CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 14191
Tässä toikissa keskustellaan f1:ssä käytettävien pienten rangaistusten tai kisan aikana tapahtuvista tai langetettavista rangaistuksista. Ei kuitenkaan yleensä hylkäykseen johdetuista tuomioista elleivät ne niin erikseen menneet. Myös rangaistusten historiasta voi puhua toivottavasti vapaasti.
F1:ssä on periaatteessa aina ollut rangaistuksia käytössä, mutta vanhin tietämäni rangaistus kilpailuissa langetettavista tuomioista tai aikarangaistuksista on vuodelta 1951 ja Silverstonen osakilpailusta eteenpäin alettiin näitä rangaistustuomioita noudattamaan. Laitan tässä aloitusviestissä lyhyesti joitakin tietämiäni tapauksia f1:n historian ajalta:
1951: Englannin Grand Prixissä epäurheilijamaisesta käytöksestä, toiseen kuljettajaan kohdistuneesta toistuvasta ja törkeästä estelystä tai varaslähdöstä kilpailuun sai automaattisen viiden minuutin rangaistuksen. Rangaistus toteutettiin siirtämällä rangaistusaika lopputuloksiin. Tästä kilpailusta lähtien sääntökirjoihin lisättiin mahdollisuus käyttää aikarangaistuksia miltä tahansa aikaväliltä, mutta ylärajana pidettiin viittä minuuttia. Yleisemmin rangaistiin 1-5 minuutin aikarangaistuksella loppuaikaan.
1952-1966: Aikarangaistus säilyi sellaisenaan.
1967-1972: Aikarangaistuksen maksimipituutta lyhennettiin kahteen minuuttiin ja tuolloin alettiin enemmän terävöittämään rangaistuksen langetettavuutta erityisesti varaslähtöihin. Myös keskivertona pienimpänä aikatuomiona alettiin käyttää vaihtelevasti 20-45 sekunnin aikarangaistusta loppuaikaan.
1972-1975: Aikarangaistus säilyi sellaisenaan.
1975: Ei muutoin mitään erityistä, mutta hylkäykseen tarkoittavan mustan lipun ja numeroyhdistelmässä käytetyn erillisen polttoainemerkkiviittauksen käyttö kiellettiin. Polttoainemerkkiviittaus oli aiemmin otettu kaudella 1968 käyttöön sillä välitankkaus kesken kilpailujen oli ollut tuolloin hyvin harvinaista ja ajoittain järjestäjien toimesta myös kielletty. Toisaalta aikarangaistuksen maksimipituus muuttui korkeintaan minuutin mittaiseksi ja pienempiä aikarangaistuksia alettiin käyttämään enemmän. Toisaalta kuljettajat alkoivat haluamaan enemmän kilpailuun vaikuttavia, mutta yleisesti sallittavia pienempiä rangaistuksia toimistaan radalla kilpailun aikana.
1978: Minuutin mittainen aikasakko säilyi itsessään, mutta tuomariston päätöksellä voitiin kilpailuun määrätä jopa erillinen sakkokierros riittävän suuren rangaistuksen tehneelle kuljettajalle. Lisäksi vahvistettiin ennen erilistä hylkäystuomiota viimeiseksi varoitukseksi annettava keltainen lippu. Myös musta lippu ilman numeroa toimi viimeisenä varoituksena ennen hylkäystä mikäli tuomaristo oli niin päättänyt.
1979-1981: Säännöt säilyivät samanlaisina enimmäkseen, mutta tällä välin oltiin hylätty muun muassa ensimmäistä kertaa järkevästi lajiin ehdotettu stop-go-rangaistus. Sen pituus olisi ollut tuolloin vaihtelevasti rikkeen vakavuudesta riippuen 10-40 sekuntia.
1981: Argentiinan kilpailussa Ricardo Zunino sai sakkokierroksen oikaistuaan shikaanin. Tätä tuomiota pidettiin aivan liian kovana rikkeen vakavuuteen nähden ja kesken kauden sakkokierroksen käytöstä lajissa luovuttiin. Sakkokierroksen olisi voinut sitä ennen saada riittävän törkeistä rikkeistä radalla, toistuvista varaslähdöistä kilpailujen uusintalähdön osalta, epäurheilijamaisen käytöksen takia tai viimeisenä varoituksena ennen hylkäystä tuomariston erillisellä päätöksellä hylkäyksen vaihtoehtona.
Toisaalta tässäkin vaiheessa keltaista lippua olisi pitänyt heiluttaa ennen tuomion langetusta ajajan huomion herättämiseksi. Englannin Grand Prixin osalta haluttiin aluksi käyttää tapaus Elio de Angelisin osalta kesken kauden sakkokierroksen hylkäyksen jälkeen esiteltyä säännöllistä 10 sekunnin ajanlisäystä loppuaikaan. Elio de Angeliksen epäurheilijamainen ratakäytös, jatkuva rikkeiden jatkaminen, kanssakuljettajien jatkuva estely ja törkeä töniminen kilpailutilanteissa ja lopulta keltaisen lipun noudattamatta jättäminen aiheuttivat hänelle mustan lipun ja hylkäyksen sakkokierroksen sijaan.
