Valde
Well-known member
- Liittynyt
- 8.4.2003
- Viestit
- 3148
Aina tasaisin väliajoin saa kuulla, että miten ne renkaat ratkaisivat niin paljon, että Loebin ero Solbergiin ja Grönholmiin selittyisi niillä. Rehellinen ralliseuraaja tietysti myös myöntää kunnian sille kenelle se kuuluu, eli sille kuka käsilläolevana hetkenä voittaa ralleja. Niille, jotka eivät ole viime aikoina intensiivisesti seuranneet mm-ralleja tiivistän muutamaan kohtaan ne tekijät joiden perusteella useimmat asiantuntijat olettaa Michelinin rengasylivoiman olemassaolon.
1) Kauden alussa käytiin lumella todella tiukka kisa Loebin Solbergin ja Grönholmin välillä. Miehet olivat vauhdillisesti käytännöllisesti katsoen samalla viivalla. Myös kauden ensimmäinen soraralli oli hyvin tasainen kolmen kärjen osalta. Solberg oli hieman nopeampi Loebia ja Grönholmia. Edeltävä kausi oli myös varsin tasainen kolmen nopeimman osalta. Välillä Solberg karkaili omille teilleen. Uudessa-Seelannissa Michelin esitteli kokonaan uuden rengasmallinsa ja kuin salamana kirkkaalta taivaalta Loeb yhtäkkiä oli minuutin Solbergia ja Grönholmia nopeampi - rallissa, jonka vielä piti olla Petterin ja Marcuksen bravuuriralli. Puolitoista vuotta Loeb oli ollut tasaisesti yhtä nopea kuin Solberg tai välillä hitaampi. Yhden kisan välillä koko voimasuhde muuttui kokonaan. Ei tarvitse olla Einstein nähdäkseen vaikutussuhteen Michelin uuden renkaan ja selvästi parantuneen vauhdin välillä.
2) Myös Francois Duval oli "oudon" nopea samassa kisassa. Duval ajeli ihan Grönholmin ja Solbergin peesissä, vaikka miehen odotettiin olevan vähintään minuuttia taaempana. Mexicossa räpistellyt Gardemaister myös muuttui nopeaksi kuin salamaniskusta konsanaan.
3) Mm. Henning Solberg paljasti, että Fordin testeissä uusi Michelinin seos oli osoittautunut 0.4 sekuntia kilometrillä vanhaa nopeammaksi. Tieto täsmää varsin hyvin siihen eroon, mikä ilmestyi Loebin ja Solbergin/Grönholmin välille.
4) Ralli näyttäisi olevan rinnakkaisilmiö Michelin rynnistykselle formulapuolella. Michelin on saanut Ferrarin porukan näyttämään suorastaan amatöörimäiseltä. Kenties formulatietoutta voidaan soveltaa myös rallin sorakumeihin (sekä rallissa että formulassa sääntöjen tuoma pääteema suunnittelutyölle on ollut kestävyys) tai sitten kyse on vain Michelin profiilin nostosta kaikilla puolilla.
5) Säännöllisesti iltapäivälenkillä jolloin on kuumempi ja tiet kovempia, on rengasmerkkien voimasuhteissa tapahtunut repsahdus (ehkä Turkki poikkeuksena). Aamulla Pirelli vielä pysyy vauhdissa jotenkuten, mutta iltapäivän kierroksella Loeb on vain rynninyt kuin raivo härkä. Tällaiset vaihtelut eivät voi olla muusta kuin renkaista kiinni. Ei edes lähtöpaikka selitä sitä, että Argentiinassa Loeb jyräsi juuri toisella kierroksella erikoiskokeiden yli (Argentiinassa ensimmäisenä lähtevät ovat aina hyötyneet tai eivät ole ainakaan hävinneet ensimmäisellä ajolla erikoiskokeiden yli). Myös uudessa-Seelannissa ilmiö oli vahva, vaikka Loeb oli kolmas lähtöjärjestyksessä.
1) Kauden alussa käytiin lumella todella tiukka kisa Loebin Solbergin ja Grönholmin välillä. Miehet olivat vauhdillisesti käytännöllisesti katsoen samalla viivalla. Myös kauden ensimmäinen soraralli oli hyvin tasainen kolmen kärjen osalta. Solberg oli hieman nopeampi Loebia ja Grönholmia. Edeltävä kausi oli myös varsin tasainen kolmen nopeimman osalta. Välillä Solberg karkaili omille teilleen. Uudessa-Seelannissa Michelin esitteli kokonaan uuden rengasmallinsa ja kuin salamana kirkkaalta taivaalta Loeb yhtäkkiä oli minuutin Solbergia ja Grönholmia nopeampi - rallissa, jonka vielä piti olla Petterin ja Marcuksen bravuuriralli. Puolitoista vuotta Loeb oli ollut tasaisesti yhtä nopea kuin Solberg tai välillä hitaampi. Yhden kisan välillä koko voimasuhde muuttui kokonaan. Ei tarvitse olla Einstein nähdäkseen vaikutussuhteen Michelin uuden renkaan ja selvästi parantuneen vauhdin välillä.
2) Myös Francois Duval oli "oudon" nopea samassa kisassa. Duval ajeli ihan Grönholmin ja Solbergin peesissä, vaikka miehen odotettiin olevan vähintään minuuttia taaempana. Mexicossa räpistellyt Gardemaister myös muuttui nopeaksi kuin salamaniskusta konsanaan.
3) Mm. Henning Solberg paljasti, että Fordin testeissä uusi Michelinin seos oli osoittautunut 0.4 sekuntia kilometrillä vanhaa nopeammaksi. Tieto täsmää varsin hyvin siihen eroon, mikä ilmestyi Loebin ja Solbergin/Grönholmin välille.
4) Ralli näyttäisi olevan rinnakkaisilmiö Michelin rynnistykselle formulapuolella. Michelin on saanut Ferrarin porukan näyttämään suorastaan amatöörimäiseltä. Kenties formulatietoutta voidaan soveltaa myös rallin sorakumeihin (sekä rallissa että formulassa sääntöjen tuoma pääteema suunnittelutyölle on ollut kestävyys) tai sitten kyse on vain Michelin profiilin nostosta kaikilla puolilla.
5) Säännöllisesti iltapäivälenkillä jolloin on kuumempi ja tiet kovempia, on rengasmerkkien voimasuhteissa tapahtunut repsahdus (ehkä Turkki poikkeuksena). Aamulla Pirelli vielä pysyy vauhdissa jotenkuten, mutta iltapäivän kierroksella Loeb on vain rynninyt kuin raivo härkä. Tällaiset vaihtelut eivät voi olla muusta kuin renkaista kiinni. Ei edes lähtöpaikka selitä sitä, että Argentiinassa Loeb jyräsi juuri toisella kierroksella erikoiskokeiden yli (Argentiinassa ensimmäisenä lähtevät ovat aina hyötyneet tai eivät ole ainakaan hävinneet ensimmäisellä ajolla erikoiskokeiden yli). Myös uudessa-Seelannissa ilmiö oli vahva, vaikka Loeb oli kolmas lähtöjärjestyksessä.
Viimeksi muokattu: