Jatko-osa: Pakkasukko tekee Uudet Vuodet 31.12.2021

[Thunder]

Edellinen tarinani joulun alla on luettavissa täältä, ne ketkä eivät ole lukeneet, niin kannattaa aloittaa tästä ensin: https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/topira/pakkasukko/

Etsiskelin siinä uuden vuoden satuaiheisia teemoja ja oli yllätys, ettei niitä oikeastaan ole vaan periaate on se, että kaikki tarinat voidaan muuntaa mistä tahansa satumaailmoista löyhästi irrallisina. Näitä on vaikkapa lumiukko posteljoonina, piparikakku-ukon seikkailut, susi ja seitsemän lammasta ja monia muitakin, mitä olen netissä kahlaillut.

Päätin tässä luoda jatko-osan ja olkaapas hyvät:

Pakkasukko tekee Uudet Vuodet​

1992

Kalle rupesi pohtimaan pari päivää myöhemmin jouluaaton jälkeen, että mitenköhän Pakkasukko Marozka viettää uuden vuoden vieton. Kalle sai klassisen idealampun päänsä yläpuolelle, että hän voisi kirjoittaa asiasta suoraan Marozkalle. Olihan Pakkasukko ihan oikea joulun henki siinä kuten joulupukkikin, siinä riittää, kun kirjoittaa ihan nimellä kirjekuoreeseen ja tyrkkää sen postilaatikkoon.

Innostuneena hän kirjoitti kirjeen, liitti siihen pari pikafilmivalokuvaa. Kalle sai vanhemmiltaan aiemmin synttärilahjakseen Polaroid 600 -pikafilmikameran 1981-luvulta. Vanhemmat hankkivat sen Keltainen Pörssi-lehden ilmoituksen kautta. Se oli sen ajan suosittu kamera, jolla pystyi kehittämään heti valokuvan otoksen jälkeen.

Kalle riensi viemään kirjeen Postin kirjelaatikkoon ja juuri kun hän oli laittamassa pakkasukolle osoitettua preiviä siihen luukun suuhun, mystinen sininen aura pienine lumihiutaleineen ilmaantui siihen ja imaisi kirpeällä kylmyydellä Kallen sormista hänen kynällä raapaistun mestariteoksensa.

– Seuraavalla kerralla täytyy muistaa pitää hanskat kädessä ja laittaa palautetta sille ukolle, sain palovammoja sorminpäihini! Noitui Kalle hänen puhaltaessaan ja hieroessaan käsiäänsä lämpimiksi.

Kirjeiden lähetys on yksi monista mystisistä toimitustavoista. Moni meistä ei tiedä, että henkien maailma toimii ihan eri tavalla kuin normaalissa maailmassa, jossa elämme fysiikan ja ajan säännöillä. Tässä henkien maailmassa ne säännöt eivät vaan päde kuin osittain ja niitä voi soveltaa velhoihin, noitiin, keijukaisiin, haltijoihin, yms. mitä sitten tunnemme monissa erilaisissa fantasiamaailmoissa...

Pakkasukko on todellakin tehnyt paluun joulun yhtenä henkenä ja saanut lisää häneen uskovia ja kirjeitä oli tullut paljon enemmän. Hänen kotipaikkansa ympäristö on suurinpiirtein samantapainen kuin tunnetuissa joulupukkien maailmoissa, joissa tontut vastaanottivat ja lajittelivat kirjeet kiltteihin ja tuhmiin-lokeroihin.

 

[Thunder]

...Marozka siellä toisessa työhuoneessaan kirjoja selaillessaan kertaili viime vuosikymmenien aikana tapahtuneet asiat ja oppi myös uusia asioita. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt lainkaan, kun erään kiltin lapsen toivomus oli ”Haluan uuden paremman pelitietokoneen. PS. Myös siihen hiiren, jolla naputan pasianssia paremmin ja liikun sillä Wolfensteinissä paremmin. PPS. Isompi kiintolevy olisi poikaa!”

