arskar1970
Well-known member
- Liittynyt
- 14.10.2012
- Viestit
- 177
Vanhoja rallikarttoja ja -reittejä
- Viestiketjun aloittaja AnttiL
- Aloituspäivämäärä
DC
Helsingin UA
Oi mieletöntä! Kiitos majuni!
ettelbruck
Well-known member
Huhhuh... 1989 Velskolanportin mutkassa meinas kaverin pomon Audi quattro irrota hanskastani. Vieläkin kauhistuttaa... siinä olis velkavankeus koittanut.
AnttiL
Reittinörtti
Ehkä oman "rallivaikuttamiseni" merkittävin teko oli, kun välitin sähköpostin ewrc-resultsin adminilta rally-mapsin adminille
DC
Helsingin UA
Perjantai-illan kunniaksi kelataan reippaat 42 vuotta ajassa taaksepäin. Kun Helsingin Sanomien lukija on perjantai-aamuna 17. helmikuuta 1978 noukkinut lehtensä laatikosta tai luukusta, niin lehden sisäsivuilla on ollut vastassa aikamoinen uutiskattaus; Suomen hallitus (Sorsa II) on kaatunut markan devalvaatioon, Lahdessa alkaa hiihdon MM-kisat, Leon Spinks on riistänyt sensaatiomaisesti raskaansarjan maailmanmestaruuden Muhammad Alilta ja... Stig Blomqvist ei starttaakaan Hankiralliin! Edellisvuoden Hankisvoittajalle ei jostain syystä ole löytynyt Saabin tallista autoa ja näin ollen lähtönumerolla 1 ei 1300 kilometrin reitille starttaa kukaan. Toki Blomqvistin menetys on ollut tuolloin kiistatta kisalle kova kolaus, mutta kun katsoo kärkipään lähtölistaa, niin meinaa siinä ilman Stiguakin happi loppua. Team Ford marssitti viivalle kolme autoa: Hannu Mikkola, Ari Vatanen, Kyösti Hämäläinen. Maahantuoja Autonovon ajattamilla tehtaan Mirafioreilla lähtivät matkaan herrat Markku Alen ja Timo Salonen. Vauxhallin tiimi oli tuonut Chevetten talviolosuhteisiin Pena Airikkalalle, Peugeot piskuisen 104 ZS:n Maestro Timo Mäkiselle ja vaikkei Blomqvistille autoa löytynytkään, lähetti Saab kisaan Per Eklundin 99 EMS:llä. Toki näitä ammattilaisia vastaan asettui sitten vielä koko kotimaan kansallinen kärki: Henkka Toivonen, Uffe Grönholm, Vastaheitto-Eki Pitkänen, Antsa Laine...
Reitti oli tästä päivästä katsottuna MIELETÖN. Perjantai-illasta sunnuntai-aamuun painettiin yhden kuuden tunnin tauon (la-päivällä) voimalla. Helsingistä Tammisaaren kautta Uuteenkaupunkiin ja takaisin. Kaikkihan tietävät, että kun Markku on mukana kisassa, ei ensimmäisen pätkän pohja-ajan ajajaa tarvitse hirveästi jännittää. Alen raivosi Kälan (suom. Kela) vajaan yhdeksän kilometrin mittaisen ek:n läpi 11 sekuntia nopeammin kuin kukaan muu. Koska reitti suuntatui kilpailun ensimmäisenä iltana pääkaupungista rannikkoa pitkin länteen, ei ollut yllätys, että kärkeen ampui maanviljelijä Inkoosta, Ulf Grönholm. Kun neljä ensimmäistä ek:ta oli ajettu, tilanne kärjen osalta näytti tältä:
Tilanne 4/44 ek:n jälkeen
1. Grönholm 1944
2. Alen 1957
3. Mikkola 1968
4. Vatanen 1979
5. Salonen 1991
6. Mäkinen 1997 (ei huonosti pienellä Pösöllä...)
7. Airikkala 2012
8. Toivonen 2018
Mentäessä kauemmas länteen, ottivat mestari ja oppipoika, Hannu ja Ari, kilpailun komennon käsiinsä. Kaksikko kävi raivoisaa taistelua läpi yön, johtopaikan vaihtuessa alvariinsa. Eroa ei missään vaiheessa ollut kummankaan hyväksi muutamaa sekuntia enempää. Aamun jo valjettua, ja Paimiossa pidettävän kilpailun ainoan tauon jo häämöttäessä kuljettajien väsyneissä silmissä, ratkaisi Vatanen pelin sangen vatasmaisesti. Hartikkalan erikoiskokeella Escort RS osui puuhun ja peli oli Arin osalta sillä selvä. Näin tauolle saavuttiin Mikkolan lähes neljän minuutin johdossa:
Tilanne 20/44 ek:n jälkeen:
1. Mikkola 11252
2. Airikkala 11482
3. Grönholm 11509
4. Salonen 11510
5. Alen 11525
6. Eklund 11574
7. Mäkinen 11610
8. Valtaharju 11744
Kun tauolta päästiin takaisin matkaan, Mikkola ei turhia varmistellut, vaan tempaisi kahdelle tauon jälkeisistä neljästä pätkästä pohjat. Mutta sitten... EK25 Kivikylä, Escortin kaasuvaijeri katkeaa ja Hannu sekä Arne joutuvat neljäksi minuutiksi pätkällä remonttihommiin. Niinpä kisan kärkeen siirtyi Pena Airikkala ja Vauxhall. Vanhana pelimiehenä Mikkola ei tietenkään tästä ollut vielä moksiskaan, ja kiri seuraavan kahden erikoiskokeen aikana Airikkalan johdon kiinni. Kun 27 ek:ta oli takana, saavuttiin lyhyelle kokoomatauolle Hannun ja Pentin osalta tasatilanteessa! Fordin leirissä ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä kaasuvaijerihässäkässä vaurioitunut moottori teki tenän muutamaa erikoiskoetta myöhemmin. Näin ollen ankaran valvomisen jälkeen Helsinkiin takaisin saavuttaessa kilpailun lopputulokset kirjattiin muodossa:
Lopputulokset 44/44 ek:n jälkeen:
1. Airikkala 22091
2. Alen 22170
3. Salonen 22285
4. Grönholm 22348
5. Hämäläinen 22621
6. Valtaharju 22624
7. Eklund 22624
8. Toivonen 22713
Sivuhuomioina todettakoon, että
- Markku kärsi lähes koko kilpailun ajan vaihdelaatikkomurheista, jotka söivät parhaan terän
- Timo Mäkisen loistava ajo piskuisella Peugeotilla päättyi tauon jälkeiselle osuudelle poliisin tutkaan ja kilpailusta sulkemiseen
- Valtaharju ja Eklund päätyivät samaan aikaan, mutta korkeampi sijoitus annettiin Valtaharjulle tämän moottorin pienemmän kuutiotilavuuden takia
- Alenille, Mikkolalle, Vataselle, Airikkalalle ja Saloselle tämä oli kolmas kilpailu kolmeen viikkoon: Tunturi, Ruotsi ja Hankis ajettiin kaikki viikon välein toisistaan
Ja niin, se miksi tästä ylipäänsä kirjoitin, johtui siitä, että kiitos nimimerkkien linjavika ja majuni toimittamien karttojen ja aikataulujen, tämän kilpailun fantastinen reitti on saatu digitoitua rally-mapsiin: https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1978
Palautetta, jos sellaista on, otetaan reittipiirroksista avosylin vastaan. Useammankin kohdan kanssa sai vähän arpoa, että mitenköhän tämä on mennyt, mutta toivottavasti suurin osa olisi kohdillaan. Takuulla jotain on myös väärin, mutta erityisesti niistä kuulisin mielelläni.
Reitti oli tästä päivästä katsottuna MIELETÖN. Perjantai-illasta sunnuntai-aamuun painettiin yhden kuuden tunnin tauon (la-päivällä) voimalla. Helsingistä Tammisaaren kautta Uuteenkaupunkiin ja takaisin. Kaikkihan tietävät, että kun Markku on mukana kisassa, ei ensimmäisen pätkän pohja-ajan ajajaa tarvitse hirveästi jännittää. Alen raivosi Kälan (suom. Kela) vajaan yhdeksän kilometrin mittaisen ek:n läpi 11 sekuntia nopeammin kuin kukaan muu. Koska reitti suuntatui kilpailun ensimmäisenä iltana pääkaupungista rannikkoa pitkin länteen, ei ollut yllätys, että kärkeen ampui maanviljelijä Inkoosta, Ulf Grönholm. Kun neljä ensimmäistä ek:ta oli ajettu, tilanne kärjen osalta näytti tältä:
Tilanne 4/44 ek:n jälkeen
1. Grönholm 1944
2. Alen 1957
3. Mikkola 1968
4. Vatanen 1979
5. Salonen 1991
6. Mäkinen 1997 (ei huonosti pienellä Pösöllä...)
7. Airikkala 2012
8. Toivonen 2018
Mentäessä kauemmas länteen, ottivat mestari ja oppipoika, Hannu ja Ari, kilpailun komennon käsiinsä. Kaksikko kävi raivoisaa taistelua läpi yön, johtopaikan vaihtuessa alvariinsa. Eroa ei missään vaiheessa ollut kummankaan hyväksi muutamaa sekuntia enempää. Aamun jo valjettua, ja Paimiossa pidettävän kilpailun ainoan tauon jo häämöttäessä kuljettajien väsyneissä silmissä, ratkaisi Vatanen pelin sangen vatasmaisesti. Hartikkalan erikoiskokeella Escort RS osui puuhun ja peli oli Arin osalta sillä selvä. Näin tauolle saavuttiin Mikkolan lähes neljän minuutin johdossa:
Tilanne 20/44 ek:n jälkeen:
1. Mikkola 11252
2. Airikkala 11482
3. Grönholm 11509
4. Salonen 11510
5. Alen 11525
6. Eklund 11574
7. Mäkinen 11610
8. Valtaharju 11744
Kun tauolta päästiin takaisin matkaan, Mikkola ei turhia varmistellut, vaan tempaisi kahdelle tauon jälkeisistä neljästä pätkästä pohjat. Mutta sitten... EK25 Kivikylä, Escortin kaasuvaijeri katkeaa ja Hannu sekä Arne joutuvat neljäksi minuutiksi pätkällä remonttihommiin. Niinpä kisan kärkeen siirtyi Pena Airikkala ja Vauxhall. Vanhana pelimiehenä Mikkola ei tietenkään tästä ollut vielä moksiskaan, ja kiri seuraavan kahden erikoiskokeen aikana Airikkalan johdon kiinni. Kun 27 ek:ta oli takana, saavuttiin lyhyelle kokoomatauolle Hannun ja Pentin osalta tasatilanteessa! Fordin leirissä ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä kaasuvaijerihässäkässä vaurioitunut moottori teki tenän muutamaa erikoiskoetta myöhemmin. Näin ollen ankaran valvomisen jälkeen Helsinkiin takaisin saavuttaessa kilpailun lopputulokset kirjattiin muodossa:
Lopputulokset 44/44 ek:n jälkeen:
1. Airikkala 22091
2. Alen 22170
3. Salonen 22285
4. Grönholm 22348
5. Hämäläinen 22621
6. Valtaharju 22624
7. Eklund 22624
8. Toivonen 22713
Sivuhuomioina todettakoon, että
- Markku kärsi lähes koko kilpailun ajan vaihdelaatikkomurheista, jotka söivät parhaan terän
- Timo Mäkisen loistava ajo piskuisella Peugeotilla päättyi tauon jälkeiselle osuudelle poliisin tutkaan ja kilpailusta sulkemiseen
- Valtaharju ja Eklund päätyivät samaan aikaan, mutta korkeampi sijoitus annettiin Valtaharjulle tämän moottorin pienemmän kuutiotilavuuden takia
- Alenille, Mikkolalle, Vataselle, Airikkalalle ja Saloselle tämä oli kolmas kilpailu kolmeen viikkoon: Tunturi, Ruotsi ja Hankis ajettiin kaikki viikon välein toisistaan
Ja niin, se miksi tästä ylipäänsä kirjoitin, johtui siitä, että kiitos nimimerkkien linjavika ja majuni toimittamien karttojen ja aikataulujen, tämän kilpailun fantastinen reitti on saatu digitoitua rally-mapsiin: https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1978
Palautetta, jos sellaista on, otetaan reittipiirroksista avosylin vastaan. Useammankin kohdan kanssa sai vähän arpoa, että mitenköhän tämä on mennyt, mutta toivottavasti suurin osa olisi kohdillaan. Takuulla jotain on myös väärin, mutta erityisesti niistä kuulisin mielelläni.
AnttiL
Reittinörtti
Absolute Rally -podcastissa aina välillä puhutaan "single venue" kisoista ja olen aina ihmetellyt mitä ne on. Nyt tiedän
https://www.rally-maps.com/Carfax-Stages-2014https://www.rally-maps.com/CAR-nival-Stages-2017
Onkohan Suomessa koskaan järjestetty tällaisia kisoja, joissa siis ei tarvitse ajaa siirtymiä teillä?
https://www.rally-maps.com/Carfax-Stages-2014https://www.rally-maps.com/CAR-nival-Stages-2017
Onkohan Suomessa koskaan järjestetty tällaisia kisoja, joissa siis ei tarvitse ajaa siirtymiä teillä?
DC
Helsingin UA
Vantaan vauhtipuiston rallispecialit?
