Mua häiritsee Räsäsen ”Kumpi voittais jos Raamattu ja lakikirja tappelis?” –lausunnossa se perinteinen pohjavire, että jos ei käytä Jumalaa selkänojana, niin ei voi omata moraalia tai olla ”hyvä”. Eli uskonto omii itselleen hyvyyden ja moraalin tekijänoikeudet sekä haluaa vielä määrittää, että mitä ne missäkin tapauksessa ja milloinkin sattuvat pitämään sisällään. Mun puolestani ihmiset saavat uskoa mihin haluavat, mutta jos joku muu on eri mieltä tai ei usko, niin ei se vielä tee vastapuolesta lähtökohtaisesti pahaa ja moraalitonta.
Sekin on tavallaan aika ristiriitaista, että väitetään oman moraalin perustuvan Jumalan sanaan (Raamattu) ja sitten poimitaan sieltä sanasta ne hyvät asiat (rakasta vihollistasi, tee muille niin kuin haluat muiden tekevän sinulle, ym.) ja jätetään ikävämmät asiat pois (kansanmurhat (sallittu), orjuus (sallittu), vaimo irtaimena omaisuutena talon, karjan ja viljelysmaan ohessa, jne.). Siis tuohan on sinänsä järkevää ja osoittaa moraalia, mutta ei se sit enää Jumalan sanaan perustu jos itse poimii sieltä ne sopivat jutut.
Plus sit tietysti se ilmiselvä seikka, että jos mm. poliisiasioista vastaava ministeri heittelee jotain "Ei lakia niin sillee tartte noudattaa jos äänet päässä väittää päinvastaista!" -tyylistä läppää, niin aika oikeutettua on hiukan kysellä perään, että onko toi nyt ihan sopivalla pallilla istumassa.