Ferrari 4ever
Well-known member
Tässä otsikossa siis juhlitaan ja onnitellaan Ferraria sen viidennestä perättäisestä tallimestaruudesta (1999 - 2000 - 2001 - 2002- 2003) sekä Michael Schumacheria
kuudennesta henk.kohtaisesta maailmanmestaruudesta(1994-1995-2000-2001-2002-2003).
Heitetäänpä pientä tiivistelmää kaudesta :
Odotukset kauden alussa olivat maximaaliset - punaisten leirissä. Jo se, että Mclaren
päätti lähteä liikenteeseen edelliskauden parannellulla mallilla ja Williams oli haukkunut uuden autonsa sudeksi, nostatti tifosien uskoa korkealle. Tähän kun lisättiin edelliskauden totaalinen dominointi ja jyrääminen, piti kaiken olla valmista helppoon kauteen.
Kolme taistoa ja kaikki oli päälaellaan! Ferrari ei ollut voittanut vielä yhtään osakilpailua, Barrichellolta
oli loppunut kotikilpailussaan löpö ja Schumi oli keskeyttänyt ulosajoon samaisessa kisassa. Samaan aikaan Räikkönen oli jo ottanut uran ensimmäisen voittonsa ja varmisteli asemiaan mm-taulukon kärjessä.
Tässä vaiheessa moni uskoi, että kilpailu maailmanmestaruudesta tultaisiin käymään vain Kimin ja Schumin välillä. Tosin David Coulthard oli esittänyt erittäin lupaavia otteita ensimmäisissä kilpailuissa.
Williams taasen paini suurissa vaikeuksissa, Ferrarin tavoin, ja tulevaisuus näytti synkältä.
No kuten kaikki lajia seuraavat tietävät, Ferrari käänsi kurssin ylöspäin ja punaisten leirissä saatin taas juhlia. Tosin sen ensimmäisen voiton jälkeen juhlat eivät olleet suurimmat mahdolliset, koska Schumacherin äiti oli kuollut kilpailun aattona. Se, että mies pystyi hallitsemaan hermonsa kyseisenä päivänä ja vielä voittamaan kilpailun fanaattisten kannattajien edessä, oli yksi
Schumacherin suurimmista saavutuksista hänen kilpailu-uransa aikana.
Kauden puolivälissä Ferrari oli palannut huipulle - ottaen paikkansa mm-taulukon kärjessä. Itävallan kilpailu antoi osviittaa, että Ferrari tulisi hallitsemaan loppukautta v-2002 tavoin. No toisin kävi. Michelin/Williams akseli kukisti Bridgestone/F2003 akselin kuin pienen kärpäsen. Dominointi alkoi oikeastaan jo Monacon gp:stä. Kanadassa Schumacher onnistui, hitaalla autolla, voittamaan
mutta sen jälkeen voittoja ei pahemmin saksalaiselle kertynyt. Poikkeus Michelinin ylivoimaan tapahtui Silverstonessa, jossa Barichello näytti että välillä brassilla on sellaisia päiviä, jolloin kukaan muu
ei kykene miestä voittamaan - ei edes b-luokan Lancia Deltalla!!
Englannin jälkeen Williams hallitsi kenttää. Hallinta jatkui aina Unkarin gp:hen asti, jossa Ferrari ajoi kauden heikoimman kilpailun. Renault, Mclaren sekä Williams olivat nopsempia kyseissä kisassa.
Kilpailun jälkipyykki onkin jo historiaa. FIA päätti, että Michelinin käyttämä porsaanreikä oli suljettava ja he tarkensivat sääntöjään. Puhuttiin boikoteista, kauden kaikkien kilpailujen hylkäämisistä,
FIA:n harjoittamasta mahdollisesta suosinnasta ja vaikka mistä! Lopussa saatiin rauha maahan ja Michelin hiljeni, myöntymyksen merkiksi, sääntöjen tarkistukselle.
Kabinettipelin ja muun oheissälän jälkeen päästiin taas oleelliseen - kilpailemiseen radalla. Itse pääjehu Montezemolo oli jyrissyt viime kisan jälkeen, että Ferrari ei saa toistaa huonoa esitystä kotikilpailussaan - tuhansien fanien silmien edessä. No niin ei tietenkään käynyt, koska Schumacher ajoi
varman kilpailun ja klaarasi 10-bojoa. Indyssä sama toistui onnettaren pienellä avustuksella. (Montoya/Rubens kolaria ei laiteta onnen piikkiin wink )
Ja viimeinen kilpailu onkin sitten historiaa - hienoa sellaista. Rubens osoitti, että hänkin osaa ratkaista mestaruuksia tiukoissa paikoissa. Povaa hyvää ensikaudelle.
Tämä vuosi on muistuttanut aikalailla vuotta 2000. Syvästä ahdingosta voittoon taas kerran! Turha tässä on enempiä löpistä. Kuluva kausi on ollut piristysruiske F1:sille ja tapahtumia täynnä. Lopussa oikea talli voitti ja mestaruus matkaa jälleen Ferrarin pilttuuseen, jossa juhlille ei näy loppua.
