pmv
Well-known member
Tässä pitkään on tullut mietittyä, että milloin on maailman rata-autoilun tila ollut parhaimmillaan. Eri sarjojen nousu ja tuho vaihtelee tietyllä aikajaksolla. Välillä mennään oikeinkin lujaa ja välillä on hiljaisempaa. Omasta mielestä ainakin vuosi 1991 oli rata-autoilun tasoltaan todell kova. Meillä oli kaksi MM-sarjaa: F1 ja C-ryhmä. DTM oli parhaimmillaan Audin, MB:n ja BMW:n ollessa mukana kilpailukykyisillä tiimeillä, F3000:ssa oli todella kovia nimiä näin jälkeenpäin tarkasteltuna. USA:ssa CART ja NASCAR olivat todella suosittuja, CART:ssa oli mukana paljon USA:n omia kuskeja silloin kun he olivat huipulla. USA:ssa myös IMSA-sarja oli voimissaan. F3 oli todella kova Britanniassa jne.
F1:ssä oli mukan neljä jo isoa legendaa:
Ayrton Senna, Alain Prost, Nigel Mansell ja Nelson Piquet. Näitä säesti huipputiimeissä Riccardo Patrese, Gerhard Berger, Jean Alesi ja Roberto Moreno. Uransa jäähdyttelypuolella ykkösissä oli kovia nimiä, Michelle Alboreto oli Arrowsin ratissa, Andrea deCesaris ja 3 GP:n voittaja Thierry Boutsen ajoivat hekin pienemmissä tiimeissä. Mika Häkkinen, Johnny Herbert, JJ Lehto, Gianni Morbidelli, Emmanuelle Pirro, Nicola Larini, Mark Blundell yms. enemmän tai vähemmän eri ratasarjoista myöhemmin menestystä keräänneet nimet olivat mukana pienemmissä tiimeissä. Sarjan vakituisia kuljettajia, ikäänkuin mustina hevosina, oli tuohon aikaan Leyton Housen Ivan Capelli ja Mauricio Gugelmin. Martin Brundle, Stefano Modena ja Stefan Johansson olivat mukana pienemmissä tiimeissä luomassa vahvuutta sarjaan.
F1-taso ei pelkästään riitä, vaan on hyvä tarkastella myös C-ryhmää, joka oli tuona vuonna Peugeotin, MB:n ja Jaguarin toimesta erittäin kilpailukykyinen. Siellä kuskeina toimi mm. Keke Rosberg, Michael Schumacher(joka myöhemmin syksyllä siirtyi f1:een), Jochen Mass, Derek Warwick, Teo Fabi, Yannick Dalmas, Bob Wollek, Karl Wendlinger, jne. Tuohon aikaan oli tavallista, että eri sarjoista käytiin ajamassa C-ryhmän klassikkokisoja, kuten LeMans. Siellä voiton vei Gachot/Weidler/Herbert-kolmikko wankel-moottorisella Mazdalla. Kakkoseksi jäi SilkCut-Jaguar, miehityksellä Davy Jones/Raul Boesel/Michel Ferte.
C-ryhmän nimet olivat monet GP-voittajia sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta. Taso oli todella huima.
Kolmanneksi merkittävin luokka taisi olaa tuohon aikaan DTM. Siellä käytiin todella teutoonisia taisteluita. Audin ratissa menestystä jahtasi Frank Biela, Hans-Joachim Stuck ja rallilegenda Walter Röhrl. Mersun ratissa olivat saksalaisikoni Kulaus Luwdig, Bernd Schneider, Jörg van Ommen ja Jacques Laffite. Kävipä jopa itse Michael Schumacher ajamassa muutaman kisan. BMW:n eri tiimien kuskeina toimi ainoa vakioautojen maailmanmestari Roberto Ravaglia, Steve Soper, Joachim Winckelhock ja Johnny Cecotto. Uskomattoman kovatasoisia kuskeja kaikki. Ehkä joskus 95 saattoi olla DTM:ssä kovempi taso, mutta muissa sarjoissa ei välttämättä ollut niin kovia nimiä lähellekkään.