Pakkasukko luki kolmesti uudestaan sitä paperia ja pohdiskeli sitä kirjettä, että millaisella pelillä, jossa on tieto ja mekaaninen laitteisto ihmiset oikein pelailevat? Pasianssin hän kyllä osaa, kun eräs hänen kaverinsa tuli käymään joskus 1800-luvulla ja esitti tämän korttipelin ja opetti pelaamaan mutta miksi hiirtä siihen tarvitaan naputtamiseen? Pasianssissa ei saa fuskata käyttämällä jyrsijän talttahampaita korttien kulmiin reiät täyteen, paheksui ukko.

Mitä se jyrsijä tarvitsee sitä tietoa ja mikä se tieto on siinä koneessa? Wolfenstein? Isokokoinen napero ratsastamassa jyrsijän selässä jahtaamassa sutta? Kaikki lepakot eivät ole tapulissa paikalla, epäili Marozka.

Mikä mahtaa olla isompi kiintolevy? Haluaako tämä pojannaskali isomman jäästä tehdyn tiilen, sen hän kyllä osaa pajavasarallaan teettää? Siksi hän siinä hommasi nykyaikaiset tietokirjat uusien asioiden oppimiseen.

Pakkasukon korviin kantautui kirjeosastolta paisuva naurunremakka ja sinne tuli yhä lisää porukkaa lisäämään naurun voimakkuutta. Hänen oli pakko käydä siellä vilkaisemassa. Hän näki siellä kirje-osastossa porukkaa hohottelemassa ja lyömässä käsiä pöytiin ja naurunitkua, osa kieriskeli lattiassa ja tipahtivat tuolilta nähdessään jonkun kirjeen sisällön.

– Hiljaa! Mitä täällä oikein tapahtuu? Teidän pitäisi jatkaa hommianne?! Marozka keskeytti.

Gnoomit säpsähtivät, yrittivät pitää huuliaansa mutrina ja toiset pureskelivat kieliäänsä mutta sitten rävähti jälleen railakas nauru säestämään toisintoa.

Gnoomeilla ja tontuilla ei ole mitään muuta eroa kuin se, että ne kuuluivat eri klaaneihin, tontuilla oli pehmeät riippuhatut ja gnoomeilla suipot. Yhtä asiaa kumpikin vihasivat: Puutarhatontuiksi kutsumista, sillä kummankin klaanien mielestä se oli rasistinen sana. Kukaan ei tiedä, että mistä he ovat saaneet päähänsä vihata sitä sanaa eikä sitä asiaa ole kysytty jälkeenpäin.

– A-hah-nteeksi arvon Pakkasukko. Saimme tällaisen kirjeen Suomesta, joka ei ollutkaan lahjatoive vaan sisälsi kysymyksen ja mukana pari kuvaa. Hih hah. Sinun pitäisi ottaa se kirje nyt. Toverit räjähtivät nauramaan jälleen kaverinsa tueksi.

– Hyvä on, kyllä kiinnostaa todella, että mikä siinä oli teillä todella hauskaa luettavaa. Otti Marozka kirjeen ja luki ensin paperin:

”Hei Pakkasukko. Haluaisin kysyä, että miten sinä uuden vuoden vieton vietät? Meillä Suomessa uuden vuoden vaihtumista pidetään 31.12 viimeisen vuoden päättymisenä keskiyöllä ja vuosi 1993 tulee jo 1.1 alkaen ja sitä juhlistetaan ilotulittein, kiinalaisilla tykäreillä, sähikäisillä, noitapilleillä ja mahtavilla raketeilla. Mukana on sinulle muistoksi kaksi valokuvaa sinusta. Sinä unohdit sen mustan rättisi meille kotiin ja luulen, että et tarvitse sitä enää, kun taioit päähäsi uuden sinisen lakin.

Rakettitoiveisin

Kalle”

Marozka ihmetteli, että mitkä ihmeen ilotulitteet, ei hän sellaisista ole kuullut. Hän halusi nähdä ne kuvat. Hän oikein muikeni ja silmät suurenivat. Siinähän kuvassa oli itse herra patsastelemassa ja esittelemässä itseäänsä turbaani päässä Kallen mukaan Hourami Kholeimina, Iranin entisenä hengellisenä pääjohtajana. Toisessa kuvassa taas oli napattu, kun Marozka katseli itseäänsä peilikuvassa Kallen äidin huonot siniset sukkahousut päässä.

