Tapio Katko: Vesilaitosten yksityistäminen herättää ristiriitoja
Englannissa ja Walesissa vesi- ja viemärilaitokset yksityistettiin 80-luvulla. Sen vaikutuksista on kantautunut monenlaista tietoa. Yltääkö yksityistämisaalto seuraavaksi Suomeen? Voimakkaasti tätä vastaan on dosentti Tapio Katko Tampereen teknillisestä korkeakoulusta.
Britanniassa Margaret Thatcherin aikana lähes kaikki Walesin ja Englannin vesi- ja viemärilaitokset yksityistettiin. Se oli Tapio Katkon mielestä puhdas ideologinen kysymys.
Yksityistämisen hyöty on hänen mukaansa osoittautunut myöhemmin aikamoiseksi myytiksi.
"Kun alueelliset vesilaitokset yksityistettiin, johtajien palkat korotettiin kolmi-nelinkertaiseksi, huomattavalle osalle työntekijöistä annettiin kenkää, veden hintaa nostettiin, eikä palvelu ole todistettavasti parantunut. Kuluttajaintressin valvontaa varten jouduttiin perustamaan erillinen organisaatio. Suomalaisen mittapuun mukaan toiminta on yliorganisoitua", Katko maalailee Britannian vesihuollon nykytilaa.
Yksityistämisen kannattajat perustelivat kantaansa muun muassa sillä, että yksityiset vesilaitokset olisivat kunnallisia tehokkaampia. Toisaalta keskushallinto ei voi paeta vastuutaan siitä, mikä heillä vesiasioissa joka tapauksessa on.
"Jos valvontavastuu annetaan laitostasolla yksityiselle yritykselle, joudutaan pystyttämään julkinen valvontaorganisaatio kuten Britanniassa on käynyt. Toiminnot kannattaisi mielestäni hoitaa organisaation alhaisimmalla mahdollisella tasolla, eli kunnissa. Silloin byrokratia vähenee, ja keskushallinto voi keskittyä muihin tehtäviin."
Ranskan tilanne on erilainen. Siellä on Katkon mukaan kolme isoa yritystä, jotka osittain omistavat laitoksia ja ovat osittain hoitaneet käyttöurakoita pitkillä 10-15 vuoden sopimuksilla. Pääpiirteissään nämä kolme suurta ovat jakautuneet Ranskan eri osiin. Katkon mukaan erilaisista urakoista on näin 10-15 vuoden välein näennäinen kilpailu.
"Käytännössä edellisen huoltourakan saanut yritys on ainoa, jolla on tarkkaa tietoa laitoksesta ja se pystyy minimoimaan riskin. Ranskassa on kuitenkin esimerkiksi Britanniaan verrattuna tehokasta tuotekehitystä ja tutkimustyötä."
Onko yksityinen tehokkaampi?
"Yksityistäminen on arvokysymys. Yksityisen yrityksen päätavoite on voiton tavoitteleminen. On pohdittava tarkasti, halutaanko ihmisten terveyteen ja yleiseen hygieniaan vaikuttava palvelu antaa yksityisen hoidettavaksi. Olisi ymmärrettävä, mikä on kyseisen palvelun luonne, mikä sen ensisijainen tarkoitus."
"Kuluttajat, eli itse asiassa kunnallisen vesihuollon omistajat, ovat jo kerran maksaneet nämä laitokset. On arvokysymys, millä perusteella kuntien omistamat laitokset haluavat historiallisesti sijoittamalleen pääomalle tuottoa. Ja jos tuottoa saadaan, pitäisi olla hyvät perustelut sen käyttökohteelle. Nythän se vain menee jonnekin. Toisaalta laitokset toimivat eri lähtökohdista kuin yksityiset yritykset, miksi niiden pitäisi ylipäätään saada tuottoa pääomalleen?"
"Jos yhdellä nuijankopautuksella otetaan vesilaitoksilta esimerkiksi 100 miljoonaa markkaa aivan muille sektoreille, olisiko kohtuutonta antaa vesi- ja viemärilaitosten tutkimukseen ja tuotekehittelyyn yksi miljoona eli prosentti samasta määrästä? Tällainen ei käy päätöksentekijöille, se mielletään tuhlaukseksi."
Katkon mielestä yhteiskunnan kannalta on silti parempi, että vesi- ja viemärilaitosten kautta tuetaan esimerkiksi sosiaalisektoria ja kulttuuria. Toisena vaihtoehtona voi olla se, että vesihuoltoa yksityisesti hoitava yritys ottaa toiminnasta yksityisen sektorin tottumuksen mukaiset voitot ja sijoittaa ne vaikka hotellibisnekseen maan ulkopuolelle. Katko perää toimintaan avoimuutta; keskustelua pitäisi olla enemmän kuin että valtuusto päättää kerran asiasta.
"Ongelmallista on myös vesi- ja viemärilaitosten pääoman laskenta. Muihin sektoreihin verrattuna vesihuolto on hyvin pääomavaltaista, verkostossa on rahaa kiinni. Kiinteät kustannukset ovat lähes kaikesta toiminnasta 90 prosenttia. Se ei riipu siitä, paljonko vettä myydään."