Myös pikkuformulat olivat hyvillä kuskeilla täytettynä. F3000:ssa Christian Fittipaldi vie tittelin Alessandro Zanardin, Damon Hillin, Jean-Marc Gounonin, Vincenzo Sospirin, Emmanuelle Naspettin, HH Frenzenin, Allan McNishin ja David Brabahmin säestäessä sarjan värikkäitä kisoja.
Britti f3 ei sekään näin jälkeenpäin katsottuna ollut mitenkään heikko. Rubens Barrichello, David Coulthard ja Gil DeFerran olivat sarjan hallitsijoita.
USA:n puolella Michael Andretti, Al Unser jr, Bobby Rahal, Rick Mears, Mario Andretti, Danny Sullivan, Arie Luyendyck, Eddie Cheever, Scott Pruett, Scott Goodyear hallitsivat CART-sarjaa. Voi surutta sanoa, että monet kuskit olivat tuohon aikaan ehdottoamasti parhaimmillaan ja taso oli todella kova.
USA:ssa oli myös kestävyyskisoja tuohon aikaan. IMSA:ssa oli mukana Toyotan, Nissanin ja Jaguarin tehdastiimejä. Kuskeina oli tunnettuja "endurance"-kuskeja, kuten Raul Boesel, Wayne Taylor, Perry McCarthy, Juan fangio II, Geoff Brabham, James Weawer, sekä legenda Derek Bell.
NASCAR ei ollut pekkaa pahempi, mestarina tietenkin Dale Earnhardt, mutta kovaa takana tulivat mm. Alan Kulwicki, Davey Allison, Harry Gant, Ricky Rudd, Mark Martin, Darrell Waltrip, Bill Elliot, Ernie Irvan.
Jos tarkastelee kuskeja sillä periaattella, että mitä he olivat saavuttaneet ja mitä he saavuttivat, niin kyllä vuonna 1991 rata-autoilussa oli todella kova taso. Monia nimiä on tullut korvaamaan tuon vuoden sankareita, mutta moni on myös lopettanut ja jättänyt paikan tyhjäksi. Tuohon aikaan oli myös mukavaa se, että sarjoja oli useampia ja hyville kuskeille oli tilausta,ei tarvinut lähteä ajamaan vaikka formulaNissan-sarjaa espanjaan.
Tuona vuonna törmäsi tavallaan uusi ja vanha sukupolvi ja siksi kaikki luokat olivat erittäin kovatasoisia. Lisäksi elettiin voimakkaan nousukauden loppua, jolloin rahaa vielä oli kilvanajamiseenkin.
F1:ssä oli mukan neljä jo isoa legendaa:
Ayrton Senna, Alain Prost, Nigel Mansell ja Nelson Piquet. Näitä säesti huipputiimeissä Riccardo Patrese, Gerhard Berger, Jean Alesi ja Roberto Moreno. Uransa jäähdyttelypuolella ykkösissä oli kovia nimiä, Michelle Alboreto oli Arrowsin ratissa, Andrea deCesaris ja 3 GP:n voittaja Thierry Boutsen ajoivat hekin pienemmissä tiimeissä. Mika Häkkinen, Johnny Herbert, JJ Lehto, Gianni Morbidelli, Emmanuelle Pirro, Nicola Larini, Mark Blundell yms. enemmän tai vähemmän eri ratasarjoista myöhemmin menestystä keräänneet nimet olivat mukana pienemmissä tiimeissä. Sarjan vakituisia kuljettajia, ikäänkuin mustina hevosina, oli tuohon aikaan Leyton Housen Ivan Capelli ja Mauricio Gugelmin. Martin Brundle, Stefano Modena ja Stefan Johansson olivat mukana pienemmissä tiimeissä luomassa vahvuutta sarjaan.