Lisärangaistuksena de Angelis sai vielä erillisen rangaistuksen tuomariston halventamisesta, omien toimiensa vähättelystä, valehtelusta tuomaristolle kuulusteluissa ja ihme kyllä yhden kilpailun ehdollisen kilpailukiellon ja 100 dollarin sakon. Lisäksi Elio de Angelis oli melkein käynyt kilpailun johtavan tuomarin kimppuun kilpailun jälkeen kuulusteluissa. Ajajien mielestä de Angelikselle olisi ehdonalaisen kiellon voinut jo tuolloin langettaa ehdottomana. Tuomaristo varoitti kilpailun jälkeen kuumaveristä italialaista myös mahdollisesta usean kilpailun mittaisesta ehdottomasta kilpailukiellosta mikäli tapaus enää toistuisi. Ei toistunut kaikessa vakavuudessaan joskin de Angelis harjoitti estelyä ja muutakin ihmeellistä ja ajoittain varsin törkeääkin käytöstä uransa aikana myöhemminkin.
1982-1990: Tuomiot säilyivät samana ja stop-go kiellettiin ennen kautta 1982 eli sitä ei otettu käyttöön lajiin. Noina vuosina tyytymättömyys vanhanaikaisiin aikarangaistuksiin kasvoi koko ajan ja vuonna 1989 kauden alussa keskusteltiin lajin rangaistusten tasosta. Tuolloin ennen hylkäystä vaihtoehtoja rangaistukseksi olisi ollut kolme: Varikon läpiajorangaistus, 10 sekunnin stop-go-rangaistus ja sakkokierros jossa riittävän vakavan rikkeen tehnyt kuljettaja olisi jäänyt automaattisesti muulle porukalle kierroksen. Myös kaikkien näiden yhdistelmää koventuvasti aiottiin harkita käyttöön. Lopulta otettiin käyttöön stop-go-rangaistus joka olisi kuulunut monien mielestä Gerhard Bergerille jo Montrealissa 1990, mutta valitettavasti kaudella 1989 sovittiin stop-gon käyttöön ottamisesta vasta kaudeksi 1991 eikä kaudeksi 1990. Stop-gon lisäksi tuomaristo pystyi edelleen vaihtoehtoisesti langettamaan aikasakkoja käytettäväksi loppuaikaan.
Seuraavassa viestissä keskustellaan sitten stop-gon saanneista kuljettajista.
F1:ssä on periaatteessa aina ollut rangaistuksia käytössä, mutta vanhin tietämäni rangaistus kilpailuissa langetettavista tuomioista tai aikarangaistuksista on vuodelta 1951 ja Silverstonen osakilpailusta eteenpäin alettiin näitä rangaistustuomioita noudattamaan. Laitan tässä aloitusviestissä lyhyesti joitakin tietämiäni tapauksia f1:n historian ajalta:
1951: Englannin Grand Prixissä epäurheilijamaisesta käytöksestä, toiseen kuljettajaan kohdistuneesta toistuvasta ja törkeästä estelystä tai varaslähdöstä kilpailuun sai automaattisen viiden minuutin rangaistuksen. Rangaistus toteutettiin siirtämällä rangaistusaika lopputuloksiin. Tästä kilpailusta lähtien sääntökirjoihin lisättiin mahdollisuus käyttää aikarangaistuksia miltä tahansa aikaväliltä, mutta ylärajana pidettiin viittä minuuttia. Yleisemmin rangaistiin 1-5 minuutin aikarangaistuksella loppuaikaan.
1952-1966: Aikarangaistus säilyi sellaisenaan.
1967-1972: Aikarangaistuksen maksimipituutta lyhennettiin kahteen minuuttiin ja tuolloin alettiin enemmän terävöittämään rangaistuksen langetettavuutta erityisesti varaslähtöihin. Myös keskivertona pienimpänä aikatuomiona alettiin käyttää vaihtelevasti 20-45 sekunnin aikarangaistusta loppuaikaan.
1972-1975: Aikarangaistus säilyi sellaisenaan.
1975: Ei muutoin mitään erityistä, mutta hylkäykseen tarkoittavan mustan lipun ja numeroyhdistelmässä käytetyn erillisen polttoainemerkkiviittauksen käyttö kiellettiin. Polttoainemerkkiviittaus oli aiemmin otettu kaudella 1968 käyttöön sillä välitankkaus kesken kilpailujen oli ollut tuolloin hyvin harvinaista ja ajoittain järjestäjien toimesta myös kielletty. Toisaalta aikarangaistuksen maksimipituus muuttui korkeintaan minuutin mittaiseksi ja pienempiä aikarangaistuksia alettiin käyttämään enemmän. Toisaalta kuljettajat alkoivat haluamaan enemmän kilpailuun vaikuttavia, mutta yleisesti sallittavia pienempiä rangaistuksia toimistaan radalla kilpailun aikana.