Vesi maistuu kaikille puoluekannasta riippumatta
Vesihuoltosektorin tehostaminen ja kehittäminen ei ole omistussuhteista kiinni. Yksityissektorin toimintaa voitaisiin käyttää hyväksi aiempaa enemmän. Esimerkiksi tietyt suunnittelupalvelut, konsultointi, verkoston rakentaminen ja osa kunnossapidon töistä voitaisiin ostaa nykyistä enemmän yksityiseltä.
"Toisaalta verkostot ovat vanhoja, vanhoissa kaupungeissa jopa sadan vuoden takaa. On oleellista että kunnossapidon ydintoiminta on kunnilla. Kuntien tekninen puoli on vedetty niin ahtaalle, että jos resursseja lähdetään nykyisestä vähentämään, pieni porukka ei pysty hoitamaan töitään kunnolla. Silloin kuntalaisten edut kärsivät. Näennäisesti saattaa näyttää siltä, että hommat hoidetaan pienemmillä markoilla, mutta kyse ei ole kustannusten minimoinnista, vaan edullisuusoptimista. Arvo per kustannus on yhtä kuin edullisuus. Tulemme jälleen arvokeskusteluun."
Vesihuollon yksityistämistarvetta saatetaan perustella muun muassa sillä, että yksityistämällä saataisiin vesi- ja viemärilaitoksille ammattitaitoista väkeä töihin. Avoimempi tiedotus ja henkilökuntapolitiikka olisi Katkon mielestä rekrytoinnissa paikallaan.
"Mikään ei estä kunnallisia laitoksia ottamasta parhaimpia ammattilaisia palkkalistoilleen, jos niin haluavat. Minulla on epäilys, että ensin kysytään puoluekirjaa ja sitten vasta ammattipätevyyttä, vaikka sen pitäisi olla toisin päin. Oikeastaan sen puoluekirjan voisi unohtaa. Vesi maistuu kaikille puoluekannasta riippumatta."
Hallinnon alimmalla mahdollisella portaalla
Pohjoismaista Tanskassa vesihuolto on organisoitu Katkon mukaan samaan tapaan kuin Suomessa. Suuret laitokset ovat kuntien omistuksessa, pienet alle 500 asukkaan vesilaitokset ovat vesiosuuskuntia. Ydintoiminnat ovat suurimmissa vesilaitoksissa julkisessa omistuksessa ja hallinnossa. Tuotantoon liittyvät toiminnot, jotka ovat kokonaisuudesta suuri osa, on perinteisesti hoidettu yksityisillä yrityksillä kilpailun kautta. Norjassa ja Ruotsissa ei sitä vastoin ole vesiosuuskuntia.
"Ruotsissa on kunnan vastuu viety äärimmilleen. Sen on järjestettävä yhteinen vedenhankinta, vaikka taloja olisi vain kymmenen. Suomalaisille tämä on onneksi tuntematon ajatus. Kunnille tulisi hankalaksi ja kalliiksi hoitaa kaikkien haja-asutusalueiden vedenhankinta ja viemäröinti. Ruotsissa ei haja-asutusta ole samalla tavalla kuin Suomessa, eli tilanne on sikäli erilainen."
"Sana yksityistäminen pitäisi oikeastaan unohtaa. Olisi puhuttava erilaisista yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyömalleista. Valtiolla on kuitenkin valvontavastuu osuuskunnistakin.
Aiemmin ihmiset ovat hallinneet vesiosuuskuntia ominpäin. Nykyään ei välttämättä haluta ottaa vastuuta samalla tavalla. Voisi ajatella, että olisi järjestelmä, jossa joku yritys hoitaisi käyttö- ja kunnossapitoa. Miksi se ei voisi olla joku kunnankin laitos? Periaatteessa on hyvä, etteivät kunnat ota automaattisesti pienistä laitoksista ainakaan kokonaisvastuuta. Jos tulee esimerkiksi veden laatuongelmia yhteiskunnan valvontaa tarvitaan."
Energiayhtiöiden yksityistäminen mysteeri
Kunnissa ajankohtainen yksityistämisen kohde on ollut energiayhtiöt. Energia-ala ja vesihuolto ovat luonteeltaan niin erilaisia, että Katkon mielestä niiden yksityistämisen välillä ei ole analogiaa. Yksityistämistä sinänsä Katko ei näe mielekkäänä energia-alallakaan.
"En ole ymmärtänyt, minkä takia kunnat ovat halunneet energialaitoksistaan eroon. Kuntalaisilta ja äänestäjiltä sitä ei ole kysytty. Mielestäni se olisi vaatinut paremman keskustelun ja perustelun. Tuntuu kuin yksityistäminen olisi vain muoti-ilmiö. Kun kyseessä kunnan kannalta keskeisistä perustoiminnoista, ei muoti-ilmiöitä saisi kritiikittä seurata, vaan perehtyä kunnolla asioihin."
Tekniikan tohtori Jarmo Hukka ja dosentti Tapio Katko tekevät tutkimusta vesihuollon yksityistämisestä Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoituksen turvin.