F1-taso ei pelkästään riitä, vaan on hyvä tarkastella myös C-ryhmää, joka oli tuona vuonna Peugeotin, MB:n ja Jaguarin toimesta erittäin kilpailukykyinen. Siellä kuskeina toimi mm. Keke Rosberg, Michael Schumacher(joka myöhemmin syksyllä siirtyi f1:een), Jochen Mass, Derek Warwick, Teo Fabi, Yannick Dalmas, Bob Wollek, Karl Wendlinger, jne. Tuohon aikaan oli tavallista, että eri sarjoista käytiin ajamassa C-ryhmän klassikkokisoja, kuten LeMans. Siellä voiton vei Gachot/Weidler/Herbert-kolmikko wankel-moottorisella Mazdalla. Kakkoseksi jäi SilkCut-Jaguar, miehityksellä Davy Jones/Raul Boesel/Michel Ferte.
C-ryhmän nimet olivat monet GP-voittajia sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta. Taso oli todella huima.
Kolmanneksi merkittävin luokka taisi olaa tuohon aikaan DTM. Siellä käytiin todella teutoonisia taisteluita. Audin ratissa menestystä jahtasi Frank Biela, Hans-Joachim Stuck ja rallilegenda Walter Röhrl. Mersun ratissa olivat saksalaisikoni Kulaus Luwdig, Bernd Schneider, Jörg van Ommen ja Jacques Laffite. Kävipä jopa itse Michael Schumacher ajamassa muutaman kisan. BMW:n eri tiimien kuskeina toimi ainoa vakioautojen maailmanmestari Roberto Ravaglia, Steve Soper, Joachim Winckelhock ja Johnny Cecotto. Uskomattoman kovatasoisia kuskeja kaikki. Ehkä joskus 95 saattoi olla DTM:ssä kovempi taso, mutta muissa sarjoissa ei välttämättä ollut niin kovia nimiä lähellekkään.
Myös pikkuformulat olivat hyvillä kuskeilla täytettynä. F3000:ssa Christian Fittipaldi vie tittelin Alessandro Zanardin, Damon Hillin, Jean-Marc Gounonin, Vincenzo Sospirin, Emmanuelle Naspettin, HH Frenzenin, Allan McNishin ja David Brabahmin säestäessä sarjan värikkäitä kisoja.
Britti f3 ei sekään näin jälkeenpäin katsottuna ollut mitenkään heikko. Rubens Barrichello, David Coulthard ja Gil DeFerran olivat sarjan hallitsijoita.
USA:n puolella Michael Andretti, Al Unser jr, Bobby Rahal, Rick Mears, Mario Andretti, Danny Sullivan, Arie Luyendyck, Eddie Cheever, Scott Pruett, Scott Goodyear hallitsivat CART-sarjaa. Voi surutta sanoa, että monet kuskit olivat tuohon aikaan ehdottoamasti parhaimmillaan ja taso oli todella kova.
USA:ssa oli myös kestävyyskisoja tuohon aikaan. IMSA:ssa oli mukana Toyotan, Nissanin ja Jaguarin tehdastiimejä. Kuskeina oli tunnettuja "endurance"-kuskeja, kuten Raul Boesel, Wayne Taylor, Perry McCarthy, Juan fangio II, Geoff Brabham, James Weawer, sekä legenda Derek Bell.
NASCAR ei ollut pekkaa pahempi, mestarina tietenkin Dale Earnhardt, mutta kovaa takana tulivat mm. Alan Kulwicki, Davey Allison, Harry Gant, Ricky Rudd, Mark Martin, Darrell Waltrip, Bill Elliot, Ernie Irvan.
Jos tarkastelee kuskeja sillä periaattella, että mitä he olivat saavuttaneet ja mitä he saavuttivat, niin kyllä vuonna 1991 rata-autoilussa oli todella kova taso. Monia nimiä on tullut korvaamaan tuon vuoden sankareita, mutta moni on myös lopettanut ja jättänyt paikan tyhjäksi. Tuohon aikaan oli myös mukavaa se, että sarjoja oli useampia ja hyville kuskeille oli tilausta,ei tarvinut lähteä ajamaan vaikka formulaNissan-sarjaa espanjaan.
Tuona vuonna törmäsi tavallaan uusi ja vanha sukupolvi ja siksi kaikki luokat olivat erittäin kovatasoisia. Lisäksi elettiin voimakkaan nousukauden loppua, jolloin rahaa vielä oli kilvanajamiseenkin.