Täytyy myöntää että WTC 2001 oli sellanen aika iso jysäys. Kun sen uutisen näki telkkarista, niin tiesti että tästä ei ainakaan parempaan suuntaan mennä. Ihan raivoisaa uutisnälkää, kanavien selailua, netissä surffailua, soittoja ym ym... Noi kolmekymmentä työkaveria oli juuri siiloin lentänyt ensin Bostoniin, missä firman pääkonttori on ja siitä sitten messuille eteenpäin.
Hiukan aikaa sitä jaksoi kelata kanavia edestakaisin, kunnes siinä vaiheessa kun live kuvassa näytetään, että joku ihminen hyppää tornista alas, seuraten lähes loppuun saakka, paloi ns käämit kiinni. Kevyt paniikkihäiriö, pakkki sekaisin, telikut ym koneet kiinni ja maate. Pumppu hakkaa kahtasataa, eikä vaan että se tuntuis, vaan todellisesti. :nope::nope::nope:
Sen jälkeen aika moni asia muutti merkityksensä. hiukan enemmän alko kiinostaa tyyli Loiri. Mökki jossain saatana korvessa, eikä mitään tieto muusta hektisestä maailmasta. No joo, ei se nyt ihan sentään sille menny. Mutta pisti miettimään kyllä tätä elämää yleensä.
Toinen sellainen "veret" seisauttava aamu oli 26.12.2004.
Oli ollut kiva antaa vaimon lapselle sukelluslasit, snorkkeli ja räpylät lainaan, kun hän lähti vaimon ex:än kanssa ensimmäistä kertaa jouluksi ulkomaille, siten että poika on mukana.
Oma lapsi oli vasta neljän kuukauden, joten kaikki oli aika "herkässä" tilassa. Sitten kun tuli vielä käytyä paikallisessa pitkästä aikaa (eli tappiin) ja aamulla kun availee krapulassa makuuhuoneen telkkaria, niin ensin oli aha. Että maanjäristys. Ehkä jotain aaltoja jne.
Vaimo sanoi että pojalta tuoli tullut tekstari, että ollaan kalliolla. Vaimo oli tietämättömänä laittanut vietin takaisin, että voi kun mukavaa. Älkää vaan pudotko.
"No toivottavasti ei ole sälli ollu siellä Patong piitsin päässä olevilla kallioilla snorklaamassa. Voi olla että tulee rupea polveen kun osuu", oli ensimmäiseksi mielessä, kun näin ekoja uutis lähetyksiä.
Pikkuhiljaa uutisia alkoi tulla lisää ja lisää. Samalla alkoi krapula pahenemaan :nope:Mitäköhän kaikkea siellä onkaan tapahtunut, kävi mielessä aika nopeasti.:yuck::yuck:
No, kaiki meni kuitenkin hyvin siinä suhteessa, että sain ajaa 29.12.2004 Vantaalle, (yöpyäkseni Vantaan Sokos hotellissa
) hakeakseni vaimon kanssa pojan, eksän sekä nykyisen puolison+muun porukan lentokentältä kotiin.
*Halattiin* :ahem:
Noi nyt oli sellaisia, mitä ihan ensimmäiseksi tuli mieleen. Sitten on tietysti kaikkea pientä jne jne ....
