Väitös: Suomella valtava Viro-operaatio – Mauno Koivisto salasi Neuvostoliiton pelossa
Suomen valtio osallistui 1980- ja 90-lukujen taitteessa aktiivisemmin Viron itsenäistymispyrkimyksiin kuin aiemmin on tiedetty.
Suomi käytti Viron avustamiseen valtion rahaa arviolta toistasataa miljoonaa markkaa vuosina 1988-91. Ulkopoliittisista syistä valtio ohjasi rahat hallinnon alimpien tasojen sekä yritysten ja yhdistysten kautta.
Viron taloudellisella tuella oli kuitenkin tasavallan korkeimman poliittisen johdon tuki presidentti Mauno Koivostoa myöden.
Valtion tuki selviää ensi viikolla tarkastettavasta heikki Rausmaan väitöstutkimuksesta. Rausmaa on Viron-apua antaneen Tuglas-seuran palkkalistoilla.
- Presidentin, pääministerin ja ulkoministerin edustajat tekivät asiasta poliittisen päätöksen, joka pyrki tukemaan Viron pyrkimyksiä maksimaalisesti, Rausmaa kertoo Uudelle Suomelle.
- Ulkopoliittisista syistä rahat kierrätettiin, sillä Koivisto ei halunnut vaikeuttaa Suomen suhteita Neuvostoliittoon.
Rausmaan mukaan Suomen valtion vuosittainen tukisumma kasvoi vuoden 1989 kymmenestä miljoonasta markasta (nykyrahassa noin 2,5 miljoonaa euroa) vuoteen 1991 jopa 100 miljoonaan markkaan (nykyrahassa noin 24 miljoonaa euroa).
Itsenäistymisen kannalta kyse oli hyvin merkittävästä tuesta. Pääosin kulttuuri- ja opetustukena jaetut varat käytettiin laajalti Viron itsenäisen hallinnon rakentamiseen. Suoran rahan lisäksi valtiovalta avusti itsenäisyysliikettä lahjoittamalla käytöstä poistettua kalustoa, kuten toimistotarvikkeita ja ajoneuvoja etelänaapuriin.
- Viron itsenäistyessä 1991 maassa oli arvioiden mukaan liikkeellä 400 miljoonaa Suomen markkaa. Kun Viro laski liikkeelle oman valuuttansa kruunun, niitä laskettiin Suomen markoissa 400 miljoonan markan edestä, Rausmaa vertaa.
- Virossa oli liikkeellä jo tarvittavat käteisvarat Suomen markoissa.
Julkisuudessa on ollut esillä kuva, jonka mukaan presidentti Mauno Koivosto suhtautui nihkeästi Viron itsenäistymiseen. Rausmaan väitöskirja antaa hieman toisenlaisen kuvan.
- Koivosto oli hyvin skeptinen ja uskoi virolaisten itsenäistymisen olevan vuosien päässä. Hän kuitenkin koki moraaliseksi velvoitteekseen tukea Viron itsenäistymistä, Rausmaa kertoo.
Valtion varat ohjattiin Neuvostoliiton pelossa paitsi matalan tason koulutustukena keskusvirastojen kautta myös erilaisten yhdistysten ja seurojen kautta.
- Kaikella tällä oli Mauno Koiviston hyväksyntä. Hän kuitenkin edellytti, että virolaiset eivät ajaudu avoimeen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa.
Rausmaan työnantaja Tuglas-seura sai vuonna 1988 yhteydenoton opetusministeriöstä.
- Seuralta kysyttiin, haluaisiko se laajentaa toimintaansa Viron avustamisen suuntaan. Ministeriöstä tarjottiin toiminta-avustusta ja toimitilat ministeriön naapurista, Rausmaa kertoo.
- On hyvin poikkeuksellista, että ministeriö tarjoaa avustusta ja toimitiloja.
Samanlainen operaatio toteutettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä, joka halusi kaupallisen edustajan Tallinnaan. Ministeriö pyysi suomalaisia yrityksiä perustamaan suomalais-eestiläisen kauppayhdistyksen, joka hoitaisi edustajan lähettämisen.
- Näin tuki delegoitiin pois valtiovallalta ja poliittinen johto saattoi sanoa toimijana olevan vain kansalaisjärjestön, Rausmaa kertoo.
Filosofian maisteri Heikki Rausmaan väitöskirja tarkastetaan ensi viikon lauantaina Helsingin yliopistossa.
US
