Onko siviilipalvelus kunnioitettava tapa suorittaa kansalaisvelvollisuus Suomessa?

[joukahainen]

Pollataanpas tämä ajankohtainen aihe!

Edit: Polli on monivalinta.

 

[Trullinkaasu]

on.

 

[Mosse]

On ja ei.

 

[Mangelo]

Määrittele kansalaisvelvollisuus.

 

[Pietari]

Ehdottomasti on.

 

[Formulanomi]

Jättäisin sanan "kunnoitettava" pois.

Se on tapa suorittaa kansalaisvelvollisuus silloin, kun ei ole tavoitteena lusmuilla.

 

[Il Tempo Gigante]

Haa

Poll?

 

[ToXiCiTy]

Minulla ei ole mitään muuta velvollisuutta,kuin maksaa veroni ja olla lainkuuliainen.Jos ne ei riitä niin voi voi:frank: Nimimerkki:Kusettamalla vapautus.

 

[Dominic]

Tuli tästä toikista mieleen kaksi esimerkkiä.

Esimerkki 1:
Kahvipyötäkeskustelussa pari miestä alkaa jutella inttijuttuja ja kertoilee tarinoita mm. siitä miten paljon saatiin "vemppaa" eli VMP:tä. Ja tämähän kirvoittaa kaikenlaisia keskusteluja ja mukaan liittyy muitakin intissä slubanneita. Hah-haa onpas hauskaa! *taputuksia olkapäille* Ootte hyviä jätkiä jätkä! Vittu se oli hienoa aikaa! Pöydän sivarit (yleensä vähemmistönä) pysyvät suhteellisen hiljaa.

Esimerkki 2:
Kahvipöytäkeskustelussa pari miestä alkaa jutella sivarijuttuja, miten helpolla siellä pääse ja kaikki oli kuin lastenleikkiä. Sipsejä syötiin vaan kotona ja heh, toiset siellä armeijassa rehkii. Pöydässä istui pari-kolme intin käynyttä sikaniskaa, jotka pisti pojat välittömästi poikki ja pinoon ja sanoi "Täällä ette vitun sivarit noilla luistojutuilla irvaile!"

Annoin vähän mielikuvituksen laukata, mutta noissa tapauksissa mun mielestä kiteytyy se pointti, miten siviilipalvelusmiehiin ensisijaisesti intinkäyneiden kesken suhtaudutaan. Kaksinaismoralismia.

Ja lisätään se, että tiedän että armeijaa käy myös paljon sellaisia jotka suhtautuu siihen riittävällä vakavuudella, eikä sinne ensisijaisesti mennäkään luistamaan tehtävistä.

 

[Formulanomi]

Tuli tästä toikista mieleen kaksi esimerkkiä.

Esimerkki 1:
Kahvipyötäkeskustelussa pari miestä alkaa jutella inttijuttuja ja kertoilee tarinoita mm. siitä miten paljon saatiin "vemppaa" eli VMP:tä. Ja tämähän kirvoittaa kaikenlaisia keskusteluja ja mukaan liittyy muitakin intissä slubanneita. Hah-haa onpas hauskaa! *taputuksia olkapäille* Ootte hyviä jätkiä jätkä! Vittu se oli hienoa aikaa! Pöydän sivarit (yleensä vähemmistönä) pysyvät suhteellisen hiljaa.

Esimerkki 2:
Kahvipöytäkeskustelussa pari miestä alkaa jutella sivarijuttuja, miten helpolla siellä pääse ja kaikki oli kuin lastenleikkiä. Sipsejä syötiin vaan kotona ja heh, toiset siellä armeijassa rehkii. Pöydässä istui pari-kolme intin käynyttä sikaniskaa, jotka pisti pojat välittömästi poikki ja pinoon ja sanoi "Täällä ette vitun sivarit noilla luistojutuilla irvaile!"

