CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14191
Laitetaan tähän vähän asiaa kun tuohon Verstappen-ketjuun näiden tulevien asioiden laittaminen olisi saattanut, mutta ei välttämättä taas kerran aiheuttaa närkästystä muutoin omalta osaltani...
F1:n osalta kuntotaso ja kuntotasojen vaatimus on käytännössä aina lähtenyt nousuun ja pysynyt nousussa pois lukien joitakin vähän helpottavia muutoksia silloin tällöin.
Ja muutoin F1 on aina vaatinut kuntoa. Ainakin tiettyyn rajaan asti.
Jo Maestrosta lähtien eli Juan Manuel Fangiosta lähtien ainakin periaatteessa kaikki maailmanmestarit tai maailmanmestaritason miehet ovat olleet kovan luokan rattimiehiä myös ratin ulkopuolellakin. Toki Fangion viinilasillisista, Graham Hillin tai Jim Clarkin teehetkistä kisojen jälkeen on tultu valtavia harppauksia kuntotasojen nousussa.
Graham Hillin aikana ennen kaikkea alkoi ensimmäistä kertaa todella F1-auton ajaminen vaatia kuntoa. Etenkin kun autoon tulivat siivekkeet. Sitä ennen ainakin huonoimmillaan F1 ei tuntunut paljon kuntoa vaativan. Tai niin ainakin laji sellaisenaan huonoimmillaan nähtiin.
Ja hyvin pian Graham Hillin itsensä manailemat ja kauhistelemat uudet G-voimat jäivät hyvin pian suorastaan helpotukseksi verrattuna siihen aikaan jo kuin Karhu-Hulme alkoi lopetella uraansa ja muun muassa Jean-Pierre Beltoise joutui käytännössä lopettamaan uransa käsikipujen takia.
Niskatkin alkoivat olla useilla ajajilla aika huonona jopa paljon vähäisemmästäkin määrästä kisa-ajamista kuin aiemmin. Aikoinaan F1:n testimäärienkin alkaessa nousta 1970-luvun alusta lähtien enemmän tai vähemmän sitä, että kuka ajaja pystyy edes kestämään sellaisia määriä testejä mitä tallit tulisivat heiltä vaatimaan tulevaisuudessa?
Sittemmin autot muuttuivat raskaammiksi ja myöhemmin kevyemmiksi, mutta aerodynamiikan ja autojen muut valtavat kehityksen harppaukset etenkin nopeuden osalta alkoivat muuttaa autoja ensin vain tavallista leveämmiksi ja raskaammiksi ohjata vanhempiin aikoihin verrattuna ja myöhemmin hieman ennen maaefektiajan alkuakin ne olivat jo käytännössä kidutuslaitteita joiden ajaminen oli mielettömän rasittavaa ja jopa suhteessa aivan yhtä vaarallista ja paljon kovempaa kuntoa vaativampaa kuin mitä esimerkiksi 1960-luvulla oli laskettu vaikkapa 500 kilometrin ajoa varten tarvittavalle kunnolle.
Ja jo 1970-luvulla kisapituudet oltiin rajoitettu korkeintaan 300 kilometriin ja Monacossa olivat tietenkin oma kisapituuden rajoitukset.
Ja kun maaefektiaikakausi tuli lopullisesti vuonna 1978 (Vuosina 1975-1977 Lotuksella oli koko ajan maaefektin kehitystyö käynnissä ja vähintään puolittaista maaefektiautoa käytettiin jopa kisoissakin aikajakson loppua kohti.) niin G-voimat olivat muuttaneet autot muiden rakenteiden ohella lopullisesti sen ajan mittakaavassa käytännön kidutuslaitteiksi.
Vasta 1983 maaefektin poistuttua, autojen jousituslaatujen parannuttua huomattavasti aiempaan verrattuna ja ennen kaikkea mentyä konstruktiossa vuotta 1977 vastaavalle tasolle ja välitankkausbuumin tultua väliaikaisesti hyväksytymmäksi autoa oli jonkin verran helpompi ja mukavampi ajaa ja sittemmin mahdolliset kivut ja ongelmat olivat hetken aikaa pitkälti vuoden 1977 tapaan radasta kiinni. Taas kerran kuitenkin myös ennen autojen väistämätöntä kehitystä.
F1:n varsinaiset kuntopuolen helpotukset ravintotottumusten ja monien muiden helpotuttua alkoivat ajamisen osalta oikeastaan vasta automatisoitumisen ja joidenkin muiden helpotusten myötä.
