Olen vakaasti sitä mieltä että laatu korvaa määrän. Paitsi tällä hetkellä määrä korvaa laadun. Olen ailahteleva. Olen ostettavissa aivan millä tahansa markkinahinnalla. Olen huora. Ja häpeilemätön.
Onko naisilla koskaan arkimeikatessa semmoinen olo että ketä helvettiä varten mä oikeesti meikkaan ja että onko tää oikeesti tarpeellista?
Itselläni ei ole.
Jos mä kohta hiljenen niin se johtuu lukuisista treffipyynnöistä mitä on tullut noin juu. Tunnen velvollisuuteni kutsun.
Knoukka tai Joni jatkanee jos mä vaikenen.
Mut se juttu vielä että onko teillä naisilla koskaan?