Tätä varten suomeen luotiin kokonaan uusi kilpailumuoto noin vuonna 2006-2007, Rallispecial. Suosio ei koskaan noussut kovin korkeaksi, löytynee edelleen sääntökirjasta, muttei järjestetä. Kilpailuja ajettiin ainakin mainitussa Vantaan Vauhtipuistossa, Raision moottorirata-alueella, Saukkolan EK:lla, Äänekoskella järven jäällä sekä Mynämäellä Kärryisten sprinttipätkällä. Muistelen myös, että joku vuosi piti Heinolassa ajaa teollisuusalueella asvaltti rallispecial joka "yllättäen" kaatui kilpailijoiden puutteeseen.
AnttiL
Reittinörtti
Eikö rallispecialeja ole ajettu aiemminkin? Luulin itse, että sen formaatissa ajetaan yksi pätkä molempiin suuntiin, mutta toisaalta se toteuttaa tuon kaavan myös.
DC
Helsingin UA
Juuri olin tulossa samaa huutelemaan. Eikös rallispecial-termi ja formaatti ollut käytössä jo 80-luvun lopulla (ent. miniralli)? Mm. kaikki Miljoona-cupin kisat taisivat virallisesti olla rallispecialeja.
henkka_ok
penkkapelle
Joo, rallispecial nimi oli kyllä käytössä, mutta ei se silloin tarkoittanut tuommoista single venue -pyörittelyä. Reittikartoista päätellen olivat ihan normaaleita ralleja 80-90-luvun taitteessa, joskin lyhyitä sen ajan mittapuulla (noin 3 pätkää). Sitä en tiedä, oliko rallispecialissa jotain muuta erikoista 30 vuotta sitten.
DC
Helsingin UA
Juu, eivät toki olleet mitään single venue-juttuja, vaan ihan "oikeita" ralleja, joskin lyhyitä sellaisia. Käsittääkseni "rallispecial" vain korvasi aiemman (ainakin 70-luvulta asti käytössä olleen) miniralli-termin. Nähtävästi neljä erikoiskoetta oli minirallin/rallispecialin maksimipituus. Sitä en tiedä, oliko tämän lisäksi vielä erikseen joku km-raja. Luultavasti.
DC
Helsingin UA
Audi Quattro vs. Fiat 131 Abarth. Quattron puikoissa Stig Blomqvist. Ja vielä talvikelillä. Täysin turha, teennäinen ja epäreilu, jos ei jopa lapsellisen typerä kaksinkamppailu… tai olisi, jos Mirafiorin ratin takana ei istuisi Markku Alen.
Perinteinen Hankiralli oli aina houkutellut paikalle liudan kotimaan ammattilaisia, sekä yleensä myöskin Ruotsin huiput. Vuoteen 1982 tullessa rallimaailman muutos MM-sarjan vahvistumisineen oli juuri tämän kilpailun osalta aiheuttanut sen, että lähtöluettelo oli kärjen osalta totuttua laimeampi. Ei sillä, SM-sarjan kärkimiesten lisäksi – lähtönumeroilla 1 ja 2 – matkaan starttasivat päätyökseen MM-sarjaa kiertävät Stig Blomqvist ja Markku Alen. Blomqvist oli paikalla jahtaamassa historiallista viidettä Hankis-voittoaan. Markun osalta kyse oli enemmänkin kilpailuvietin tyydyttämisestä; kaikki paukut olivat jo uuden 037:n testauksessa ja kehitystyössä, eikä Fiat-konserni kokenut enää mielekkääksi lähteä MM-areenoille auttamatta vanhentuneella Mirafiorilla. Hankiralli oli kuitenkin kisa, jonka Markku tunsi kuin omat taskunsa; ainoastaan vuoden 1981 ralli oli jäänyt häneltä välistä ja kahdelta edelliskerralta olivat tuloksena voitto ja kakkostila. Stigu puolestaan oli lämmitellyt Audilla vuonna 1982 jo neljän kisan verran, vaikkei helmikuukaan ollut vielä lopussa. Tuloksena kolme voittoa (viimeisin kaksi viikkoa ennen Hankista Ruotsin MM-rallista) ja yksi viimeisellä pätkällä menetetty kärkitila. Markku ei tosin ollut järin innoissaan ehdotetusta kakkosroolista: Voitto tai ei mitään. Ammattilaiselle toinen sija on aina häviö. Ja jottei homma liian Blomqvist-Alen painotteiseksi menisi, niin starttasihan matkaan toki myös koko SM-kärkikaarti: Antero Laine, Lasse Lampi, Mikael Sundström, Kyösti Hämäläinen ym. ym. Mikko oli saanut hienon mahdollisuuden Tunturissa ja Hankiksessa vertailla vauhtiaan tismalleen samanlaisella Fiatilla ajavan Markun kanssa. Tunturissa vertailu jäi tosin näkemättä Alenin jouduttua keskeyttämään tekniseen vikaan heti kisan alkumetreillä. Suntta oli kuitenkin toivoa täynnä: Olisi niin riivatun kiva nähdä oikein tosi kisassa, silloin kun Markku sanoo että hänellä menee hyvin ja kun minä tunnen että sama pätkä on mennyt minulla putkeen, kuinka suuri meidän eromme oikein on.