Puoliautomaattivaihteisto säästi käsiä, jarrumateriaalit keventyivät jolloin jalkalihasten kestävyys ja vastaavasti rasitus jonkin verran helpottui ainakin joksikin aikaa, myöhemmin yritettiin tietenkin myös (Pakollisesti myös loukkaantuneiden kuljettajien osalta.) käyttää nykyään ihan tavallista niskatukeakin siinä kuitenkaan onnistumatta jotta niskalihaksia voisi säästää itse niskankin turvallisuuden nimissä ja kaikkiaankin tuostakin aiheesta riittäisi paljon puhuttavaa enemmänkin.
Tulihan jo sittemmin aktiivijousituksia, luistonestoja, sutimisenestoja, lukkiutumattomia ABS-jarruja, testikäyttöön se täysautomaattinen vaihteistokin ja parhaimmillaan jopa täysin automaattinen ajovakaudenhallintojärjestelmäkin huipputallien autoihin. Myöhemmin vuodesta 1994 taas turvallisuus otti isoja askelia vaikka jonkin aikaa laji vaikutti jopa taantuvan teknillisenä lajina kun ei saanut aivan kaikkia uusimpia ja hienoimpia laitteita enää käyttää.
Sittemmin nykypäivään tullessa ollaan joissakin asioissa menty paljon 1990-luvustakin eteenpäin.
Kuntopuolella taas...
Aikanaan aivan ensimmäiset mestaruustason huippupuolen kuntomiehet olivat käytännössä muuan Brasilian Karvaisin Mies ja Teräshiiri eli Emerson Fittipaldi ja Niki Lauda joilla oli tiettävästi aivan ensimmäiset huippuluokan kuntovalmentajat.
Tuolloin kuitenkin vain aivan äärimmäisinä huipputallien edustajina. Ensimmäisen muun tallin kuin huipputallin tai aivan mestaruusmiestason tallin tason ulkopuolisen tason talli joka käytti kuntovalmentajaa oli Osella ja sen kuljettaja Riccardo Paletti vuonna 1982.
Paletti teki historiaa myös siinä, että hänen kuntovalmentajansa toi aivan ensimmäisenä lajiin monia tuohon aikaan käytännössä ennenkuulumattomia kuntoiluasioita ja samalla ennen kaikkea opetti myös täysin erilaisia ruokailutottumuksiakin suojatilleen. Kuntopuolta oli pakkokin kasvattaa kun Paletti ei jaksanut edes kunnolla rattia vääntää aikanaan omissa testeissään eikä pitkään aikaan vielä sen jälkeenkin. Aika tuuria oli edes Superlisenssin myöntäminen vuodeksi 1982 ennen kisakautta F1-puolelle ja kun sai niin kohu oli aika kova.
Helvetti, aikoinaan muun muassa Jean-Pierre Jarier ja Alan Jones ainakin olivat kyllä melkoisen tuhteja kuskeja joskin myös erittäin kovakuntoisia huolimatta siitä, että ensimainittu söi toisinaan ennen kilpailua lihapihvejä ja kullankeltaisia paistettuja perunoita ripauksella oliiviöljyä ja jälkimainittu keskittyi myöskin varsin maukkaaseen ja rasvaiseen ruokavalioon Jarierin tapaan.
Jones kävi omalla ns. Välitankkauksella nauttimassa joskus jopa Foster'sia ennen kisaa ja varsinkin kisan jälkeen oli aina Foster'sia jemmassa jossakin. Ja toisinaan hupimielessä kun Williamsin arabisponsorit ei sallineet alkoholijuomia voitonjuhlissa tai oikein muutenkaan niin haettiin vaikka Arrowsilta Foster's tai Warsteineria pahempaan janoon.
Sitten oli tietenkin välimuotoja kuljettajina. Keke Rosberg poltti kyllä Marlboroa, mutta juoksi kyllä helkkarin pitkiä juoksulenkkejä aina erittäinkin kuumissa olosuhteissa ja Eddie Cheever harrasti kuntolenkkien ohella parhaimmillaan todella paljon pyöräilyä ja triathlonia harrastusmielessä. Tosin pitkälti etäisyysmittakaavassa kuin olisi triathlonia harrastanut, mutta kuitenkin aika kovasti mies kyllä treenasi.
Ja paheena mies nautti välillä aika paljon Pepsiä tai Coca-Colaa vaikkakin yleisemmin kisojen jälkeen ennemmin kuin ennen sitä. Ja ennen kisoja ruokavalio Cheeverilläkin varsinkin uran loppua ennen kisaa oli erittäin herkullista pastaa ja mineraalivettä yleensä Cheeverillä ruokavaliona siinä suhteessa miten Arrows-talli vain pystyi sitä aina omassa mittakaavassaan tekemään.
