Tuli mieleen, että oli joku sukulaisistani nuoruutena kiinnostunut kovasti sähköistetystä karja-aidasta ja otti aina siitä kiinni. Tasaisen varmasti sähköpiikit olivat sen pennun mielestä todella hauskaa, mutta isä ei siitä pitänyt vaan kiroili ja antoi koivuniemen herran puhua omaa kieltään. Tästä ahterin huolellisesta syväpuhdistavasta läiskinnästä huolimatta ei kuitenkaan estänyt tätä viikaria tarttumaan jääräpäisesti aina vain uudestaan mielikohteen sähköiseen lankaan.
Vasta myöhemmin sattuman kaupalla salama oli iskenyt lähellä ja heittänyt vintiön muutaman metrin päähän, tämän episodin jälkeen häntä ei enää kiinnostanut tippaakaan elektrisiiteista. Mahtoiko sitten jokin korkeampi voima katsoa, että tuo lapsimielinen leikki meni sitten vähän pitkälle ja antoi isällisen vastauksen?