Ensivaikutelma pyörästä:
Ensin tarkastelua päällisin puolin. Nykyisin muodissa olevaa retromuotoilua ja runsaasti kromia kuten asiaan kuuluu.
Eturenkaassa leveyttä se, mitä monissa pyörissä takarenkaassa eli 150. Takarengas massiivinen 50-sarjalainen 240millinen matalaprofiili! Nestejäähdytteinen näyttää olevan ja kone pitkittäin. Kardaaniveto. Standardikamaa melko pitkälle rakenteeltaan. Mutta helvetin isoa ja järeätä. 3 sylinteriä, 12 venttiiliä, DOHC.
Keulalla tuplavalot. En tiedä ovatko vakiot vai jälkikäteen vaihdetut, enkä muistanut kysyä.
Elektroninen moottoriohjaus. Modernia tekniikkaa vanhannäköisessä paketissa kuten nykyisin asiaan kuuluu. Kayaban Triumphia varten rakentama erikoiskeula, tyyppiä upside-down.
Sitten pitäisi harkita pyörän päälle istumista. Uskaltaako tuota ollenkaan. *glup*
Järjettömän massiivinen, miten tämän saa pysymään pystyssä?
Melkein pelonsekainen, kunnioittava fiilis pyörän massiivista kokoa kohtaan. Pyörä on raskas nostaa sivutuelta pystyasentoon. Tunne muuttuu kun pyörä on suorassa.
Painopiste on todella alhaalla ja pyörä tuntuu jopa kevyeltä käsitellä. Tosin heti ensimetreillä kun pyörää täytyy lykkiä jaloilla taaksepäin seinän vierestä loivaa ylämäkeä peruuttaen, usko loppuu ja on pakko tulla pois pyörän päältä, ottaa tukeva ote tangoista ja vetää suosiolla se itse seisten taaksepäin. Eikä se ole helppoa siltikään. Kyllä 320 kg on paikallaan siirrettäessä 320g vaikka painopiste olisi miten alhaalla.
Sitten kone käyntiin. 2,3 litraa jyrähtää eloon. Tunnetta ei osaa kuvailla. Tavallaan tunne ON sanoinkuvaamattoman hieno, tavallaan pettynyt. 2,3 litraa ei sittenkään tunnu 2,3 litralta Tämähän käy kuin V2! :eek!:
Mutta annas olla kun vääntää kaasua. Silloin kolmesylinterinen monipisteruiskulla varustettu kone lähestulkoon herää uudelleen henkiin ja karjaisee kaasunväännöllä. Siis todella karjaisee niin että kulmakunnan kissat pakenevat puuhun.
Ja liikkeelle. Pyörä vääntää kuin tauti. Kone on erittäin matalaviritteinen, vain 145 hp todella alhaisella, alle 6000rpm:llä, mutta silti se 0-100km/h on tämän hetken maailman nopein sarjavalmisteinen moottoripyörä. (Vaikka kyseessä onkin erään forumilaisen ilmaisun mukaan vanhanaikainen moottoripyörätyyppi
)
Väännöllä on vaikutusta, sanotaan mitä sanotaan. Tehoton pyörä, paljon painoa, mutta kun vääntöä on 200Nm/2500rpm niin kiihtyvyyttä 0-100km/h löytyy väitetysti paremmin kuin esimerkiksi Hayabusasta. Vaikka painoa on lähes tuplaten ja tehoa vähemmän. Pyörä on jopa 0-160km/h asti yksi nopeimmista maailmassa. Mutta ei siis nopein. eikä edes viidenneksi nopein. Mutta esimerkiksi sellainen Power custom kuin Yamaha VMax jää kakkoseksi 0-160km/h. 0-400m arvot näistä ovat: Triumph: 11,21 Yamaha: 11,30. Nämä siis vakiopyörille mitattuja arvoja.
Hidasajo:
Hidasajo sujuu leikiten alhaalla olevan painopisteen ansiosta, ei mitään vaikeuksia. Isoimmallakin vaihteella voi ajaa näyttipä mittari mitä tahansa ja pyörä jopa kiihtyy vaihteella kuin vaihteella.
Ajoasento on ergonometrinen ja tilaa on. Tanko vain on minun makuuni aivan liian leveä. Mutta sen vaihtaminenhan on pikkujuttu. Mikä erityisesti kiinnitti huomioni, oli kevyt kytkin. se on yksi kevytkäyttöisimmistä tapaamistani.
Sitten mutkatielle.
Triumph etenee käskytyksen mukaisesti helposti ja eleettömästi. Kuin juna jyskyttäen tasaisesti. Jopa liiankin eleettömästi. Ja 'persoonattomasti.'
Pyörä taittuu suorastaan uskomattoman nöyrästi mutkiin, nielee isohkotkin kuopat todella pehmeästi ja vaihteita ei juuri tarvitse vaihtaa. Taas se tajuton vääntö... Aikaa riittää siis maisemien ihailuun yllinkyllin rauhallisen risteilymenon ohella. Todella helppo pyörä ajaa.
Vain yksi mutta ilmenee mutkatiellä; kallistusvaroja on vähänlaisesti, jopa minun käyttämälläni rauhallisella ajotyylillä ja pyörä kulkee todella matalalla. Pyörä houkuttelee kallistamaan enemmän kuin mihin on varaa. Todisteena tässäkin pyörässä lukuisat asfalttikontaktin jäljet jalkatapeissa.
