Viimekädessä tärkeintä on tiukka kisa. Suuren yleisön vetonauloiksi julkut sopivat hyvin, mutta eduksi olisi jonkinmoinen sompailutaito. Esimerkiksi Sipe Santapukki ja Anssi Kela ovat tehneet loistavaa pr-työtä suomalaisen rata-autoilun ja sen näkyvyyden kannalta. Molemmissa on vetomiehen vikaa ja tuovat lajin pariin kontakteja kohderyhmistä, joissa ei välttämättä tätä ennen moottoriurheilua juurikaan ole noteerattu.
Tiukat kisat luovat uusia nimiä yleisön tietoisuuteen. Suomessa tuskin koskaan päästään sellaiselle tasolle, että voitaisiin puhua fani-kulttuurista kotimaisessa moottoriurheilussa. Suuri yleisö tuntee nimet Räikkönen, JJ, Grönholm, mutta tavallinen kadunmies/nainen ei noteeraa huippukuljettajien lisäksi kansallisen tason mestareita. Alaa seuraavat harrastajat kiinnostuvat kuitenkin tiukoista, kovista kamppailuista ja tämän sanan leviäminen voi alkaa liikuttaa jo merkittäviäkin yleisömääriä. Rallin puolelta löytyy erinomainen esimerkki, F-cup. Vuonna 2002 sarjan viimeisessä osakilpailussa oli erikoiskokeen peruminen erittäin lähellä, koska yleisöä oli LIIKAA!!! Se kertoo siitä, että katsojia kiinnostaa tiukat tilanteet, näyttävät ajosuoritukset, räime ja meininki. Sarjasta löytyy nimiä, jotka jokainen harrastaja tuntee, eli on syntynyt käsitteitä katsojien keskuuteen.
Viha/rakkaus-kuvio on ehkä liian voimakas ilmaus. Ihailu ja inhokkiosasto toimii jo paremmin.
Eikös tässä päde samat asiat, kun ihmisten kanssakäymisessä yleensäkin? Ihaltu ihminen on monesti esikuva, menestyvä selviytyjä. "Voi vinde, ku mäkin vetäisin niinkun Kimi!" Tai Häkä, tai JJ jne. Kohde johon voi samaistua. Kuljettajien ihailussa painaa vaakakupissa erittäin paljon seikka, kuinka he kohtelevat muita ihmisiä. Kun arvostaa ja kunnioittaa muita, saa myös arvostusta ja kunnioitusta osakseen. Kuljettaja jolta liikenee edes pieni positiivinen ele tai sananen tiukassakin tilanteessa ihmiselle kuin ihmiselle, on pidetty hahmo. Ainahan kisojen seuraaminen on myös mielekkäämpää, jos mukana on tuttu kaveri. Muutama sananen, jutustelutuokio aivan tuntemattoman ihmisen kanssa saattaa tehdä tästä henkilöstä aivan uuden autourheilun kannattajan, joka tulee seuraamaan kisoja, "kun se mukavan oloinen heppu on siellä kuulemma ajamassa."
Tai negatiivisen käytöksen jälkeen sama kyseinen ihminen saattaa ajatella, että kaikki moottoriurhelijat ovat kusipäitä...
Inhokkiosastolle päätyy hyvin nopeasti leijumalla. "Mä en juttele mua hitaampien kuskien kanssa" tai klassikko, "etkösä tiedä kuka mä oon??" ovat otollisia lausahduksia, kun aloitteleva harrastaja koittaa vaivihkaa tulla jutustelemaan suuren mestarin kanssa. Pelkkä ylimielinen katse riittää myös.
Lisäksi sädekehä ruostuu nopeasti vilpin ja petoksen kautta, törkeät otteet radalla tai vastaavasti itkeminen varikolla kun saa maistaa omaa lääkettään eivät myöskään osakkeita kohota. Jos koettaa menestyä hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta voi hintana olla esimerkiksi joutuminen inhokkiosastolle. Siitä ikävämpi juttu, että leima on yleensä ikuinen. Vaaditaan muutakin kun tahranpoistajaa ja kuumapesu, jotta esimerkiksi yhteistyö uusien kumppanien ja kontaktien kanssa onnistuisi...
