Kauhea ajomatka Tunisiassa aikoinaan

Thunder

Vihan aiheuttaja
Liittynyt
20.1.2002
Viestit
7970
Lueskelin siinä Juha vuorisen juttua ”Paita pois” Seura-lehden sivustolla https://seura.fi/vuorisella/.

Tuli mieleen joskus 90-luvun lopulla. Kun ammattikoulu antoi mahdollisuuden käydä autokoulua vain niille toisen vuoden opiskelijoille ilmaiseksi ja he maksoivat meidän opiskelijoiden autokoulut, koska siinä on motivaatiota opiskella kunnolla ammattiin, joka ei liittynyt mitenkään autoalaan.

Kun sain vihdoin ajokortin, niin piti lähteä kiiruusti hakemaan kansainvälinen ajokorttilupa, johon tarvittiin vain passikuvani ja niitattiin se siihen kv. ajokorttiin ja leimat päälle sekä myöntäjä. Koska 2 päivän päästä lähdettäisiin lomalle sinne Tunisiaan.

Se oli kammottava ajomatka, sillä vaikka vuokrattiin kaksi autoa ja kaikki matkaajat niihin autoihin. Siellä ei ilmeisesti ole minkäänlaista autokouluja ole, kun näen melkein joka toisen auton kolhiutuneita kylkiä ja puskureita lommot täynnä. Ei siellä ole edes katsastusasemiakaan.

Ajeltiin yhden päivän ajan 980 kilometriä Tunisian ympäri. Jossain vaiheessa matkanjohtajan johtaman auton nopeusmittari petti ja lopetti toimimasta. Ehdotin, että vaihdetaan autoa päittäin, he eivät halunneet ja syykin oli selvä. Ohjaamani ohjus oli liian kova pehmusteineen vaikka siinä oli toimiva mittari.

Ajeltiin kieltämättä 100 km tuntirajoituksissa 160 km/h ja kaupungin taajamassa 50 km tuntirajoituksessa hurahdeltiin 100 km/h. Lähetin tekstaria, että nyt vittu vaihdatte autoa, kun ylinopeutta ajellaan reilusti. Matkanjohtajan mielestä hän ajeli ihan normaalia nopeutta.

Autossa oli niin kuuma, että ei siinä edes toiminut minkäänlaiset tuulettimet, niin kuuskymppinen mamma riisui paitansa ja niin minäkin. Taas ajeltiin helvetillistä ylinopeutta ja yhden kaupungin ohi huomasin paikallisen poliisiauton katselevan meidän hurjaa ylinopeutta mutta eivät tehneet minkäänlaista elettä pysäyttääkseen karavaaniamme.

Erilaisten nähtävyyksien jälkeen huristeltiin taas pirullista ylinopeutta, kunnes yhden kaupungin kohdalla poliisi pysäytti. Matkanjohtaja nousi autostaan ja käveli kohti poliisia mutta tämä pollari heilutti kättään kuin tervetuloheilahduksena, kiljaisin hänelle, että se elemerkki perkele tarkoittaa sitä, että menkää pois eikä tervetulottaa!

Kuitenkin se miliisi ehti välissä elehtiä meille, että paita päälle. Pelkääjän puolella istunut mamma puhui, että on liian kuuma pitää edes puseroa päällä. Sanoin hänelle, että Tunisiahan on muslimien kotimaa, niin mieti miltä tuntuu niistä naisista, keillä on mustat kokovartalovaatetukset sekä ritilät silmissä?

Siellä mustilla vuokoilla ei taida olla halua sakottaa turisteja ilmeisen vaikean kielimuurin takia ja päästävät meidät vähällä vaikka me jatkettiin matkaa taas huippaavilla ylinopeuksilla katselemaan eri nähtävyyspaikkoja.

Yölläkin köröteltiin vauhdikkaasti autojonojenkin ohi ja se oli vaarallista hetkeä. Sillä jossakin vaiheessa jouduttiin jarruttamaan kovaa, kun edessä olleella autolla ei ollut mitään takavaloja. Myös on ollut sellaisia hetkiä, että vastaantulevassa ohitse meni myös autoja, joissa ei ollut edes etuvalot toimineet.

Lopulta saavuimme viiden tähden hotellimme parkille ja olin täysin naatti pitkästä reissusta, kun jatkuvasti piti olla äärimmäisen tarkkana ja varovainen liikenteessä, vaikka sainkin ajokortin 2 päivää sitten ja samana päivänä vielä kv. ajokortti kerä niittivalokuvan.

Seuraavana päivänä vuokraaja väitti, että iskarit ovat löysät ja penkit liian huonot. Sanoin, että katselepa vähän niitä teidän paikallisia autoja, niiden kunnossa ei ole kehumista. Joten ole kiitollinen, että me turistit maksoimme isolla rahalla sinun toimeentulosi, joten leipäläpi kiinni.

Sen jälkeen en ole kuullut mitään autojemme vuokraajasta. Saimme olle rauhassa hotellissa juomassa oluita, viinaa ja syömässä herkullisia ruokia. Yksi matkaporukastamme oli ottanut kananmunan ja kopsautteli sen pöydän ääreen, niin valui valkuaista sekä keltuaista. Hän hämmästeli, että tarjotaanko hotellissa raakoja kananmunia?

Huomasin välissä, että siinä murjotti vähän vihainen kokki tuijottamassa meitä. Otin ihmettelevän vaarin mukaani ja pyytelin anteeksi. Selitin vaarille, että noissa kylteissä kysellään, että soft or hard eli pehmeä tai kova kananmuna. Siitä vaan osoitat, että mitä haluat. Sitten jättimäinen örkki kokki ymmärsi, että olemme kuuroja koko porukka ja väläytti leveän hymynsä, esitteli paistinpannunsa tai kattilansa, että miten valmistetaan vaarin muna, siis oikean munan, ei nahkaisen?
 
Ylös