– Luulin niitä salaman välähdyksiksi ukkoseksi ulkona?! Julisti Pakkasukko puolustuksekseen.

Taas gnoomit nauroivat ulvotakseen ja kiereskelivät lattioissa sekä paukuttivat käsillään lattiaa sekä pöytiä. Marozka ei tykännyt, että häntä pilkataan.

– Muistutan teitä, että minä en ollut kunnossa siitä lähtien, kun hamusin pajavasaraani ylähyllyltä ja se tipahti päähäni enkä todellakaan tiennyt, että mihin oikein olin sekaantunut! Kiehahti ukko.

– Ei se mitään. Me gnoomit olimme jo pitkään murehtineet, että mitä tapahtui arvokkaalle isännällemme monta sataa vuotta sitten, kun te tulitte tyhjä ilme kasvoillanne, ette tuntuneet olevan entisellänne pitkään aikaan ja pelkäsimme, että sairastitte jotakin emmekä uskaltaneet kysyä koskaan. Sanoi gnoomi Galhim.

– Miksi ette kysyneet? Ihmetteli Marozka.

– Pelkäsimme, että tekisitte jotain pahaa meille kaikille, jos esittäisimme teidän arvollenne alentuvia kysymyksiä. Galhim suoraan puhui.

– Ei enää. Tämä mainio poika palautti minut entiselleen kalauttamalla omalla pajavasarallani suoraan päähäni. Minua ei oikeastaan häiritse nämä kuvat ja saatte vaikka kehystää ne seinillenne, jos haluatte. Nyt on muutoksien aika. Julisti juhlavasti Pakkasukko.

Gnoomit olivat ihan mykkinä, suut pyöreinä ja supattivat siinä keskenään ja toisille porukoilleen. He olivat epäuskoisia ja kysyivät:

– Tuota noin. Olisiko mahdollista, että te ette ole kunnossa ja varmistaaksenne sen, olisi lyötävä taas pajavasarallanne päähänne?

– Ei missään nimessä! Mutta tärkeä pyyntö minulla on teille ja vaadin sitä! Ryhdikkäästi etusormi pystyssä hän arvoituksellisesti kertoi.

– Kuka tietää näistä ilotulitteista parhaiten? Paljasti tyhjän tietämyksensä gnoomeilleen.

– Hahah! Kukapa muu kuin sinun virkatoverisi siellä Korvatunturissa? Galhim virnisti.

– Sekö Joulupukki, se virkaheitto ja yliystävällinen punaposkinen ja tynnyrimäinen nuttuineen? Hämmästyi Marozka.

– Juuri hän, hän on ollut vuosisatoja lakkaamatta tehnyt näitä hommia ja on ollut ajan tasalla. Te tarvitsisitte hänen apuaan ja hän osaa auttaa. Galhim kertoi.

– Täytynee uskoa, valjastakaa minulle porot kera kärryn, lähden sinne pohjoisnapaan katsomaan sitä liian punaista sädehtivää päivänsädettä katsomaan. Oli Marozka jo kateellinen virkaveljelleen Joulupukille.

Näin sitten Pakkasukko lähti poroineen laukkaamaan sinne pohjoisnapaa kohti sinne Korvatunturille ja karautti paikalle. Korvatunturin tornissa vartioiva tonttu Kiikkisil ilmoitti Joulupukille, että moneen sataan vuoteen ei ole tätä miekkosta ilmaantunut ja nyt on virallista, se alkuperäinen Marozka eli Pakkasukko saapui kyläilemään.

– Mitäh?! Onko hän elossa? Ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohitse! Iloitsi joulupukki ja kiskaisi itsensä irti riippumatosta Turhapuron verkkopaidalla ja kirkuvanpunaisissa kalsareissaan avaamaan oven ja vastaanottamaan vieraansa huoneistoonsa.

– Oijoi! Onpa hyvä kuulla sinusta ja halasi oikein rutistaen Marozkaa. Julisti ihanasti Joulupukki.

– Olipa kunnon halaisu. Ihmetteli Pakkasukko epäuskoisena.

– Tule vaan valtakuntaani peremmälle ja käy tänne kannon pehmeälle istuimelle istumaan, pyysi Joulupukki.