Aika skoolata ja onnitella voittajia! FORZA FERRARI!
kuudennesta henk.kohtaisesta maailmanmestaruudesta(1994-1995-2000-2001-2002-2003).
Heitetäänpä pientä tiivistelmää kaudesta :
Odotukset kauden alussa olivat maximaaliset - punaisten leirissä. Jo se, että Mclaren
päätti lähteä liikenteeseen edelliskauden parannellulla mallilla ja Williams oli haukkunut uuden autonsa sudeksi, nostatti tifosien uskoa korkealle. Tähän kun lisättiin edelliskauden totaalinen dominointi ja jyrääminen, piti kaiken olla valmista helppoon kauteen.
Kolme taistoa ja kaikki oli päälaellaan! Ferrari ei ollut voittanut vielä yhtään osakilpailua, Barrichellolta
oli loppunut kotikilpailussaan löpö ja Schumi oli keskeyttänyt ulosajoon samaisessa kisassa. Samaan aikaan Räikkönen oli jo ottanut uran ensimmäisen voittonsa ja varmisteli asemiaan mm-taulukon kärjessä.
Tässä vaiheessa moni uskoi, että kilpailu maailmanmestaruudesta tultaisiin käymään vain Kimin ja Schumin välillä. Tosin David Coulthard oli esittänyt erittäin lupaavia otteita ensimmäisissä kilpailuissa.
Williams taasen paini suurissa vaikeuksissa, Ferrarin tavoin, ja tulevaisuus näytti synkältä.
No kuten kaikki lajia seuraavat tietävät, Ferrari käänsi kurssin ylöspäin ja punaisten leirissä saatin taas juhlia. Tosin sen ensimmäisen voiton jälkeen juhlat eivät olleet suurimmat mahdolliset, koska Schumacherin äiti oli kuollut kilpailun aattona. Se, että mies pystyi hallitsemaan hermonsa kyseisenä päivänä ja vielä voittamaan kilpailun fanaattisten kannattajien edessä, oli yksi
Schumacherin suurimmista saavutuksista hänen kilpailu-uransa aikana.
Kauden puolivälissä Ferrari oli palannut huipulle - ottaen paikkansa mm-taulukon kärjessä. Itävallan kilpailu antoi osviittaa, että Ferrari tulisi hallitsemaan loppukautta v-2002 tavoin. No toisin kävi. Michelin/Williams akseli kukisti Bridgestone/F2003 akselin kuin pienen kärpäsen. Dominointi alkoi oikeastaan jo Monacon gp:stä. Kanadassa Schumacher onnistui, hitaalla autolla, voittamaan
mutta sen jälkeen voittoja ei pahemmin saksalaiselle kertynyt. Poikkeus Michelinin ylivoimaan tapahtui Silverstonessa, jossa Barichello näytti että välillä brassilla on sellaisia päiviä, jolloin kukaan muu
ei kykene miestä voittamaan - ei edes b-luokan Lancia Deltalla!!
Englannin jälkeen Williams hallitsi kenttää. Hallinta jatkui aina Unkarin gp:hen asti, jossa Ferrari ajoi kauden heikoimman kilpailun. Renault, Mclaren sekä Williams olivat nopsempia kyseissä kisassa.
Kilpailun jälkipyykki onkin jo historiaa. FIA päätti, että Michelinin käyttämä porsaanreikä oli suljettava ja he tarkensivat sääntöjään. Puhuttiin boikoteista, kauden kaikkien kilpailujen hylkäämisistä,
FIA:n harjoittamasta mahdollisesta suosinnasta ja vaikka mistä! Lopussa saatiin rauha maahan ja Michelin hiljeni, myöntymyksen merkiksi, sääntöjen tarkistukselle.
Kabinettipelin ja muun oheissälän jälkeen päästiin taas oleelliseen - kilpailemiseen radalla. Itse pääjehu Montezemolo oli jyrissyt viime kisan jälkeen, että Ferrari ei saa toistaa huonoa esitystä kotikilpailussaan - tuhansien fanien silmien edessä. No niin ei tietenkään käynyt, koska Schumacher ajoi
varman kilpailun ja klaarasi 10-bojoa. Indyssä sama toistui onnettaren pienellä avustuksella. (Montoya/Rubens kolaria ei laiteta onnen piikkiin wink )
Ja viimeinen kilpailu onkin sitten historiaa - hienoa sellaista. Rubens osoitti, että hänkin osaa ratkaista mestaruuksia tiukoissa paikoissa. Povaa hyvää ensikaudelle.
Tämä vuosi on muistuttanut aikalailla vuotta 2000. Syvästä ahdingosta voittoon taas kerran! Turha tässä on enempiä löpistä. Kuluva kausi on ollut piristysruiske F1:sille ja tapahtumia täynnä. Lopussa oikea talli voitti ja mestaruus matkaa jälleen Ferrarin pilttuuseen, jossa juhlille ei näy loppua.
Aika skoolata ja onnitella voittajia! FORZA FERRARI!
