olosuhteissa ajetussa kolarien täyttämässä kisassa Al nousi johtoon ja voittoon. Voitto tuli vain 0.042 sekunnin erolla Scott Goodyeariin. Päivän täydensi Alin isä, Al Unser senior, joka nousi kolmanneksi. Seniori oli saanut alleen Menardin auton, jolla alunperin piti ajaa Nelson Piquet.
Al Unser junior on autourheilun legenda. Klassinen kuljettaja, joka kykeni lukemaan kalustoa ja tekniikkaa paremmin kuin telemetria. Al Unser junior oli kilpailijoiden joukossa äärimmäisen kunnioitettu mies. Mm. Jacques Villeneuve on sanonut, että kaikista kuljettajista Al Unser oli yksi vaikemmin virheeseen hiostettavista. Vaikka painoi aivan takasiivessä kiinni, ei Alin linjat muuttuneet mihinkään eikä virhettä tullut. Ja Villeneuve on ajanut aika kovia nimiä vastaan. Ei pidä kuitenkaan luulla, että Unser olisi joku hidas, joka pärjäsi vain muiden virheiden avulla. Ei todellakaan. Al osasi kontrolloida autoa niin hyvin, ettei hänen tarvinnut tehdä limiitillä ajamisesta näyttävää.