– Korviini on kantautunut tieto siitä, että aito Marozka on vihdoin herännyt unestaan monen sadan vuoden jälkeen ja se on hienoa nähdä, että virkaveli on kunnossa! Ilahtui Joulupukki.

Nyt ei ehditä mitään turisemaan vaan pysäytetään aika ja aletaan nauttia tästä ajasta.

– Mistä ajasta nyt nautitaan? Ihmetteli Pakkasukko.

– Ilotulitteiden ajasta, vastasi Pukki.

– Voitaisiin mennä saunaan virvoittelemaan ja turisemaan monta asiaa ennen kuin lähdetään suihkun kautta avantoon uimaan, sopiiko se sinulle? Kysyi pukki Pakkasukolta.

– Minulla on jo tarpeeksi kuuma, piipitti Marozka. – Ja haluaisin…

Joulupukki heitti jo pari heittoa kiukaaseen ja Marozka häipyi saman tien. Pukki tuli perässä ja pyysi anteeksi, ettei muistanut vuosisatojen aikana, ettei herra Pakkasukko oikein tykkää kuumuudesta kuin itse pukki.

– Sanohan nyt Maru, että miksi ilmaannuit näin monen vuosisadan jälkeen? Ihmetteli Pukki.

– Minun oli tarkoitus kysyä, että mitä ovat raketit uutena vuotena? Hikoili kylmässä höyryssä Marozka.

– Uskon sen, sanoi Joulupukki. Etsit täältä kokenutta kujeltajaa gnoomiesi avulla ja olen kuullut, että olet pitkään ollut erikseen. Sanoi Pukki toiselle Pakkasukolle.

-Tule tähän nyt mukavalle ja pehmustetulle kannosta tehdylle tuolille ja juo lappalaisten tonttujen erikoista viinasnapsia ja kerro ongelmasi kokonaan. Rohkaisi Joulupukki Pakkasukkosta.

Marozkan täytyi kysyä pukilta, että kauanko tämä Joulupukki on odottanut Pakkasukon tulemista kotiinsa?

– Taisi siinä mennä kolmisen sataa vuotta ja olin jo luopua toivosta, etten enää näkisi veikulia ukkoa enää. Vakavoitui Joulupukki.

Pakkasukko otti huikan ja sai ihan huikean voiman pamauksen snapsin kautta. Siinä tapahtui jotain, mikä sai omat ajatuksensa järjestykseen.

Pakkasukko näki hallusinaatioita ja näki, että tulevassa hän tulee tekemään pahoja virheitä ja ryssimään sitä vähän tätä jatkossakin.

-Vau!… Mikä tämä ihmejuomasi oikein oli? Ihmetteli Marozka Joulupukilta.

– Sitä sanotaan ennakoimisjuomaksi, jonka juotua osaat tietää valmistella kaikki suunnitelmasi rakentaa ennakoitua aikaisemmin ja se on parempi kuin liian myöhään. Tämä keino on aina toiminut minulla jo monien sukupolvien ajan. Vastasi Joulupukki.

– Mutta entä se uuden vuoden räjäytykseni? Valitti Pakkasukko.

– Ei hätää, aika on pysäytetty, jotta saisit sillä välin monia opetuksia minulta tullakseksi nykyaikaiseksi. Ne tietokirjat sinulla ovat liian vanhentuneita. Puhui joulupukki varmasti.

– Hukkasinko turhaan aikaani?

– Hukkasit.

– Saanko rahat takaisin?

– Et.

– Miten jatkossa pitäisi tehdä?

– Puhutaan siitä sitten ihan kohta, lausui Pukki.

– Miten niin? Marozka ihmetteli.

– Muista, tämä aika on pysäytetty juuri nyt. Ansaitsemme levon. Lopetti Joulupukki asian ja lähetti taivaalle automaattiset uuden vuoden rakettien räjäytykset.

Tässä tämä tarina.

Tarina oli aivan liian pitkä ja oli pakko jättää jatko myöhemmäksi. Ensi vuodeksi uusiin tarinoihin putkahtaa Joulupukki Nicolaus sekä Pakkasukko Marozka yhdistelemässä omia voimiaansa.

Oikein hyvää uutta vuotta ja uudistumisen aikaa kaikille!