Rallye Monte Carlo 2026
Vuosi sitten tuli käytyä ensimmäisen kerran kohteessa ja riitti innostusta lähteä toistamiseen, etenkin kun olevinaan kuvitteli olevansa viisaampi vs ensimmäinen krt ja peura ajovaloissa -fiiliksellä kokoajan paikallisessa sekoilussa. Viimevuotisen kaksikon mukaan liittyi toinen kaksikko ja suunnittelimme varhain syksyllä reissun, heti kun aikataulu ja täten karkea arvio reitistä tuli. Matkaan lähdettiin jo kisaviikkoa edeltävänä lauantaina kohti Milanoa, sieltä paikallisen autovuokraamon kautta talvirenkailla varusteltu vuokra-auto (ei todellakaan ollut helpolla nähtävissä eri instansseilla että saisiko haluaman auton talvirenkailla vaiko ei, Sicily By Car oli harvinaisuus + suosittelen ko. liikettä Italian suunnalla).
Milanosta illaksi Nizzaan, sieltä sunnuntaina kiertämään rallisunnuntain EKt, oli oireilua ennusteen valossa että kisassa olosuhde olisi täysin erilainen kuin tutustumisen aurinkoinen +8 keli. Sieltä 4h matkailu illaksi Gapiin, jossa jatkettiin Airbnb-majoituksella yhtälailla. Maanantai ja tiistai ajettiin to&pe&la ekt ristiin nuotituksen kanssa, ettei pyöritty jaloissa ja rauhakseltaan pystyi ihastelemaan jälleen kerran mahtavia maisemia. Eturungin keli on lähes taukoamatta hieno ja myös kuiva, mikä toi rauhaa lukottomalla etuvetositikalla. Tiistain kiertämisen päätteeksi huoltoparkkiin iltapäivästä ja katseita kohti loppuviikkoa.
Keskiviikkona rauhallinen herätys ja kohti shakea. Paikanvalinta oli viime vuoden maatilaoikeasta edeltävä tiukka vasen mikä toimitti hyvin vuosi sitten toimintaa. Tänä vuonna ei muuta kuin kuulotökkö Thierryn ripustuksen petettyä ja pari liippiä. Keli oli mahtava ja pari kylmää olutta toimitti hienosti patongin ja briejuuston kera. Torstaina yhtälailla rauhallinen aamu ja pitkään tiedossa ollut päätös EK2n maalipään alamäestä vahvistui ennustusten takia, lumisade yllätti laajuudellaan. Auto parkkiin lähelle maalia ja ylämäkeen kävelyä noin 2km. Punatakin taika piti, paljon spekuloitiin paikkoja ja tapahtumaa piisasi 1km säteellä erityisen paljon, mutta me ''selvisimme'' kahdella spinnillä. Muut lähistön neljä mutkaa taisi saada yhteensä 6-8 tökköä/ulosajoa.
Perjantai oli sitten Monten ''taikaa''. Viime vuodesta olevinaan oppineena lähdettiin eklle enemmän ajoissa ja saavuttiin 4/7n 5,5km risteykseen menevälle välitielle noin 2,5h ennen ekn alkua. Ensimmäisiä autoja tievarressa tuli vastaan 6,5km ennen risteystä ja paikalliset veti samantien paniikkivaihteen päälle. Me jatkoimme muutaman kanssa ja tyhjiä paikkoja tuli vastaan varmaan toistakymmentä ennen kun 2km myöhemmin päätti kaksi edellä ollutta tehdä paniikin ja lähteä vastaiseen. Siinä olikin rehti motti käsillä kuin Raatteentien taistelussa kun kapealla vuoristotiellä on toinen laita täysi, toinen laita pystysuora pudotus, edessä kaksi autoa haluamassa kohti minua ja takanani olevaa 20+ auton letkaa. 15min käsien heiluttelun jälkeen nämä tajusivat peruuttaen väistää ja meillä samalla alkoi usko loppumaan, joten auto parkkiin noin 3,5km ennen risteystä. Käveltyämme noin 500m ja kirotessamme jatkuvia tyhjiä paikkoja, juoksin takaisin autolle ja ajoin lopulta 1km päähän risteyksestä. Matkalla näimme varmaan 30-40 selkeätä paikkaa ja pysähdyimme selvälle välitielle mihin olisi mahtunut 20 autoa, olimme toinen siinä.
Tämän säädön takia emme ehtineet kävelee ekta pitkin 30min säännön nojalla ja haluamme vasenoikea notko oli 1,1km lähtöön päin. Ei muuta kuin reissumieltä ja peltoja&umpimetsää pitkin pelkkää ylämäkeä talsien vakiokansipahvi polttaen paikalle, olisi Lönnikin ollut kateellinen tästä suorituksesta, mutta niin vaan 2min ennen ekaa autoa selvittiin paikalle. Lumi ja jää oli löytänyt edemmäs ekta laaksoon, eikä paikka isommin oireillut. Vettä hiukan satoi. Päivän kävelysaldo lopulta 15km.
