Semmosia tuossa eilen sohvalla pistettä tuijottaessa tuli mieleen, että mulla on tässä elämässä ollut tapana ottaa pienistäkin asioista iso stressi. Yksittäinen tekemisen kohde kumuloituu lähes koko talon peruskorjaukseksi ajatuksissa ja lamaannun niin, että kaikki tekeminen on juustohöylän kanssa naimiseen verrattavaa toimintaa. Ohessa lääkinnyt itseäni alkoholilla, jolloin on saanut tehtyä pieniä palasia hommia suurempia stressaamatta. Ns. hyvässä tuubassa menty. Ei aina, mutta useahkosti.
Tossa sohvalla makoillessa samalla kun siivoustyöt odotti, ajattelin että elämän on nyt laittanut meikäläisen aika kovan koulun läpi. Henkilökohtainen elämäntilanne on niin valtava ja niin iso asia, että on ollut pakko palastella tehtäviä juttuja todella pieniin asioihin ja käydä aina asia kerrallaan juttuja lävitse, että olennaisimmat tärkeät asiat tulisivat tehtyä. Vaihtoehtoja kun ei ole.
Ei tarvitse elää enää viikkoa, kuukautta tai puolta vuotta eteenpäin ja miettiä, voi vittu, miten paljon on tekemätöntä tehtävää. Nyt alan tässä maailmankaikkeudessa ensimmäistä kertaa aidosti ymmärtämään sen, ettei tekeminen lopu koskaan ja jos tekemättömiä asioita alkaa hirveästi stressata, niin saapi suorittaa stressaamista hautaansa saakka.
Muutoinkin tullut sellainen olo, että pääkopssa on tapahtunut ihan jotain fyysisiä muutoksia. Toki sitä on tosi lamaantunut ja väsynyt, mutta pikku hiljaa alkanut vähän rakentelemaan pienen pienistä palasista tätä elämää taas läjään. Pala kerrallaan, tunti kerrallaan. Jos joku kerta ei jaksa, niin saa mennä sohvalle lepäämään. Ajattelee asioita jollain tavalla eri vinkkelistä nykyään. Kaikkea. Niin ajankäyttöä kuin sitä, milloin suunsa avaa ja kuinka paljon. Ja kuinka tärkeää puhuminen on. Joskus itse ei jaksaisi puhua, mutta jos se on puolisolle tärkeää, niin sitten kuunnellaan. Kyllä sitä siivotakin ehtii. Myöhemmin. Ei sillä ole niin kiire. Millä ylipäätään on kiire tässä elämässä ja miksi. Kiire lamauttaa ja sokaisee vain ihmisen.
Toki on asioita myös, joista kokee huonoa omaatuntoa. Ne ovat ne pahimmat asiat ja ne asiat, joihin pitäisi ensisijaisesti paneutua, mutta ei voi niidenkään kanssa pitää älytöntä kiirettä. Kyllä nekin ehtii. Kyllä ihmiset ymmärtää. Ja eläimet.
Kaiken kaikkiaan olo on todella väsynyt ja ... tavallaan "utuinen", mutta yöt nukun hyvin. Uni onkin elämässä tosi hyvää aikaa. Ja ihmiset ja kohtaaminen. Monenlainen. Ehkä joskus pääsee vielä piknik-risteilylle.
Tässä asiaan liittyvä kuva tarkennukseksi.
Tossa sohvalla makoillessa samalla kun siivoustyöt odotti, ajattelin että elämän on nyt laittanut meikäläisen aika kovan koulun läpi. Henkilökohtainen elämäntilanne on niin valtava ja niin iso asia, että on ollut pakko palastella tehtäviä juttuja todella pieniin asioihin ja käydä aina asia kerrallaan juttuja lävitse, että olennaisimmat tärkeät asiat tulisivat tehtyä. Vaihtoehtoja kun ei ole.
Ei tarvitse elää enää viikkoa, kuukautta tai puolta vuotta eteenpäin ja miettiä, voi vittu, miten paljon on tekemätöntä tehtävää. Nyt alan tässä maailmankaikkeudessa ensimmäistä kertaa aidosti ymmärtämään sen, ettei tekeminen lopu koskaan ja jos tekemättömiä asioita alkaa hirveästi stressata, niin saapi suorittaa stressaamista hautaansa saakka.
Muutoinkin tullut sellainen olo, että pääkopssa on tapahtunut ihan jotain fyysisiä muutoksia. Toki sitä on tosi lamaantunut ja väsynyt, mutta pikku hiljaa alkanut vähän rakentelemaan pienen pienistä palasista tätä elämää taas läjään. Pala kerrallaan, tunti kerrallaan. Jos joku kerta ei jaksa, niin saa mennä sohvalle lepäämään. Ajattelee asioita jollain tavalla eri vinkkelistä nykyään. Kaikkea. Niin ajankäyttöä kuin sitä, milloin suunsa avaa ja kuinka paljon. Ja kuinka tärkeää puhuminen on. Joskus itse ei jaksaisi puhua, mutta jos se on puolisolle tärkeää, niin sitten kuunnellaan. Kyllä sitä siivotakin ehtii. Myöhemmin. Ei sillä ole niin kiire. Millä ylipäätään on kiire tässä elämässä ja miksi. Kiire lamauttaa ja sokaisee vain ihmisen.
Toki on asioita myös, joista kokee huonoa omaatuntoa. Ne ovat ne pahimmat asiat ja ne asiat, joihin pitäisi ensisijaisesti paneutua, mutta ei voi niidenkään kanssa pitää älytöntä kiirettä. Kyllä nekin ehtii. Kyllä ihmiset ymmärtää. Ja eläimet.
Kaiken kaikkiaan olo on todella väsynyt ja ... tavallaan "utuinen", mutta yöt nukun hyvin. Uni onkin elämässä tosi hyvää aikaa. Ja ihmiset ja kohtaaminen. Monenlainen. Ehkä joskus pääsee vielä piknik-risteilylle.
Tässä asiaan liittyvä kuva tarkennukseksi.
Toki vanhoilla vielä pärjää mutta katsotaan nyt.