Mutta itse kilpailuun… vuoden 1982 reitti oli eräänlainen hybridi, jossa yhdistyivät sekä perinteinen Helsingistä länteen lähteminen, kuin myös uusi vahvasti sisämaapainotteinen pitkä lenkki. Kalastajatorpalta startattiin perjantai-iltana klo 18 ja kisa aloitettiin varovasti Nummelan lentokentältä, jonka jälkeen lähdettiin varsinaisille metsäpätkille. Avauspätkillä ei kärjen osalta liiemmin eroja saatu aikaan; kolmen pätkän jälkeen Stigu johti Markkua kahdella sekunnilla, josta Kyösti Hämäläinen oli puolestaan kahden sekunnin päässä. Sundströmin haaveilema vertailu Alenin vauhtiin jäi jälleen näkemättä Mikon ratkaistessa pelin vetämällä itsensä kolmosella pihalle ja samalla laulukuoroon. Kolmosen jälkeen kärjessä alkoi nelivedon ylivoima näkyä ja Blomqvist ehti ennen kymmenen tunnin taukoa kiskoa 12 erikoiskokeen aikana yli minuutin eron sekä Markkuun että Kyöstiin. Alen, taistelija maailman kaikkien jumalien armosta, oli kuitenkin kaikkea muuta kuin luovuttanut: Kun lähdetään uudelleen liikkeelle, aloitamme tosi rähinän. Katsotaan sitten, pysyykö peli tiellä. Noh, nyt tiedämme, että ei pysynyt. Ei pysynyt itseasiassa montaakaan sataa metriä tauon jälkeisellä ensimmäisellä ek:lla. Ei riittänyt tie, eikä kestänyt edes puhelinpylväs, kun Markku latasi Nygårdin melko harvoin käytetyllä erikoiskokeella sen mitä Mirafiori kulki ja takuulla myös vähän yli. Kävin itse tuon paikan taannoin ajamassa, ja vaikka tie onkin nykyään asfaltoitu, niin profiili vaikuttaisi olevan melko ennallaan. Niin v-mäisesti ja yllättäen tuo oikea kirraa, että jos ja kun Markku on lähtenyt tauolta asenteella, että ehkä-paikkoihin ei nosteta, niin ei ihme, että tie on loppunut kesken. Markkuhan ei toki ollut ainoa paikassa sohlannut. Mm. Etelä-Suomen tiestön suurin piirtein ulkoa osaava Antero Laine kynti siinä penkkaa. Ulosajaneiden onneksi tarinalla oli tältä osin kuitenkin onnellinen loppu. Hankiksen kova taistelu oli vetänyt Nygårdin ek:lle Keravalta ja sen lähiseuduilta niin paljon porukkaa, että poliisi joutui puuttumaan peliin. Autoja oli jätetty parkkiin minne sattuu ja kärkiautojen jälkeen paikallinen virkavalta päätti, että nyt on nähty tarpeeksi: pätkä seis ja yleisö kotiin! Näin ollen koko erikoiskoe on pyyhitty pois vuoden 1982 tuloksista. Karavaani jatkoi matkaa kohti Kuusankoskea, jossa odottaisi illansuussa pieni hengähdystauko ennen koko yön kestävää pitkää paluumatkaa Helsinkiin. Blomqvist ja Quattro näyttivät ylivoimansa; usealla erikoiskokeella Stigu ajoi selvät pohjat ja Markku oli yhtä selvä kakkonen ennen muuta joukkoa. Illan pimentyessä Alen kaivoi kuitenkin vielä yhden lisävaihteen Fiatistaan ja EK22:lle (20,9 km) hän täräytti maukkaat 13 sekunnin pohjat. Kun vielä seuraavallakin pätkällä pohjat tasattiin Stigin ja Markun kesken, saattoi kuvitella, ettei ruotsalainen voisikaan vain körötellä viimeisen yön pätkiä rauhallisesti läpi. Seuraavalla pätkällä (EK24 Niittyjärvi) Mirafiori sitten kaatui tunnetuin seurauksin. Kovasta vauhdista katolleen ja kabiini täyteen lunta. Tilanne oli sen verran uhkaava ja pelottava, että Markun perään lähteneet Kyösti Hämäläinen ja Timo Mäkelä pysäytettiin onnettomuuspaikalle. Erikoiskoe luonnollisestikin keskeytettiin ja Alen vietiin sairaalaan tutkimuksiin.