Lauantaina piti Gapin kämppä luovuttaa, koska 10/12 jälkeen suunnitelmana oli suunnata takaisin Nizzaan, jotta sunnuntain jommallekummalle on lyhyempi siirtymä. Reipas 4.30 lähtö ja kohti välitietä jännitys perseessä, koska jälleen kerran yöllä lumi oli sekoittanut koko Gapin ympäristön. Vuoristotie eklle oli onneksi urasta sula ja enimmäkseen loskaa. Paikaksi valikoitui viime vuodelta Oliverin ja Samin hiukan yllättänyt siltavasen, mutta nyt kelin ollessa more and less vaikea, ei liippiä ihmeempää nähty. Keli oli jälleen kaunis ja kelpasi katsoa rallia kun taustalla näkyy laakson toisella puolella pelkkää lumista vuoristoa. Tuplaekn jälkeen takaisin ranskalaiseen sekoiluun, purun mentyä ohi lähdimme koettaa ajaa pientä pätkää ekta vastaiseen muiden kanssa, no kyläpoliisi lopetti sen ilon. Siitä maalinsuuntaisesti seuraavalle välitielle ja ilokseni eteen tuli pari asuntoautoa, jotka isossa kuvassa aina olivat siellä läsnä missä oli suma, ruuhka tai ongelma. Peilijäinen ylämäki löytyi myös reitiltä ja kun uretaanikopit jäivät virittää lumisukkia, uskoin Clarksonin lailla voimaan ja lukottomaan etuvetoon ja ''vaivatta'' ylös. Loppumatka 4h Nizzaan toista kautta vuoristoteitä pitkin ja illalla klo19 perillä.
Sunnuntaihin ryhmärämän naisedustus totesi arvostavansa enemmän unta, joten lähdin kaverini kanssa 3.15 ajamaan Col de Brausin lähtöön. Klo5 piti mennä tie sulkuun, mutta jälleen kerran infot ei pitänyt paikkaansa, kyläpoliisi ilmoitti klo 4, että ei tästä voi mennä. No auto parkkiin välittömään läheisyyteen ja klo 6 suuntasimme 3,5km kävelyllä noin 2,3km siltaoikeeseen ja huomasimme samalla että illalla/yöllä tullut lumi on tietenkin aurattu. Siltapaikka oli silti kiva, pikkuloska ja ''loistavat'' hankookit toi kivaa liippiä ekalla kerralla runsain mitoin. Vetojen välissä päätimme kävellä kohti lähtöä jotta pääsemme nopeammin pois paikan päältä, kun EK loppuu. 500m lähdöstä oleva vasen oikea sai kelvata ja siellä kohtasimme
@Fiesta kanssa.
Sen ainoan kerran kun ei ollut isommin odotuksia ja keli oli runsaasti plussalla, tie oli urasta sula varmaan ensimmäinen 3-4km mutta meidän paikan oikea oli varjossa ja vielä loskassa. 000-auto ei osunut uralle, eikä 00-auto myöskään ja ojaan valuivat. Epäuskoinen nauru pääsi, että saahan sen mahan täyteen näinkin. Sitten tuli 0-auto ja takarengas ohi urasta, osuma kallioon heittäen auton jopa hiukan ilmaan -> punatakin kirous murrettu!! Kuski nousi autosta, totesi aivan mutkalla olevasta takakulmasta ''no problem!'' ja jatkoi matkaa. Olisin halunnut olla etuautojen debriefissä tuon jälkeen, kun kaikki kolme meni ulos siinä. Lopulta EK käyntiin ja Armstrong korkkasi Rally1llä tökön ja jälkiruoka kelpasi mahalleni. EKn jälkeen Nizzaan ja olo oli aika uupunut pe-su reissaamisen myötä. Maanantaina Monacon ja sen automuseon kautta takaisin Milanoon ja tiistaina Suomessa.
Olo on tällä hetkellä, että ei enää ikinä, mutta varmaan kohta ollaan ihan Walton Strömbergiä osittain lainaten ''ensi vuonna uusiksi''. Onhan tuo hyvällä ja huonolla älytön reissu, mutta Secto on esim ihan kädenlämpöinen tähän verrattuna. Kuka ikinä päättää tuonne lähteä, tehkää henkisesti työtä siihen, että varautukaa kaikkeen ja kyseenalaistakaa kaikki. Pitkä tuli tarinasta, anteeksi siitä, mutta olisi tästä pitänyt VLOG tehdä
Reissusta jotain lukuja:
- vuokra-autolla 2400km
- kävelyä ke-su -> 8km, 9km, 15km, 9km, 12km.
- unta to-pe yönä 4,5h, pe-la 4,5h, la-su 3,5h
- neljän hengen reissu suhteutettuna yksilöön: lennot 272e, auto 140e + bensat, majoitus 10pv 250e, virvoikkeet omavalintainen
Tosiaan, höpistiin Shakedownilla. Siinä lopun ylämäessä, mm. kerroit siitä kun olit kartturina joskus Heikkilälle. 
Tästä kärjen jälkeen siirtyminen EK7 johon oli lyhyt siirtymä… paitsi että välitiellä piti jättää auto 3,8km päähän, sen verran pitkät autojonot oli. Täällä taas kärki pikkuhypyssä ja sitten takaisin Gappiin. Illaksi huoltoparkkiin pyöriimään, kunnes alkoi kaatosade. Hotellin aulassa tuopin ääressä seurattiin kovasti Ranskan tiepalvelun ennusteita. Vaarana oli että päästään vasta iltapäivästä lähtemään Gapista etelään, koska yöllä oli tulossa lumyrsky ja aamuksi luvattiin -5 astetta. 