Annoin vähän mielikuvituksen laukata, mutta noissa tapauksissa mun mielestä kiteytyy se pointti, miten siviilipalvelusmiehiin ensisijaisesti intinkäyneiden kesken suhtaudutaan. Kaksinaismoralismia.

Ja lisätään se, että tiedän että armeijaa käy myös paljon sellaisia jotka suhtautuu siihen riittävällä vakavuudella, eikä sinne ensisijaisesti mennäkään luistamaan tehtävistä.

On vähän epätasapainossa noi tarinat. Ykköskohdassa pari sivaria voisi alkaa irvailemaan intin käyneille. Esim. huutaisi täysiä: "Säätänän myrhääjät" tms.

Hitto editoiko se, just kun kirjoitin...en mää tota hiljaa istumista huomannut...

 

[Thunder]

Negatiivista minulta. Olen itse halunnut kovasti armeijaan ja sodan leimahtaessa tappaisin kotimaani käskyn mukaan ryssät, hurrit ja ählämsählämit. Mutta minut ei kelpuutettu mihinkään muuhun kuuloni takia kuin ainoastaan muonitukseen ja ruumiiden lastaamiseen.
Arvatkaa vituttiko paljon?

 

[Knoukka]

Arvatkaa vituttiko paljon?

En viitti, oon huono arvaamaan.

 

[Dominic]

On vähän epätasapainossa noi tarinat. Ykköskohdassa pari sivaria voisi alkaa irvailemaan intin käyneille. Esim. huutaisi täysiä: "Säätänän myrhääjät" tms.

Hitto editoiko se, just kun kirjoitin...en mää tota hiljaa istumista huomannut...

Päivittelin vähän stooria.

Ja vähemmistöhän se on yleensä kun _vikisee_.

 

[PeeVee79]

On, ja miksei olisi.

 

[toleranssisiipi]

Ennakkoasenteeni sivilipalveluksen valinnutta kohtaan on neutraali.
Eipä se juuri liikuta, mitä kukakin tekee. Ellei sitten ole kyseessä joku kiihkoilija, mutta sitten se on ihan sama, onko se sivari vai armeijan käynyt, vituttaa kuunnella vaahtoamista.
En ole tainnut koskaan olla todistamassa tilannetta, jossa sivarit kertaa palvelusmuistojaan, mutta inttijuttuja kyllä oon joutunut kuulemaan ihan liikaa (harva asia on yhtä ärsyttävä, kuin parhaillaan armeijassa oleva, tai sen juuri käynyt lapsonen. Mutta onhan se toisaalta ymmärrettävää.) En tiedä nyppiskö sivarijutut yhtä paljon. Luultavasti kyllä.

 

[Andy]

Se on lain mukaan yksi vaihtoehto eli jokainen saa suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa itse parhaiten katsomallaan tavalla. Mutta jos ottaa kantaa siihen palvelusaikaan, joka aiheuttaa aina joskus polemiikkia, niin kummitätini toimii esimiehenä invalidiliiton kuntouttamiskeskuksessa, jossa on sivareita palveluksessa aina välillä. Hän kertoi, että siellä on tapana jakaa kaikki, siis KAIKKI kuntsarit mitä voi vain jakaa, vapaina. Niitä ei tarvitse ansaita. Ja kotiin lähdetään aina työpäivän päätteeksi. Eiköhän tuonlainen kompensoi sitten sitä palvelusaikaa, joka osalla varusmiespalveluksen suorittavilla on siis lyhyempi

 

[JPP]

(harva asia on yhtä ärsyttävä, kuin parhaillaan armeijassa oleva, tai sen juuri käynyt lapsonen.

Noitakin on niin monenlaisia, mutta just semmonen perusselostus tyyliin: "... ja sit se upseerin-sotilasarvo-tähän käski tehdä sitä ja tätä, mut mua ei kato oikein napannut ja sitä mä sanoin..." aiheuttaa lähinnä reaktion, että: "just joo, on armeija tullut sitten just käytyä".

