CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14184
Kilpailuun pääsemisen aikarajoista tulee seuraavaksi asiaa tähän toikkiin. Vanhoina aikoina ennen vuotta 1965 F1:ssä ei ollut olemassa varsinaisia aikarajoja kilpailuun tai sen pääsemiseen. Ajoittain kilpailuihin olisivat päässeet hyvinkin hitaat kuljettajat. Vuodesta 1966 eteenpäin aikarajoitteeksi määrättiin vähintään 90 % kierrosajasta kulkeva aika paalupaikan ja viimeisen ruudun välille. Järjestäjien omilla säännöillä aikaraja sai myös vaihdella vapaasti.
1970-luvun puolivälistä lähtien eräänlaiseksi ylärajaksi vakiintui 110 % raja paalupaikan ja viimeisen ruudun välille ja järjestäjien omat aikarajat alkoivat menettää vapaata merkitystään. Aikarajat kulkivat siis kauteen 1982 saakka vuosina 1966-1982 90-110 % välillä keskimäärin vaikka huomattavia poikkeuksiakin oli mukana joukossa.
Kaudesta 1983 lähtien muotoutui lajin ensimmäiseksi varsinaiseksi aikarajaksi 110 % sääntö jota käytettiin aina vuoteen 1995 saakka. Tässä kauden 1983 eri kilpailuun päässeiden autojen määrää ja paljon olisi mihinkin kilpailuun päässyt sääntöjen kirjaimellisella noudattamisella:
1983
Rio de Janeiro: Jokainen kuljettaja karsiutuneidenkin lisäksi olisi ollut kilpailuun oikeutettu.
Long Beach: Jokainen kuljettaja karsiutuneidenkin lisäksi olisi ollut kilpailuun oikeutettu.
Race of Champions: Sarjan ulkopuolisessa kilpailussa ei osaanottajien vähyyden takia sinällään ollut aikarajat käytössä. Mikäli nyt välttämättä tuomaristo olisi halunnut noudattaa lakejaan niin Stefan Johansson olisi karsiutunut ja Jean-Louis Schlesserin ajattomuus olisi katsottu Vapaan Harjoituksen perusteella. Kuljettajia olisi startannut muutoin 11 ta 12 kilpailuun.
Paul Ricard: Aivan juuri ja juuri kaikki kuljettajat olisivat päässeet mukaan kilpailuun karsiutuneidenkin lisäksi.
Imola: Kaikki kuljettajat karsiutuneidenkin lisäksi olisi ollut kilpailuun oikeutettu.
Monaco: Kuljettajista Piercarlo Ghinzani, Johnny Cecotto ja Roberto Guerrero olisivat jääneet kilpailun ulkopuolelle sillä heidän aikansa ylitti 110 % rajan. Muut karsiutuneet kuljettajat olivat rajan sisäpuolella. Kilpailuun olisi siis voitu saada 25 kuljettajaa periaatteessa laillisesti, mutta Monacossa pääsi vain 20 kuljettajaa mukaan kilpailuun.
Spa-Francorchamps: Kuljettajista Eliseo Salazar ei olisi päässyt kilpailuun sillä hänen aikansa ylitti 110 % rajan. Kilpailuun olisi siis periaatteessa voinut lähteä 27 kuljettajaa, mutta Piercarlo Ghinzani karsitui myös joukosta pois.
Detroit: Kaikki kuljettajat olisivat voineet päästä karsiutumisesta huolimatta mukaan kilpailuun.
Montreal: Kaikki kuljettajat olisivat voineet päästä karsiutumisesta huolimatta mukaan kilpailuun.
Silverstone: Kilpailuun olisi pitänyt lain kirjaimellisella noudattamisella päästää vain 25 kuljettajaa mukaan. Kilpailusta karsiutui Kenny Acheson, Corrado Fabi ja Johnny Cecotto, mutta Piercarlo Ghinzanin aika oli ylittänyt aikarajan vaikka hän pääsikin viimeiseen ruutuun.
Hockenheim: Kilpailuun olisi periaatteessa voinut päästä 27 kuljettajaa, mutta Kenny Achesonin kohtalo oli kuitenkin karsiutua. Manfred Winkelhockin pääsy oli tuomareista kiinni ja Corrado Fabin aika olisi ylittänyt 110 % rajan.
Österreichring: Periaatteessa kaikki olisivat voineet karsiutumisestaan huolimatta päästä mukaan kilpailuun, mutta Kenny Achesonin aika oli marginaalisesti ylittänyt rajan. Siten kuljettajia olisi voinut päästä korkeintaan 28 mukaan kilpailuun.
Zandvoort: Kaikki olisivat periaatteessa voineet päästä karsiutumisestaan huolimatta mukaan kilpailuun.
Monza: Kaikki olisivat voineet periaatteessa päästä karsiutumisestaan huolimatta mukaan kilpailuun.
Brands Hatch: Kaikki olisivat voineet periaatteessa päästä mukaan kilpailuun karsiutumisestakin huolimatta.