Tämän episodin jälkeen pelin olisi voinut kuvitella olevan viimeistään selvän, mutta heti seuraavalla, yli 38 kilometriä pitkällä Kuisman erikoiskokeella Audista putosi toinen takapyörä 7 kilometriä ennen maalia. Kun Blomqvistin autokunta pätkän jälkeen ynnäili aikoja yhdessä Hämäläisen kartturin Tapio Rydmanin kanssa, päädyttiin siihen, että Stigu on kolmipyöräisenä matelun myötä menettänyt johtonsa Hämäläiselle. Tästä sisuuntuneena Quattro kiiti seuraavat pätkän sellaista kyytiä, ettei kilpailun voittajasta täytynyt enää keskustella; ensin minuutin pohjat (EK26) ja perään ikään kuin varmuudeksi vielä puolentoista minuutin pohjat (EK27). Myöhemmin tosin kävi ilmi, että Rydman oli laskenut oman autokuntansa kokonaisajan minuutilla pieleen, eli ei Blomqvist todellisuudessa koskaan johtoaan edes ollut menettänyt. Mutta kun vauhtiin kerran pääsee, niin mitä sitä turhia hölläämäänkään ja niinpä Blomqvist/Cederberg ajoivat pohjat myös kaikille jäljellä oleville erikoiskokeille. Tämä oli Stigille historiallinen viides Hankis-voitto ja näin ollen Onni Vilkkaan kiertopalkinnot (viides voitosta poikki) olisivat matkanneet Helsingin UA:n tiloista Ruotsiin. Herrasmiehenä Blomqvist kuitenkin luovutti palkinnot saman tien uudelleen kiertoon ja niinpä voittopysti tunnettiinkin Hankirallin loppuun (1994) saakka Onnin ja Stigun maljana.
https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1982
Perinteinen Hankiralli oli aina houkutellut paikalle liudan kotimaan ammattilaisia, sekä yleensä myöskin Ruotsin huiput. Vuoteen 1982 tullessa rallimaailman muutos MM-sarjan vahvistumisineen oli juuri tämän kilpailun osalta aiheuttanut sen, että lähtöluettelo oli kärjen osalta totuttua laimeampi. Ei sillä, SM-sarjan kärkimiesten lisäksi – lähtönumeroilla 1 ja 2 – matkaan starttasivat päätyökseen MM-sarjaa kiertävät Stig Blomqvist ja Markku Alen. Blomqvist oli paikalla jahtaamassa historiallista viidettä Hankis-voittoaan. Markun osalta kyse oli enemmänkin kilpailuvietin tyydyttämisestä; kaikki paukut olivat jo uuden 037:n testauksessa ja kehitystyössä, eikä Fiat-konserni kokenut enää mielekkääksi lähteä MM-areenoille auttamatta vanhentuneella Mirafiorilla. Hankiralli oli kuitenkin kisa, jonka Markku tunsi kuin omat taskunsa; ainoastaan vuoden 1981 ralli oli jäänyt häneltä välistä ja kahdelta edelliskerralta olivat tuloksena voitto ja kakkostila. Stigu puolestaan oli lämmitellyt Audilla vuonna 1982 jo neljän kisan verran, vaikkei helmikuukaan ollut vielä lopussa. Tuloksena kolme voittoa (viimeisin kaksi viikkoa ennen Hankista Ruotsin MM-rallista) ja yksi viimeisellä pätkällä menetetty kärkitila. Markku ei tosin ollut järin innoissaan ehdotetusta kakkosroolista: Voitto tai ei mitään. Ammattilaiselle toinen sija on aina häviö. Ja jottei homma liian Blomqvist-Alen painotteiseksi menisi, niin starttasihan matkaan toki myös koko SM-kärkikaarti: Antero Laine, Lasse Lampi, Mikael Sundström, Kyösti Hämäläinen ym. ym. Mikko oli saanut hienon mahdollisuuden Tunturissa ja Hankiksessa vertailla vauhtiaan tismalleen samanlaisella Fiatilla ajavan Markun kanssa. Tunturissa vertailu jäi tosin näkemättä Alenin jouduttua keskeyttämään tekniseen vikaan heti kisan alkumetreillä. Suntta oli kuitenkin toivoa täynnä: Olisi niin riivatun kiva nähdä oikein tosi kisassa, silloin kun Markku sanoo että hänellä menee hyvin ja kun minä tunnen että sama pätkä on mennyt minulla putkeen, kuinka suuri meidän eromme oikein on.