Yks hyvin jännä juttu, joka tuli armeijassa havaittua, oli se että aliupseerikoulussa kaikkein eniten lusmuilleet heput oli ryhmänjohtajina kovimpia huutamaan. Kai ne tunnisti paremmin lusmuilun merkit, asiantuntijoina.

Menipähän vaihteeksi taas aika mieltsin off-topiciksi.

 

[Puupää]

Se on lain mukaan yksi vaihtoehto eli jokainen saa suorittaa maanpuolustusvelvollisuutensa itse parhaiten katsomallaan tavalla. Mutta jos ottaa kantaa siihen palvelusaikaan, joka aiheuttaa aina joskus polemiikkia, niin kummitätini toimii esimiehenä invalidiliiton kuntouttamiskeskuksessa, jossa on sivareita palveluksessa aina välillä. Esim. siellä on tapana jakaa kaikki, siis KAIKKI kuntsarit mitä voi vain jakaa, vapaina. Niitä ei tarvitse ansaita. Ja kotiin lähdetään aina työpäivän päätteeksi

Järjestöhommissa on kans noita sivareita ollut ja joo, kuntsarit lasketaan jo ihan aluksi vakkarilomiksi täysimääräisesti. Armeijassa herui miten sattuu (onneksi olin kirjuri, niin eivät kuitenkaan loppuneet kesken )

 

[SamiJ]

Tuli tästä toikista mieleen kaksi esimerkkiä.

Esimerkki 1:
Kahvipyötäkeskustelussa pari miestä alkaa jutella inttijuttuja ja kertoilee tarinoita mm. siitä miten paljon saatiin "vemppaa" eli VMP:tä. Ja tämähän kirvoittaa kaikenlaisia keskusteluja ja mukaan liittyy muitakin intissä slubanneita. Hah-haa onpas hauskaa! *taputuksia olkapäille* Ootte hyviä jätkiä jätkä! Vittu se oli hienoa aikaa! Pöydän sivarit (yleensä vähemmistönä) pysyvät suhteellisen hiljaa.

Esimerkki 2:
Kahvipöytäkeskustelussa pari miestä alkaa jutella sivarijuttuja, miten helpolla siellä pääse ja kaikki oli kuin lastenleikkiä. Sipsejä syötiin vaan kotona ja heh, toiset siellä armeijassa rehkii. Pöydässä istui pari-kolme intin käynyttä sikaniskaa, jotka pisti pojat välittömästi poikki ja pinoon ja sanoi "Täällä ette vitun sivarit noilla luistojutuilla irvaile!"

Annoin vähän mielikuvituksen laukata, mutta noissa tapauksissa mun mielestä kiteytyy se pointti, miten siviilipalvelusmiehiin ensisijaisesti intinkäyneiden kesken suhtaudutaan. Kaksinaismoralismia.

Ja lisätään se, että tiedän että armeijaa käy myös paljon sellaisia jotka suhtautuu siihen riittävällä vakavuudella, eikä sinne ensisijaisesti mennäkään luistamaan tehtävistä.

Tuli mieleen yks työporukan vapaa-ajanviettotapahtumassa sattunut keskustelu, jossa, kuinka ollakkaan muutaman oluen jälkeen, aihe siirtyi inttikokemuksiin. Yksi tokaisi siinä keskustelun lomassa (varmaan vähän ajattelemattomuuttaankin) melko vahvaan sävyyn, että tottakai mä olen intin käynyt, ei kai sitä nyt miksikään sivariksi aleta. Noh, pöydän toisella puolella ollut toinen tyyppi sitten totesi, että hän on käynyt sivarin. Tätä seurasi aika vaivautunut hiljainen hetki, ja itsekin koin aikalailla myötähäpeää tuon ensimmäisen lausunnosta.

 

[Puupää]

Tai työhaastattelussa (vaikka palvelutapaa ei saisikaan kysyä, ellei liity työtehtävien suorittamiseen) enpä usko että sivarista "plussaa" heruu.