Sittemmin kaikkien näiden jälkeen ja etenkin osin Palettin esimerkin ja Palettin kuntovalmentajan näyttämien suuntien takia ennen pitkää Ayrton Senna mullistikin omalla tavallaan aivan täysilaatuisesti myös kuntoharjoittelunkin lajin historiassa. Sinänsä Senna ei tietenkään ollut varsinkaan huipputallien kuskeistakaan ensimmäinen todella täysipäiväinen huippuluokan kuntoilija, mutta Senna oli järkyttynyt ja päättäväinen oman vaikean uransa alun takia.
Muun muassa vuotta 1984 lähestyttäessä aivan ensimmäisessä ensitestissä Senna oli aivan yhtä toivoton kuin Paletti kunnon loputtua kesken ja myöhemmin jopa kisakaudella aina Dallasiin asti 1984 Senna oli vaikeuksissa kisoissa juurikin puutteellisen kunnon ja nestetankkauksen vajavaisuuden takia. Kisakaudella Kyalamissa ja Dallasissa Senna sai jopa lämpöhalvauksen ja muutaman kerran kaudella nestehukan.
Nykypäivästä taas puhuttaessa F1 vaatii erittäin paljon edelleen ainakin hienoteknistä kuntoa mitä ei vanhempaan aikaan ollut aivan yhtä helppo hankkia. Lisäksi autot ovat taas kehittyneet valtavasti eteenpäin ja paljon tietenkin vaikuttaa siihen, että ajetaanko täysillä tankeilla vai vajailla tankeilla.
Nykypäivän bensalastit suurimmillaan esimerkiksi ovat jo pienempiä esimerkiksi kuin vuoden 2010 220 litran bensalastit, vaikkapa aina vuoteen 1995 asti ollut V12-moottorin 240 litran bensatankit tai parhaimmillaan historiassa jopa reilusti yli 300 litran bensatankit eri autoissa joskin kaikkein suurimpien bensatankkien aikaan myös autojen vauhdit olivat aika paljon hitaampia kuin nykyisin.
Vuoden 1983 aikaan esimerkiksi välitankkauksesta huolimatta kaikissa autoissa oli jo 250 litran polttoainelastin raja.
Tämä kaiketi käy alustukseksi tähän toikkiin ja toivottavasti kuntoasiasta herää muuta keskusteluakin!
F1:n osalta kuntotaso ja kuntotasojen vaatimus on käytännössä aina lähtenyt nousuun ja pysynyt nousussa pois lukien joitakin vähän helpottavia muutoksia silloin tällöin.
Ja muutoin F1 on aina vaatinut kuntoa. Ainakin tiettyyn rajaan asti.
Jo Maestrosta lähtien eli Juan Manuel Fangiosta lähtien ainakin periaatteessa kaikki maailmanmestarit tai maailmanmestaritason miehet ovat olleet kovan luokan rattimiehiä myös ratin ulkopuolellakin. Toki Fangion viinilasillisista, Graham Hillin tai Jim Clarkin teehetkistä kisojen jälkeen on tultu valtavia harppauksia kuntotasojen nousussa.
Graham Hillin aikana ennen kaikkea alkoi ensimmäistä kertaa todella F1-auton ajaminen vaatia kuntoa. Etenkin kun autoon tulivat siivekkeet. Sitä ennen ainakin huonoimmillaan F1 ei tuntunut paljon kuntoa vaativan. Tai niin ainakin laji sellaisenaan huonoimmillaan nähtiin.
Ja hyvin pian Graham Hillin itsensä manailemat ja kauhistelemat uudet G-voimat jäivät hyvin pian suorastaan helpotukseksi verrattuna siihen aikaan jo kuin Karhu-Hulme alkoi lopetella uraansa ja muun muassa Jean-Pierre Beltoise joutui käytännössä lopettamaan uransa käsikipujen takia.
Niskatkin alkoivat olla useilla ajajilla aika huonona jopa paljon vähäisemmästäkin määrästä kisa-ajamista kuin aiemmin. Aikoinaan F1:n testimäärienkin alkaessa nousta 1970-luvun alusta lähtien enemmän tai vähemmän sitä, että kuka ajaja pystyy edes kestämään sellaisia määriä testejä mitä tallit tulisivat heiltä vaatimaan tulevaisuudessa?
