IL:
Eloonjääneet taistelevat hengestään Burmassa
- Emme ole syöneet riisiä useaan päivään, kertoo Dowla Shwe hirmumyrskyn pahimmalla tuhoalueella Iravadin suistossa Burmassa. Hän istuu lohduttomana tienvarressa kerjäämässä ruokaa perheelleen ohikulkijoilta.
Runsas viikko sitten iskeneen myrskyn jälkeen hänen viisi lastaan ovat saaneet vain banaaneja ja kookospähkinää. Vaikka Burman sotilasjohto on vakuuttanut jakavansa hätäpaketteja niitä tarvitseville, Dowla Shwen nälkäinen perhe ei ole avustajia nähnyt.
- Meillä ei ole mitään, hän nyökkää kohden lapsiaan. - Heidän olonsa heikkenee ja pelkään, että he sairastuvat ja kuolevat.
Syvää epätoivoa
Sama synkkä totuus toistuu muuallakin tuhoalueella. Varsinkin syrjäisissä kolkissa eloonjääneet vajoavat yhä syvemmälle epätoivoon.
Kyakutanin kalastajakylä tuhoutui lähes täysin myrskyssä ja sitä seuranneessa hyökyaallossa. Ne muutamat talot, jotka eivät huuhtoutuneet aallon mukana, ovat nyt mutaisen, mustan veden ympäröiminä. Lapset kerjäävät ruokaa - tai yrittävät kalastaa mutaisessa vedessä.
- Perheelläni ei ole rahaa ostaa ruokaa. En ole syönyt mitään tänään, kertoo yhdeksänvuotias Faroe.
Faroen puhuessa vieraille paikalle ryntää nelivuotias Tayuma kädet ojossa.
- Minulla on nälkä. Haluaisin vain vähän riisiä ja kalaa. Vain jotain, jolla täyttäisin vatsani.
Sairaudet vaanivat
Pahimmilla tuhoalueilla ei ole mitään: ei ruokaa, ei puhdasta vettä, ei sähköä. Ainoa varma asia on, että kohta puhkeavat sairaudet.
Paahtavalta auringolta on vain vähän suojaa - tai äkillisiltä sadekuuroilta. Ihmiset pesevät vaatteensa samassa likaisessa vedessä, josta he toivovat pyydystävänsä kalaa. Mädäntymisen ja kuoleman haju on musertava. Ja sadekausi on tuloillaan.
Viikko sitten kaikki nämä ihmiset saattoivat tuntea olevansa onnekkaita, kun he selvisivät hengissä tuhoisasta myrskystä. Nyt heitä uhkaa kuitenkin toinen murhenäytelmä - taistelu nälkää ja kulkutauteja vastaan.
Yritteliäimmät poimivat yksittäisiä riisinjyviä veden alle jääneen romun seasta. He yrittävät kuivattaa jyviä auringossa ja aikovat myydä ne eteenpäin. Rahalla voisi ehkä ostaa syömäkelpoista ruokaa.
Vaikka näky on karmea, avustustyöntekijät kertovat vieläkin pahemmasta: paikallisista sairaaloista, jotka ovat täynnä sairaita ja loukkaantuneita, sekä joenpenkoista täynnä ruumiita.
Pelkästään Bogalayssa, joka on yksi pahimmista tuhoalueista, lääkärit hoitavat tuhansia potilaita ympäri vuorokauden. Tuhannet muut odottavat vuoroaan.
Myrskyn seuraukset ovatkin venyttäneet Burman surkean terveydenhuollon äärimmilleen. Hallitus käyttää vuosittain vain muutaman euron henkeä kohden julkiseen terveydenhuoltoon.
YK:n lastenjärjestö Unicef varoittaakin muun muassa koleran, malarian ja denguekuumeen puhkeamisesta tuhoalueilla.
