Suoraselkäinen Suomi ei nuolisi diktaattorin takamusta
Kirjoittanut Tuomas Enbuske | Kommentoi
Venäjän diktaattori Vladimir Putin ja Suomen politiikan Teemu Selänne, tasavallan presidentti Sauli Niinistö ovat juuri aloittamassa lehdistötilaisuutta Punkaharjulla.
Presidentti Niinistö astelee sisään Simo Häyhä Boozing Society -nahkapusakassa. Samankaltaisessa, jossa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ilmaantui syyskuun 11. päivän iskujentekopaikalle. Nahkapusakan tarkoitus oli viestiä, että ”nyt tilanne on niin vakava, ettei tässä ehdi mitään pukuja valkata. Nyt on ryhdyttävä töihin”.
Presidentti Niinistö lyö nyrkin pöytään, ja hänen kätensä tuo mieleen hevosenkyrvän uhmakkuuden. Putinin turvamiehen paikalle tuoma myrkyttämätön vesilasi pamahtaa säpäleiksi. ”Arvoisa presidentti Putin. Kiitos, että pääsitte maahamme. Kiitos hyvistä keskusteluista. Näin kansainvälisen median edessä haluaisin kysyä pari kysymystä.”
– Milloin lopetatte Krimin niemimaan laittoman miehityksen?
– Milloin lopetatte viattomien siviilien tappamisen Syyriassa?
– Milloin lopetatte länsimaiden vaalien peukaloinnin ja isot trolliarmeijat, joilla vaikutatte muiden maiden sisäpolitiikkaan?
– Milloin lopetatte poliittisten vastustajienne murhauttamisen?
– Milloin lopetatte homojen ja toisinajattelijoiden vainoamisen sekä julkisen homofobian?
– Milloin lopetatte Venäjän kansallisomaisuuden ryöstämisen? Tehän olette tehnyt sitä jo vuosikausia, ja omaisuutenne on siksi jopa parisataa miljardia ja olette maailman rikkain mies, vaikka valehtelette kansallenne olevanne köyhä.
– Milloin väite Ville Haapasalosta ”merkittävänä kulttuuripersoonana” viimein poistetaan?
– Ei mulla muuta. Aletaanpa dokata, spasiba!
Ja sitten säpsähdän hereille. Olen nähnyt unta maailmasta, jossa poliitikot puhuvatkin totta. Mikä tietenkin on suurempi vitsi kuin Timo Soinin yhtäkkinen esiintyminen Äiti Teresan ja Nelson Mandelan iltatähtenä. Presidentti Niinistön rehellisyys ei tietenkään olisi mahdollista, sillä kuten presidentti Kekkonen sanoi ”Suomen rooli ei ole maailmanpolitiikassa tuomarin rooli, vaan huoran rooli”. Vai oliko se sittenkin lääkärin?
Suomen suhde Venäjään on kuin paniikissa olevan perheen suhde alkoholisoituneeseen isään joulupöydässä. Kaikki tietävät, ettei isää saa raivostuttaa, koska se on vuosia sitten saanut sellaiset raivarit, että ajoi koko perheen lumihankeen yöpymään. Sen jälkeen perhe mielisteli isää YYA-hengessä vuosikaudet, mutta nyt isä on taas alkanut uhota ja alaleuka hakkaa yhteen pian alkavan ryyppyputken ennakkovaroituksena. Siksi äidin on pidettävä isä hyvällä tuulella. Presidentti Niinistö on tuo äiti. En kadehdi häntä, sillä vaikka juoppoisälle eli Putinille pitäisi sanoa suorat sanat, se on mahdotonta. Oma perhe on pidettävä elossa, kunnes lapset kasvavat aikuisiksi. Eli ainakin seuraavat kymmenen sukupolvea.
Aikaisempina vuosina on ollut vielä mahdollista hakeutua ensi- ja turvakotiin. Mutta nyt maailmanpolitiikan ensi- ja turvakotia eli Natoa johtaa käytännössä Nato-vastainen Donald Trump. Hän taas veljeilee Putinin kanssa, koska Trumpin pissaseksivideot ovat Putinin kassakaapissa.
Suomen politiikan tärkein linja on aina ollut opportunismi. Me mielistelemme taas Venäjää. Vaikka Putin oli keskinkertainen KGB-agentti, joka kunnon kommunistin tapaan humaltui lännen vapaudesta enemmän kuin oluesta. Ja vapaudesta nautittuaan, ei missään nimessä halunnut suoda sitä alamaisilleen. Suomi ei ole Saksan kaltainen sivistysmaa, joka käsittelee historiaansa avoimesti. Saksassa ei ”tavallisia ihmisiä”, ”tolkun ihmisiä” ja rivivirkamiehiä vapauteta historian vastuusta.
Jos Donald Trump olisi tullut vierailulle Suomeen, kadut olisivat olleet täynnä mielenosoittajia ja Molotovin cocktailien heittelijöitä ja lehdet täynnä Trumpille naureskelevia kolumneja. Putin taas sai kokea lähinnä savonlinnalaisten käsienheiluttelua ja median nöyristelevää kuvailua illallistilaisuuteen osallistuneiden naisten mekkojen väristä.
Tuo siitä huolimatta, että Venäjä on ihan oikea diktatuuri, toisin kuin USA, Trumpin valinnasta huolimatta. Trump ei ole onneksi saanut merkittävää osaa vaalilupauksistaan läpi. Suuri osa myös hänen oman puolueensa, republikaanien, poliitikoista vastustaa Trumpia avoimesti. Tämä siksi, että Yhdysvallat todella on demokratia. Ja tällaisissa tilanteissa, joissa presidentiksi on valittu selkeästi ääliö, demokratia punnitaan täysillä. Pilkkaamamme jenkit ottavat vahvasti kantaa diktatuuria vastaan, me kun taas toivomme, että saisimme taas viedä Oltermannia itään samoin kuin sekundaverkkareitamme 70-luvulla.
Mutta USA on meille suomalaisille turvallinen äiti. Siksi sille uskaltaa kiukutella. Samalla tavalla kuin lapset vieraiden luota äidin luo palatessaan alkavat raivota. 80-luvulla vihasimme Ronald Reagania ja vastustimme mielenosoituksissa vain läntisiä ydinaseita, koska itäisiä emme uskaltaneet kritisoida. Myöhemmin Reaganin linja johti kylmän sodan loppumiseen ja Itä-Euroopan vapautumiseen kommunistidiktatuurista. Sen jälkeen vihasimme George W. Bushia, kun taas nykyiseen Trumpiin verrattuna Bush tuntuu maltilliselta nerolta.
Kyse on rasismista. Rasismista venäläisiä ja arabimaailman ihmisiä kohtaan. Ajattelemme heidät intuitiivisesti jotenkin erilaisiksi ja siksi luulemme heidän ääliömäisten, homofobisten ja naisvihamielisten johtajiensa linjan jotenkin kuuluvan maiden ”kulttuuriin”. Eivät ne kuulu. Ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia joka puolella maailmaa. Siksi meidän pitää osoittaa mieltä Putinia ja arabimaiden diktaattoreja vastaan yhtä innokkaasti kuin Donald Trumpia vastaan.
Hävetkää Savonlinnan kaduilla Putinille heiluttelijat. Ellei vain keskimmäinen sormenne ollut käytössä.
