Kun kokoomus ja demarit olivat eilen päätyneet yksimielisyyteen Eurooppa-politiikasta, odotettiin perussuomalaisten ratkaisua. Ratkaisu oli odotettu, puolue ei lähde hallitukseen. Ilmeisesti Timo Soini oli sulkenut aamulla puhelimen paitsi lehdistöltä myös puoluetovereiltaan, koska pienemmät pomot esittivät lehdistölle aamulla vielä kovin odottavaa kantaa.
Jo aiemmin pikkulinnut olivat kertoneet perussuomalaisten sisältä, että kokeneempi väki puolueessa oli huolestunut perussuomalaisten eduskuntaryhmän kyvystä kurinalaiseen toimintaan ja että Soini ehkä päätyisi siihen, ettei pysty menemään tämän joukkueen kanssa hallitukseen. Piti siis vain keksiä syy, ja tässä se syy tuli kuin tarjottimella. Puoluetta ei todellakaan pelattu oppositioon, vaan ainakin Katainen yritti kovasti tasoittaa tietä hallitukseen, mutta perussuomalaiset valitsivat itse opposition. Heille olisi sallittu ilmeisesti vastaan äänestäminen hallituksessa, mutta he päätyivät äänestämään vastaan oppositiossa.
Kaikesta näki, että Soinille tämä oli pettymys, mutta ryhmä oli kulkenut hänen ylitseen jo monta kertaa.
Vihreä eduskuntaryhmä käsitteli asiaa pitkään ja päätyi kutsumaan koolle puoluevaltuuskunnan, jonka lupa tarvitaan hallitusneuvotteluihin. Outo ja yllättävä tilanne, johon ainakaan minä en osannut varautua. Kaikki suunnitelmani tähtäsivät toimintaan oppositiossa. Eivät vihreät siis vielä ole hallituspuolue. Ensin tarvitaan se puoluevaltuuskunnan lupa ja sitten pitäisi vielä päästä sopuun ohjelmakysymyksistä. Ohjelmaneuvotteluista voi tulla hankalat, jos niihin ylipäänsä koskaan päästään.