Rouvan sukulaisnaisia kylässä keittiön täydeltä. Osa pulpahtelee välillä olohuoneeseen, jossa kertojanne istuu luomassa hilpeää tunnelmaa Viikate -merkkisen orkesterin soitolla.
Ei ole mulla sijaa tuossa seurassa. Tilanne on kuin jossain komediassa. Meillä on hiljainen kämppä. Ovikello soi. Rouva ja minä luodaan katse toisiimme. Minä siirryn olohuoneen nurkkaan kompuutterin ääreen. Rouva avaa oven. Helvetti repeää. Sekuntiakaan ei ole hiljaista. Ei yhtä sekunnin murto-osaa. Ihan koko ajan joku puhuu tai pitää jotain ääntä. Kunnes... ovi aukeaa hetken päästä ja kämppä tyhjenee. Minä mietin että menikö kuulo, kun tuli näin hiljaista. Rouvan kanssa katseet kohtaavat. Molemmilta tulee ymmärtäväinen hymy toista kohtaan. Sanoja ei tarvita.
Silti tykkään siitä, kun he käyvät.
Onhan ne nimittäin melkoisia. Sydänhymiö tai emoji tähän kertaa n. viisi. Jokaiselle oma. En tiedä, montako heitä on, mutta arvioisin että viisi sydäntä kattaa ainakin kaikki täysi-ikäiset.