Katsoin tänään bussissa kohti nousevaa aamuaurinkoa ja mietin kuinka paljon vituttaa tämä pimeys. Sitten ajattelin aikoja, kun olin polvileikkauksessa ja muistin kuinka valtavan ihanaksi ne mömmöt maailman silloin tekivät. Yritin saada siitä tunteesta kiinni ja hetkeksi sainkin. Sitten taas arki laskeutui päälleni.