Sittemmin autot muuttuivat raskaammiksi ja myöhemmin kevyemmiksi, mutta aerodynamiikan ja autojen muut valtavat kehityksen harppaukset etenkin nopeuden osalta alkoivat muuttaa autoja ensin vain tavallista leveämmiksi ja raskaammiksi ohjata vanhempiin aikoihin verrattuna ja myöhemmin hieman ennen maaefektiajan alkuakin ne olivat jo käytännössä kidutuslaitteita joiden ajaminen oli mielettömän rasittavaa ja jopa suhteessa aivan yhtä vaarallista ja paljon kovempaa kuntoa vaativampaa kuin mitä esimerkiksi 1960-luvulla oli laskettu vaikkapa 500 kilometrin ajoa varten tarvittavalle kunnolle.
Ja jo 1970-luvulla kisapituudet oltiin rajoitettu korkeintaan 300 kilometriin ja Monacossa olivat tietenkin oma kisapituuden rajoitukset.
Ja kun maaefektiaikakausi tuli lopullisesti vuonna 1978 (Vuosina 1975-1977 Lotuksella oli koko ajan maaefektin kehitystyö käynnissä ja vähintään puolittaista maaefektiautoa käytettiin jopa kisoissakin aikajakson loppua kohti.) niin G-voimat olivat muuttaneet autot muiden rakenteiden ohella lopullisesti sen ajan mittakaavassa käytännön kidutuslaitteiksi.
Vasta 1983 maaefektin poistuttua, autojen jousituslaatujen parannuttua huomattavasti aiempaan verrattuna ja ennen kaikkea mentyä konstruktiossa vuotta 1977 vastaavalle tasolle ja välitankkausbuumin tultua väliaikaisesti hyväksytymmäksi autoa oli jonkin verran helpompi ja mukavampi ajaa ja sittemmin mahdolliset kivut ja ongelmat olivat hetken aikaa pitkälti vuoden 1977 tapaan radasta kiinni. Taas kerran kuitenkin myös ennen autojen väistämätöntä kehitystä.
F1:n varsinaiset kuntopuolen helpotukset ravintotottumusten ja monien muiden helpotuttua alkoivat ajamisen osalta oikeastaan vasta automatisoitumisen ja joidenkin muiden helpotusten myötä.
Puoliautomaattivaihteisto säästi käsiä, jarrumateriaalit keventyivät jolloin jalkalihasten kestävyys ja vastaavasti rasitus jonkin verran helpottui ainakin joksikin aikaa, myöhemmin yritettiin tietenkin myös (Pakollisesti myös loukkaantuneiden kuljettajien osalta.) käyttää nykyään ihan tavallista niskatukeakin siinä kuitenkaan onnistumatta jotta niskalihaksia voisi säästää itse niskankin turvallisuuden nimissä ja kaikkiaankin tuostakin aiheesta riittäisi paljon puhuttavaa enemmänkin.
Tulihan jo sittemmin aktiivijousituksia, luistonestoja, sutimisenestoja, lukkiutumattomia ABS-jarruja, testikäyttöön se täysautomaattinen vaihteistokin ja parhaimmillaan jopa täysin automaattinen ajovakaudenhallintojärjestelmäkin huipputallien autoihin. Myöhemmin vuodesta 1994 taas turvallisuus otti isoja askelia vaikka jonkin aikaa laji vaikutti jopa taantuvan teknillisenä lajina kun ei saanut aivan kaikkia uusimpia ja hienoimpia laitteita enää käyttää.
Sittemmin nykypäivään tullessa ollaan joissakin asioissa menty paljon 1990-luvustakin eteenpäin.
Kuntopuolella taas...
Aikanaan aivan ensimmäiset mestaruustason huippupuolen kuntomiehet olivat käytännössä muuan Brasilian Karvaisin Mies ja Teräshiiri eli Emerson Fittipaldi ja Niki Lauda joilla oli tiettävästi aivan ensimmäiset huippuluokan kuntovalmentajat.
Tuolloin kuitenkin vain aivan äärimmäisinä huipputallien edustajina. Ensimmäisen muun tallin kuin huipputallin tai aivan mestaruusmiestason tallin tason ulkopuolisen tason talli joka käytti kuntovalmentajaa oli Osella ja sen kuljettaja Riccardo Paletti vuonna 1982.
Paletti teki historiaa myös siinä, että hänen kuntovalmentajansa toi aivan ensimmäisenä lajiin monia tuohon aikaan käytännössä ennenkuulumattomia kuntoiluasioita ja samalla ennen kaikkea opetti myös täysin erilaisia ruokailutottumuksiakin suojatilleen. Kuntopuolta oli pakkokin kasvattaa kun Paletti ei jaksanut edes kunnolla rattia vääntää aikanaan omissa testeissään eikä pitkään aikaan vielä sen jälkeenkin. Aika tuuria oli edes Superlisenssin myöntäminen vuodeksi 1982 ennen kisakautta F1-puolelle ja kun sai niin kohu oli aika kova.