Mutta itse kilpailuun… vuoden 1982 reitti oli eräänlainen hybridi, jossa yhdistyivät sekä perinteinen Helsingistä länteen lähteminen, kuin myös uusi vahvasti sisämaapainotteinen pitkä lenkki. Kalastajatorpalta startattiin perjantai-iltana klo 18 ja kisa aloitettiin varovasti Nummelan lentokentältä, jonka jälkeen lähdettiin varsinaisille metsäpätkille. Avauspätkillä ei kärjen osalta liiemmin eroja saatu aikaan; kolmen pätkän jälkeen Stigu johti Markkua kahdella sekunnilla, josta Kyösti Hämäläinen oli puolestaan kahden sekunnin päässä. Sundströmin haaveilema vertailu Alenin vauhtiin jäi jälleen näkemättä Mikon ratkaistessa pelin vetämällä itsensä kolmosella pihalle ja samalla laulukuoroon. Kolmosen jälkeen kärjessä alkoi nelivedon ylivoima näkyä ja Blomqvist ehti ennen kymmenen tunnin taukoa kiskoa 12 erikoiskokeen aikana yli minuutin eron sekä Markkuun että Kyöstiin. Alen, taistelija maailman kaikkien jumalien armosta, oli kuitenkin kaikkea muuta kuin luovuttanut: Kun lähdetään uudelleen liikkeelle, aloitamme tosi rähinän. Katsotaan sitten, pysyykö peli tiellä. Noh, nyt tiedämme, että ei pysynyt. Ei pysynyt itseasiassa montaakaan sataa metriä tauon jälkeisellä ensimmäisellä ek:lla. Ei riittänyt tie, eikä kestänyt edes puhelinpylväs, kun Markku latasi Nygårdin melko harvoin käytetyllä erikoiskokeella sen mitä Mirafiori kulki ja takuulla myös vähän yli. Kävin itse tuon paikan taannoin ajamassa, ja vaikka tie onkin nykyään asfaltoitu, niin profiili vaikuttaisi olevan melko ennallaan. Niin v-mäisesti ja yllättäen tuo oikea kirraa, että jos ja kun Markku on lähtenyt tauolta asenteella, että ehkä-paikkoihin ei nosteta, niin ei ihme, että tie on loppunut kesken. Markkuhan ei toki ollut ainoa paikassa sohlannut. Mm. Etelä-Suomen tiestön suurin piirtein ulkoa osaava Antero Laine kynti siinä penkkaa. Ulosajaneiden onneksi tarinalla oli tältä osin kuitenkin onnellinen loppu. Hankiksen kova taistelu oli vetänyt Nygårdin ek:lle Keravalta ja sen lähiseuduilta niin paljon porukkaa, että poliisi joutui puuttumaan peliin. Autoja oli jätetty parkkiin minne sattuu ja kärkiautojen jälkeen paikallinen virkavalta päätti, että nyt on nähty tarpeeksi: pätkä seis ja yleisö kotiin! Näin ollen koko erikoiskoe on pyyhitty pois vuoden 1982 tuloksista. Karavaani jatkoi matkaa kohti Kuusankoskea, jossa odottaisi illansuussa pieni hengähdystauko ennen koko yön kestävää pitkää paluumatkaa Helsinkiin. Blomqvist ja Quattro näyttivät ylivoimansa; usealla erikoiskokeella Stigu ajoi selvät pohjat ja Markku oli yhtä selvä kakkonen ennen muuta joukkoa. Illan pimentyessä Alen kaivoi kuitenkin vielä yhden lisävaihteen Fiatistaan ja EK22:lle (20,9 km) hän täräytti maukkaat 13 sekunnin pohjat. Kun vielä seuraavallakin pätkällä pohjat tasattiin Stigin ja Markun kesken, saattoi kuvitella, ettei ruotsalainen voisikaan vain körötellä viimeisen yön pätkiä rauhallisesti läpi. Seuraavalla pätkällä (EK24 Niittyjärvi) Mirafiori sitten kaatui tunnetuin seurauksin. Kovasta vauhdista katolleen ja kabiini täyteen lunta. Tilanne oli sen verran uhkaava ja pelottava, että Markun perään lähteneet Kyösti Hämäläinen ja Timo Mäkelä pysäytettiin onnettomuuspaikalle. Erikoiskoe luonnollisestikin keskeytettiin ja Alen vietiin sairaalaan tutkimuksiin.
