Tänään töistä kotiin lampsiessani päätin työpaikan varmistumisen kunniaksi käydä pizzalla. Aterian lähestyessä puoliväliään huomasin vatasssa alkavan vääntää uhkaavasti. Kohtasin valintojen maailman: Syönkö loppuun vai käynkö tekemässä välityhjennyksen? Päädyin taistelemaan loppuun saakka ja tikistelemään.
Pizzan loputtua vatsassa kiertäminen oli hieman vähentynyt, mutta ei suinkaan poistunut. Kohtasin jälleen suuren ja tärkeän valinna: Menenkö pizzerian hieman epähygieeniseen ja muutoinkin arveluttavaan vessaan, vai pyrinkö pääsemään kotivessaan tarpeilleni? Päätin suorittaa jalkamarssin ennen tyhjennystä.
Jalkamarssin loppumetreillä, eli kotiovella muistin, että minulla ei ole vessapaperia. Kämppis luonnollisesti säilyttää omiaan lukkojen takana, koska on sangen sosiaalinen ja solidaarinen persoona ja hieno mies muutenkin kaikin puolin. Huomion arvoista on myös se, että tässä kohtaa vatsassa kiertäminen oli muuttunut sellaiseksi vellonnaksi, että materiaali kävi jo vähän kurkkimassa ulkopuolella miltä se suolen ulkopuolinen maailma näyttää. Kohtasin siis taas valinna: Rynnätä kotivessaan ja päästää materiaalit kaakeleille ja vasta sitten ihmetellä mihin pyyhkiä, vaiko pyrkiä mäen päällä olevaan lähikauppaan hakemaan vessapaperia sen tietoisen riskin uhalla, että lasti voi olla housuissa hetkenä minä hyvänsä.
Päädyin vaappumaan lähikauppaan. Tuskan hiki otasllani taapersin sinne, poimin paperihyllystä ensimmäisen paperipaketin mikä käteeni sattui ja ryntäsin liikkeestä ulos pakaroita yhteen puristaen.
Kotiin päästyäni päässäni soi "minä olen voittaja, ainakin tänään..." kun ähistelin pöntöllä kaakeleita ruskeiksi uutta paperipakkaustani onnellisena halaten. Kappale loppui kun seinään, kun huomasin ostaneeni talouspaperia.
Pizzan loputtua vatsassa kiertäminen oli hieman vähentynyt, mutta ei suinkaan poistunut. Kohtasin jälleen suuren ja tärkeän valinna: Menenkö pizzerian hieman epähygieeniseen ja muutoinkin arveluttavaan vessaan, vai pyrinkö pääsemään kotivessaan tarpeilleni? Päätin suorittaa jalkamarssin ennen tyhjennystä.
Jalkamarssin loppumetreillä, eli kotiovella muistin, että minulla ei ole vessapaperia. Kämppis luonnollisesti säilyttää omiaan lukkojen takana, koska on sangen sosiaalinen ja solidaarinen persoona ja hieno mies muutenkin kaikin puolin. Huomion arvoista on myös se, että tässä kohtaa vatsassa kiertäminen oli muuttunut sellaiseksi vellonnaksi, että materiaali kävi jo vähän kurkkimassa ulkopuolella miltä se suolen ulkopuolinen maailma näyttää. Kohtasin siis taas valinna: Rynnätä kotivessaan ja päästää materiaalit kaakeleille ja vasta sitten ihmetellä mihin pyyhkiä, vaiko pyrkiä mäen päällä olevaan lähikauppaan hakemaan vessapaperia sen tietoisen riskin uhalla, että lasti voi olla housuissa hetkenä minä hyvänsä.
Päädyin vaappumaan lähikauppaan. Tuskan hiki otasllani taapersin sinne, poimin paperihyllystä ensimmäisen paperipaketin mikä käteeni sattui ja ryntäsin liikkeestä ulos pakaroita yhteen puristaen.
Kotiin päästyäni päässäni soi "minä olen voittaja, ainakin tänään..." kun ähistelin pöntöllä kaakeleita ruskeiksi uutta paperipakkaustani onnellisena halaten. Kappale loppui kun seinään, kun huomasin ostaneeni talouspaperia.