Yhdessä tiukemmassa mutkassa tulee vähän kokeiltua ensin jarruja ja sitten kiihtyvyyttä mutkan ulostulossa.
Hidastuvuus on vaikuttava. Keulassa on kaksi 320 millin levyä ja Brembon (tietenkin) nelimäntäiset jarrut. Takana saman valmistajan kaksimäntäiset, jos oikein katsoin. Ja näissä pyörissähän takajarrukin on muutakin kuin muodollisuus. Painojakauman vuoksi sillä on ihan oikeaa vaikutusta hidastuvuuteen. Toisin kuin monissa nykypyörissä, joissa kovemmassa jarrutuksessa takapää on kokonaan ilmassa.
Painoonsa nähden pyörä hidastuu todella hyvin.
Ja sitten kaasu auki ja mutkasta ulos. Pyörä lähtee kuin pyssyn suusta! Leuka loksahtaa, ei niinkään kiihtyvyydestä kuin hämmästyksestä. Kiihtyvyys on uskomaton ottaen huomioon, että alla on 320kg rautaa ja vain 145 hp. Tämän kanssa saisi helposti oikeasti epähuomiossa kortin pois. Nimittäin reipas kiihdytys mutkasta ulos nostaa mittarin neulan hetkessä sellaisiin lukemiin, että kortti voisi olla katkolla. Lähes vaihteella kuin vaihteella. Mutta nopeutta ei todellakaan huomaa! Kone vääntää niin alhaalta ja paljon, vaihtotarve on olematon ja aistit hämääntyvät. Nopeus ei tunnu.
Sitten maantielle.
Pyörä etenee kovassa puuskittaisessa sivutuulessa kuin juna. Tuuli ei vaikuta ajolinjoihin yhtään mitenkään. Uraisella ykköstiellä ei minkäänlaista soutamista urien mukana, ei mitään. Pyörässä on vain 5 vaihdetta, mutta se ei häiritse. Kutosta ei todellakaan kaipaa. Ajotuntuma on rauhallinen, eleetön ja neutraali, Vähän kuin homosohvalla ajaisi. :eek!: MUTTA...se koneen ääni. Kolmepyttyisen 2,3 litraisen jyskytys on kuin mannaa korville. Sen puolesta tätä ei pääse homosohvaan yms sotkemaan.
Määrätyllä kierroslukualueella pyörän kone tärisee. Tärisee jopa häiritsevän paljon. Tulee mieleen, että voisiko kyseessä olla jopa vika koneessa. Mutta tärinäalue on niin ylhäällä, että silloin voi huoletta vaihtaa isompaa vaihdetta. En tiedä, oliko kyseessä ominaisuus vai yksilövika, mutta tärinä oli suoraan sanottuna helvetinmoinen.
Koeajon tarjoajan mukaan kolmosella voi huoletta ajaa yli 160km/h ja vaihteita on 5 joten kulkuakin löytynee pitkälti yli 200km/h vaikka kyseessä onkin painava custompyörä. Minä en tietenkään kokeillut tätä.
enkä ole huippunopeutta mistään kirjallisesta lähteestäkään tarkastanut.
Soratielle en tällä halua mennä. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Se paino...
Haluaisinko tällaisen itse?
Vaikka lyhyehkö ajolenkki nautittava olikin. Kuitenkaan....tämä ei jotenkin ole minun pyöräni. En ostaisi. En osaa eritellä miksi. Ehkä sittenkin se iso paino, möhkömäinen olemus ja toisaalta se, että osa moottoripyöräilyn ilosta puuttuu, kun pyörä on niin 'tunnoton' kaikkiin ulkopuolisiin tekijöihin, tuuleen, uriin, vastaantulevien rekkojen ilmavirtauksiin yms.
Pyörä on kyllä iso ja komea, mutta ainakaan itse en menisi käyttämään siitä sanaa 'kaunis'. Jopa niinkin pieni asia kuin upside-down keula ottaa silmään. Mielestäni se ei sovi tähän pyörään. Ulkonäöltään siis, ihan pelkkä ulkonäköhuomio tämä. Ja puhdas makuasia.
Ja vaarana on ihan oikeasti se, että kortin voi menettää vahingossa jos ei koko ajan seuraa mittaria. Nopeus ei tässä pyörässä tunnu.
ELI: Komea on ja suorituskykyinen, mutta ei sitä mitä haen prätkässä.
Mutta jolla on 26 000 euroa+muutama satanen toimituskuluhin laittaa ja suosikkipyöriä ovat isot HD:t, Kawasaki Vulcan, Honda Valkyrie tai vaikkapa Kawasaki Mean Streak yms. niin tässäpä varmasti todella vakavasti otettava kilpailija niille.
Ja jos vääntö ja suorituskyky eivät riitä, pyörään saa lastuttamalla molempia helposti lisää.
Ja jos sekään ei riitä, niin pyörään myydään valmista bolt-on turbosarjaa, joka tekee pyörästä sellaisen ohjuksen, että on vaikea kuvitella kenenkään tarvitsevan sellaista suorituskykyä.
Ilman mitään virityksiäkin tämä "vanhanaikainen pyörä" kiihtyy 0-100km/h 2,6-2,7 sekunnissa ja 0-160km/h 7,1 sekunnissa.