1978: Minuutin mittainen aikasakko säilyi itsessään, mutta tuomariston päätöksellä voitiin kilpailuun määrätä jopa erillinen sakkokierros riittävän suuren rangaistuksen tehneelle kuljettajalle. Lisäksi vahvistettiin ennen erilistä hylkäystuomiota viimeiseksi varoitukseksi annettava keltainen lippu. Myös musta lippu ilman numeroa toimi viimeisenä varoituksena ennen hylkäystä mikäli tuomaristo oli niin päättänyt.
1979-1981: Säännöt säilyivät samanlaisina enimmäkseen, mutta tällä välin oltiin hylätty muun muassa ensimmäistä kertaa järkevästi lajiin ehdotettu stop-go-rangaistus. Sen pituus olisi ollut tuolloin vaihtelevasti rikkeen vakavuudesta riippuen 10-40 sekuntia.
1981: Argentiinan kilpailussa Ricardo Zunino sai sakkokierroksen oikaistuaan shikaanin. Tätä tuomiota pidettiin aivan liian kovana rikkeen vakavuuteen nähden ja kesken kauden sakkokierroksen käytöstä lajissa luovuttiin. Sakkokierroksen olisi voinut sitä ennen saada riittävän törkeistä rikkeistä radalla, toistuvista varaslähdöistä kilpailujen uusintalähdön osalta, epäurheilijamaisen käytöksen takia tai viimeisenä varoituksena ennen hylkäystä tuomariston erillisellä päätöksellä hylkäyksen vaihtoehtona.
Toisaalta tässäkin vaiheessa keltaista lippua olisi pitänyt heiluttaa ennen tuomion langetusta ajajan huomion herättämiseksi. Englannin Grand Prixin osalta haluttiin aluksi käyttää tapaus Elio de Angelisin osalta kesken kauden sakkokierroksen hylkäyksen jälkeen esiteltyä säännöllistä 10 sekunnin ajanlisäystä loppuaikaan. Elio de Angeliksen epäurheilijamainen ratakäytös, jatkuva rikkeiden jatkaminen, kanssakuljettajien jatkuva estely ja törkeä töniminen kilpailutilanteissa ja lopulta keltaisen lipun noudattamatta jättäminen aiheuttivat hänelle mustan lipun ja hylkäyksen sakkokierroksen sijaan.
Lisärangaistuksena de Angelis sai vielä erillisen rangaistuksen tuomariston halventamisesta, omien toimiensa vähättelystä, valehtelusta tuomaristolle kuulusteluissa ja ihme kyllä yhden kilpailun ehdollisen kilpailukiellon ja 100 dollarin sakon. Lisäksi Elio de Angelis oli melkein käynyt kilpailun johtavan tuomarin kimppuun kilpailun jälkeen kuulusteluissa. Ajajien mielestä de Angelikselle olisi ehdonalaisen kiellon voinut jo tuolloin langettaa ehdottomana. Tuomaristo varoitti kilpailun jälkeen kuumaveristä italialaista myös mahdollisesta usean kilpailun mittaisesta ehdottomasta kilpailukiellosta mikäli tapaus enää toistuisi. Ei toistunut kaikessa vakavuudessaan joskin de Angelis harjoitti estelyä ja muutakin ihmeellistä ja ajoittain varsin törkeääkin käytöstä uransa aikana myöhemminkin.
1982-1990: Tuomiot säilyivät samana ja stop-go kiellettiin ennen kautta 1982 eli sitä ei otettu käyttöön lajiin. Noina vuosina tyytymättömyys vanhanaikaisiin aikarangaistuksiin kasvoi koko ajan ja vuonna 1989 kauden alussa keskusteltiin lajin rangaistusten tasosta. Tuolloin ennen hylkäystä vaihtoehtoja rangaistukseksi olisi ollut kolme: Varikon läpiajorangaistus, 10 sekunnin stop-go-rangaistus ja sakkokierros jossa riittävän vakavan rikkeen tehnyt kuljettaja olisi jäänyt automaattisesti muulle porukalle kierroksen. Myös kaikkien näiden yhdistelmää koventuvasti aiottiin harkita käyttöön. Lopulta otettiin käyttöön stop-go-rangaistus joka olisi kuulunut monien mielestä Gerhard Bergerille jo Montrealissa 1990, mutta valitettavasti kaudella 1989 sovittiin stop-gon käyttöön ottamisesta vasta kaudeksi 1991 eikä kaudeksi 1990. Stop-gon lisäksi tuomaristo pystyi edelleen vaihtoehtoisesti langettamaan aikasakkoja käytettäväksi loppuaikaan.
Seuraavassa viestissä keskustellaan sitten stop-gon saanneista kuljettajista.
Viimeksi muokattu:
