Me elämme nyt suhteellisen hyviä aikoja. Keskimäärin rahaa jää pakollisten menojen jälkeen huomattavasti enemmän käytettäväksi kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Vauraudesta nautitaan ja sitä pidetään etuoikeutena. Ihmiset velkaantuvat ja nuoret parit toteuttavat unelmiaan hankkimalla miljoonien mummon markkojen arvoisia unelmakoteja. Loistavaan tulevaisuuteen uskotaan siis raudanlujasti.
Jotain unohtuu tässä huumassa. Vauraus ja taloudellinen hyvinvointi ei voi kasvaa kovin kauaa nopeammin kuin pitemmän aikavälin keskiarvo. Unohtuu helposti, että seuraava talouden taantuma on joka ikinen aamu taas päivän lähempänä. Historiallisen alhaiset korot ovat olleet nousussa jonkin aikaa. Eikä ole viitteitä siitä, että ne ainakaan merkittävästi laskisivat. Päinvastoin.
Valtiolla on velkaa noin 60 miljardia, josta maksamme korkoa vuonna 2007 2,3-2,5 miljardia euroa. Se on noin 500 euroa / veronmaksaja vuodessa. Koska korot ovat nousussa olisi viisasta lyhentää myös lainan pääomaa mahdollisimman paljon. Muuten korkoseuraamukset rokottavat tulevina vuosina kansalaisten kukkaroa entistä kovemmin - ja korkoa tikittävä laina senkun on ja pysyy - ellei peräti kasva.
Jos osaan tuijottaa omaan napaan tarpeeksi itsekeskeisesti, niin hogaan kyllä, että valtion velan nopeutettu maksaminen (veroja korottamalla) olisi nyt järkevää. Myös minun itseni kannalta. Siten minun tarvitsee maksaa jatkossa veroja vähemmän. Sitten kun taantuma alkaa purra, niin se on entistä vaikeampaa - korot senkun kasvavat ja valtion työttömyysmaksut lisääntyvät. Velkaa on maksamassa aiempaa vähälukuisempi joukko veronmaksajia. Taantumaan johtava kierre sen kun syventää sekä valtion että sen kansalaisten taloudellista ahdinkoa. Hyvistä ajoista ei ole enää tietoakaan. Suuri osa meistä näki 80-90 lukujen taitteessa alkaneen laman ja sen seuraukset.
Minä ajattelen perustelujen kera näin. Tämä on yksi tärkeä asia johon eduskunnan tulisi mielestäni kiinnittää huomiota. Kurjuutta kannattaa jakaa hieman pidemmälle ajanjaksolle - tällöin myös hyvinvointi jakautuu tasaisemmin.
Muuten käy (taas) niinkuin usein keskinkertaisessa jääkiekkomatsissa : Porukka alkaa taistella tosissaan vasta viimeisillä minuuteilla kun tappio alkaa olla jo selvä. Toisessa erässä aloitettu voittotaistelu (laiskan pelailun sijaan) olisi kuitenkin johtanut todennäköisemmin parempaan lopputulokseen.
Tämä olisi tietysti tuhoon tuomittu vaalijokeri, koska ihmiset ajattelevat yleensä lähinnä tätä päivää ja korkeintaan huomista. Tulevaisuutta ei haluta liikaa funtsia - varsinkaan jos siihen liittyy jotain ikävää. Eikä veroja - herra paratkoon - ainakaan olla valmiita maksamaan yhtään enempää. Päinvastoin. Vaikka se palautuisi jokaiselle meistä myöhemmin - vieläpä korkojen kera.
Eri mieltäkin sopii toki olla. Olisi mielenkiintoista kuulla asialliset perustelut sille, miksi valtion velan maksua kannattaisi lykätä nykyisessä taloustilanteessa.