Tämän episodin jälkeen pelin olisi voinut kuvitella olevan viimeistään selvän, mutta heti seuraavalla, yli 38 kilometriä pitkällä Kuisman erikoiskokeella Audista putosi toinen takapyörä 7 kilometriä ennen maalia. Kun Blomqvistin autokunta pätkän jälkeen ynnäili aikoja yhdessä Hämäläisen kartturin Tapio Rydmanin kanssa, päädyttiin siihen, että Stigu on kolmipyöräisenä matelun myötä menettänyt johtonsa Hämäläiselle. Tästä sisuuntuneena Quattro kiiti seuraavat pätkän sellaista kyytiä, ettei kilpailun voittajasta täytynyt enää keskustella; ensin minuutin pohjat (EK26) ja perään ikään kuin varmuudeksi vielä puolentoista minuutin pohjat (EK27). Myöhemmin tosin kävi ilmi, että Rydman oli laskenut oman autokuntansa kokonaisajan minuutilla pieleen, eli ei Blomqvist todellisuudessa koskaan johtoaan edes ollut menettänyt. Mutta kun vauhtiin kerran pääsee, niin mitä sitä turhia hölläämäänkään ja niinpä Blomqvist/Cederberg ajoivat pohjat myös kaikille jäljellä oleville erikoiskokeille. Tämä oli Stigille historiallinen viides Hankis-voitto ja näin ollen Onni Vilkkaan kiertopalkinnot (viides voitosta poikki) olisivat matkanneet Helsingin UA:n tiloista Ruotsiin. Herrasmiehenä Blomqvist kuitenkin luovutti palkinnot saman tien uudelleen kiertoon ja niinpä voittopysti tunnettiinkin Hankirallin loppuun (1994) saakka Onnin ja Stigun maljana.
https://www.rally-maps.com/Hankiralli-1982
Vanhat sääntökirjat vahvistaa:
- 1985 Miniralli ollut enintään 3 erikoiskoetta yhteensä enintään 20ek-km. Koko reitin maksimipituus 60km!
- 1992 ei sitten tosiaan Minirallia löydy, mutta Rallispecial ollut enintään 3 erikoiskoetta, yhteensä maksimissaan 20 ek-km ja koko reitti maksimissaan 100km.
Nämä taidettiin myöhemmin sitten yhdistää pienoisralleihin ja nykyään ne on ihan vain ralleja...
AnttiL
Reittinörtti
Single venue -konsepti vaan antaa enemmän vapauksia kuljettajien ja kaluston suhteen, kun kummankaan ei tarvitse olla tieliikennekelpoisia. Mutta ehkä sprintit ajaa sitten tämän asian. Ajetaankohan muuten suomalaistyylistä rallisprinttiä muualla maailmassa? Pikainen katsaus Rally-mapsiin hakusanalla Rallysprint tuottaa tsekkiläisen single venue -kisan, espanjalaisen 10 km yhden pätkän kisan, samaa pätkää monta kertaa edestakaisin -konseptin Espanjasta, 2x2 pätkän ruotsalaisen minirallin ja ehkä lähinnä suomalaista konseptia olevan ruotsalaisen kisan, jossa sama lyhyt pätkä ajetaan neljä kertaa. Hill climbeissa on myös jotain samaa.
Hill climb:t ovat varmaan lähimpänä suomalaista rallisprinttiä, formaatti kun aikalailla sama. Myöskin niissä kalusto yhtä vapaata (paikoin vapaampaakin) mitä Suomessa. Suomen rallispecialissa kaluston tuli olla tieliikennekelpoisia ja rallin sääntöjen mukaisia autoja, siksi sprinttiautoilla ei ollut asiaa. Nuorten luokkahan tuotiin sprintistä rallispecialien kautta sittemmin ihan ralliin asti.
Ayrton-Ana
Well-known member
- Liittynyt
- 5.2.2005
- Viestit
- 908
linjavika
Well-known member
- Liittynyt
- 2.12.2018
- Viestit
- 80
Lisätään pari knoppia vielä tuohon rallispecial -käsitteeseen:
- Olisiko ollut 1988 asti, kun minirallien/rallispecialeiden ek:t tuli olla vain yksityisteitä
- 1997 alkaen "vanhat rallispecialit" muuttuivat säännöissä alueralleiksi. Jossain vaiheessa ek-kilometrien maksimimäärä taisi nousta 30km:iin ja ek lukumäärärajoitus poistui.
- 2008 alkaen aluerallit poistuivat säännöistä ja tilalle tuli vain tuo pienoisrallikäsite
- Nämä uudet single venue -konseptilla olevat rallispecialit alkoivat 2007. Ensimmäinen oli Äänekoskellä jäällä ajettu kilpailu (olisikohan viimeinen kokonaan jäällä ajettu ralli Suomessa?). Noiden aikaisemmin mainittujen lisäksi uusia rallispecialeita on ajettu ainakin Lapualla, Kauhavalla, Kuortaneella ja Satamoto-moottoriradalla.