Hurmurisija
Well-known member
- Liittynyt
- 3.3.2002
- Viestit
- 3306
Lueskelin kirjaa, jossa oli eriteltynä hyvin monenlaisia työkulttuureja. Karkeasti ne jaettiin kaaosmaisiin ja vapaisiin sekä organisoituihin ja hierarkisiin. Kirjassa väitettiin, että kumpikaan kulttuuri ei itsessään ole toista parempi, vaan ratkaisevaa on se, kuinka se toimii. Kun työpaikalle valitaan työntekijöitä, on kirjan mukaan tärkeää valita työkulttuuriin sopiva työntekijä. Esimerkiksi hierarkiseen ja jäsenneltyyn kulttuuriin tottuneen on vaikea sopeutua kaaosmaiseen ja ehkä konfliktihakuiseen kulttuuriin.
Itselleni sopisi hyvin kaaosmainen ja voimakkaasti emootioiden ilmaisuun kannustava kulttuuri. Suomalainen työkulttuuri yleensä ottaen taitaa kuitenkin olla "järkevä". Ei erityisen pokkuroiva mutta ei myöskään mitä tahansa sietävä. Pomo on pomo ja niin poispäin. Vai miten on? Millainen on tilanne omalla työpaikallasi?
Minun työpaikkani ylin on perinteinen pomo, muistaakseni peräti upseerin poika. Suomen puolustusvoimistakaan ei löydy varmasti toista yhtä huonoa johtajaa. Kun johtamiskeinot ovat karjuminen ja uhkailu, niin ne keinot loppuvat täsmälleen siihen, kun se karjuminen ja uhkailu ei enää tehoa. On ollut tavattoman opettavaista huomata, että myös käytännön tason johtaminen vaatii paljon muitakin avuja kuin pelkkää organisointitaitoa. Mm. kunnioituksen ansaitseminen näyttää olevan tärkeää. Jos kunnioitusta ei pysty ansaitsemaan, niin silloin ei ole kyllä auktoriteettiakaan.
Itselleni sopisi hyvin kaaosmainen ja voimakkaasti emootioiden ilmaisuun kannustava kulttuuri. Suomalainen työkulttuuri yleensä ottaen taitaa kuitenkin olla "järkevä". Ei erityisen pokkuroiva mutta ei myöskään mitä tahansa sietävä. Pomo on pomo ja niin poispäin. Vai miten on? Millainen on tilanne omalla työpaikallasi?
Minun työpaikkani ylin on perinteinen pomo, muistaakseni peräti upseerin poika. Suomen puolustusvoimistakaan ei löydy varmasti toista yhtä huonoa johtajaa. Kun johtamiskeinot ovat karjuminen ja uhkailu, niin ne keinot loppuvat täsmälleen siihen, kun se karjuminen ja uhkailu ei enää tehoa. On ollut tavattoman opettavaista huomata, että myös käytännön tason johtaminen vaatii paljon muitakin avuja kuin pelkkää organisointitaitoa. Mm. kunnioituksen ansaitseminen näyttää olevan tärkeää. Jos kunnioitusta ei pysty ansaitsemaan, niin silloin ei ole kyllä auktoriteettiakaan.