Kyalami: 110 % säännön tarkalla noudattamisella Kenny Acheson, Corrado Fabi ja Piercarlo Ghinzani olisivat olleet kilpailun ulkopuolella. Jostain syystä tuomaristo ei huomannut Achesonin ajassa ongelmia, mutta Fabi ja Ghinzani olisi hylätty ilman muiden tallien yksimielistä päätöstä antaa heidän kilpailla siellä. Muuten kilpailussa olisi ajanut 23 kuljettajaa.
1970-luvun puolivälistä lähtien eräänlaiseksi ylärajaksi vakiintui 110 % raja paalupaikan ja viimeisen ruudun välille ja järjestäjien omat aikarajat alkoivat menettää vapaata merkitystään. Aikarajat kulkivat siis kauteen 1982 saakka vuosina 1966-1982 90-110 % välillä keskimäärin vaikka huomattavia poikkeuksiakin oli mukana joukossa.
Kaudesta 1983 lähtien muotoutui lajin ensimmäiseksi varsinaiseksi aikarajaksi 110 % sääntö jota käytettiin aina vuoteen 1995 saakka. Tässä kauden 1983 eri kilpailuun päässeiden autojen määrää ja paljon olisi mihinkin kilpailuun päässyt sääntöjen kirjaimellisella noudattamisella:
1983
Rio de Janeiro: Jokainen kuljettaja karsiutuneidenkin lisäksi olisi ollut kilpailuun oikeutettu.
Long Beach: Jokainen kuljettaja karsiutuneidenkin lisäksi olisi ollut kilpailuun oikeutettu.
Race of Champions: Sarjan ulkopuolisessa kilpailussa ei osaanottajien vähyyden takia sinällään ollut aikarajat käytössä. Mikäli nyt välttämättä tuomaristo olisi halunnut noudattaa lakejaan niin Stefan Johansson olisi karsiutunut ja Jean-Louis Schlesserin ajattomuus olisi katsottu Vapaan Harjoituksen perusteella. Kuljettajia olisi startannut muutoin 11 ta 12 kilpailuun.
Paul Ricard: Aivan juuri ja juuri kaikki kuljettajat olisivat päässeet mukaan kilpailuun karsiutuneidenkin lisäksi.
Imola: Kaikki kuljettajat karsiutuneidenkin lisäksi olisi ollut kilpailuun oikeutettu.
Monaco: Kuljettajista Piercarlo Ghinzani, Johnny Cecotto ja Roberto Guerrero olisivat jääneet kilpailun ulkopuolelle sillä heidän aikansa ylitti 110 % rajan. Muut karsiutuneet kuljettajat olivat rajan sisäpuolella. Kilpailuun olisi siis voitu saada 25 kuljettajaa periaatteessa laillisesti, mutta Monacossa pääsi vain 20 kuljettajaa mukaan kilpailuun.
Spa-Francorchamps: Kuljettajista Eliseo Salazar ei olisi päässyt kilpailuun sillä hänen aikansa ylitti 110 % rajan. Kilpailuun olisi siis periaatteessa voinut lähteä 27 kuljettajaa, mutta Piercarlo Ghinzani karsitui myös joukosta pois.
Detroit: Kaikki kuljettajat olisivat voineet päästä karsiutumisesta huolimatta mukaan kilpailuun.
Montreal: Kaikki kuljettajat olisivat voineet päästä karsiutumisesta huolimatta mukaan kilpailuun.
Silverstone: Kilpailuun olisi pitänyt lain kirjaimellisella noudattamisella päästää vain 25 kuljettajaa mukaan. Kilpailusta karsiutui Kenny Acheson, Corrado Fabi ja Johnny Cecotto, mutta Piercarlo Ghinzanin aika oli ylittänyt aikarajan vaikka hän pääsikin viimeiseen ruutuun.
Hockenheim: Kilpailuun olisi periaatteessa voinut päästä 27 kuljettajaa, mutta Kenny Achesonin kohtalo oli kuitenkin karsiutua. Manfred Winkelhockin pääsy oli tuomareista kiinni ja Corrado Fabin aika olisi ylittänyt 110 % rajan.
Österreichring: Periaatteessa kaikki olisivat voineet karsiutumisestaan huolimatta päästä mukaan kilpailuun, mutta Kenny Achesonin aika oli marginaalisesti ylittänyt rajan. Siten kuljettajia olisi voinut päästä korkeintaan 28 mukaan kilpailuun.
Zandvoort: Kaikki olisivat periaatteessa voineet päästä karsiutumisestaan huolimatta mukaan kilpailuun.
Monza: Kaikki olisivat voineet periaatteessa päästä karsiutumisestaan huolimatta mukaan kilpailuun.
Brands Hatch: Kaikki olisivat voineet periaatteessa päästä mukaan kilpailuun karsiutumisestakin huolimatta.
Kyalami: 110 % säännön tarkalla noudattamisella Kenny Acheson, Corrado Fabi ja Piercarlo Ghinzani olisivat olleet kilpailun ulkopuolella. Jostain syystä tuomaristo ei huomannut Achesonin ajassa ongelmia, mutta Fabi ja Ghinzani olisi hylätty ilman muiden tallien yksimielistä päätöstä antaa heidän kilpailla siellä. Muuten kilpailussa olisi ajanut 23 kuljettajaa.