Helvetti, aikoinaan muun muassa Jean-Pierre Jarier ja Alan Jones ainakin olivat kyllä melkoisen tuhteja kuskeja joskin myös erittäin kovakuntoisia huolimatta siitä, että ensimainittu söi toisinaan ennen kilpailua lihapihvejä ja kullankeltaisia paistettuja perunoita ripauksella oliiviöljyä ja jälkimainittu keskittyi myöskin varsin maukkaaseen ja rasvaiseen ruokavalioon Jarierin tapaan.
Jones kävi omalla ns. Välitankkauksella nauttimassa joskus jopa Foster'sia ennen kisaa ja varsinkin kisan jälkeen oli aina Foster'sia jemmassa jossakin. Ja toisinaan hupimielessä kun Williamsin arabisponsorit ei sallineet alkoholijuomia voitonjuhlissa tai oikein muutenkaan niin haettiin vaikka Arrowsilta Foster's tai Warsteineria pahempaan janoon.
Sitten oli tietenkin välimuotoja kuljettajina. Keke Rosberg poltti kyllä Marlboroa, mutta juoksi kyllä helkkarin pitkiä juoksulenkkejä aina erittäinkin kuumissa olosuhteissa ja Eddie Cheever harrasti kuntolenkkien ohella parhaimmillaan todella paljon pyöräilyä ja triathlonia harrastusmielessä. Tosin pitkälti etäisyysmittakaavassa kuin olisi triathlonia harrastanut, mutta kuitenkin aika kovasti mies kyllä treenasi.
Ja paheena mies nautti välillä aika paljon Pepsiä tai Coca-Colaa vaikkakin yleisemmin kisojen jälkeen ennemmin kuin ennen sitä. Ja ennen kisoja ruokavalio Cheeverilläkin varsinkin uran loppua ennen kisaa oli erittäin herkullista pastaa ja mineraalivettä yleensä Cheeverillä ruokavaliona siinä suhteessa miten Arrows-talli vain pystyi sitä aina omassa mittakaavassaan tekemään.
Sittemmin kaikkien näiden jälkeen ja etenkin osin Palettin esimerkin ja Palettin kuntovalmentajan näyttämien suuntien takia ennen pitkää Ayrton Senna mullistikin omalla tavallaan aivan täysilaatuisesti myös kuntoharjoittelunkin lajin historiassa. Sinänsä Senna ei tietenkään ollut varsinkaan huipputallien kuskeistakaan ensimmäinen todella täysipäiväinen huippuluokan kuntoilija, mutta Senna oli järkyttynyt ja päättäväinen oman vaikean uransa alun takia.
Muun muassa vuotta 1984 lähestyttäessä aivan ensimmäisessä ensitestissä Senna oli aivan yhtä toivoton kuin Paletti kunnon loputtua kesken ja myöhemmin jopa kisakaudella aina Dallasiin asti 1984 Senna oli vaikeuksissa kisoissa juurikin puutteellisen kunnon ja nestetankkauksen vajavaisuuden takia. Kisakaudella Kyalamissa ja Dallasissa Senna sai jopa lämpöhalvauksen ja muutaman kerran kaudella nestehukan.
Nykypäivästä taas puhuttaessa F1 vaatii erittäin paljon edelleen ainakin hienoteknistä kuntoa mitä ei vanhempaan aikaan ollut aivan yhtä helppo hankkia. Lisäksi autot ovat taas kehittyneet valtavasti eteenpäin ja paljon tietenkin vaikuttaa siihen, että ajetaanko täysillä tankeilla vai vajailla tankeilla.
Nykypäivän bensalastit suurimmillaan esimerkiksi ovat jo pienempiä esimerkiksi kuin vuoden 2010 220 litran bensalastit, vaikkapa aina vuoteen 1995 asti ollut V12-moottorin 240 litran bensatankit tai parhaimmillaan historiassa jopa reilusti yli 300 litran bensatankit eri autoissa joskin kaikkein suurimpien bensatankkien aikaan myös autojen vauhdit olivat aika paljon hitaampia kuin nykyisin.
Vuoden 1983 aikaan esimerkiksi välitankkauksesta huolimatta kaikissa autoissa oli jo 250 litran polttoainelastin raja.
Tämä kaiketi käy alustukseksi tähän toikkiin ja toivottavasti kuntoasiasta herää muuta keskusteluakin!
