Anteeksi nyt, mutta tuohon sisältyy kyllä melkoinen ristieriita. Missä ihmeen erityisasemassa kansakunnan kaapin päällä turkistarhaajat, teollisuus ja kauppiaat oikein ovat? Jos valtiolta ei heru rahassa mitattavaa sympatiaa muillekaan työnsä menettäneille, niin miksi sitä pitäisi ylenmäärin riittää em ryhmille?
.
1980-luvun alkupuolella valtio suuressa viisaudessaan päätti ns. ajanvietepelien esim. flippereiden olevan sen verran turmiollista toimintaa, että ne pitää monopolisoida RAY'lle. (Tuo laki käsittääkseni on lopetettu myöhemmin). Syynähän noiden monopolisoimiseen oli että RAYn rahoja on kiva jaella omille etupiireille. RAY yritti lunastaa yhtiöiden omaisuuden tasearvoin ja aivan käsittämättömin pilkkahinnoin. Oikeusistuimet sitten toivat hieman enemmin todellisuuteen perustuvat lunastushinnat myöhemmin, mutta vastaavasti Suomesta vietiin ulkomaille älyttömät määrät peliautomaatteja, koska RAY'n esittämillä lunastushinnoilla olisi tullut aivan tolkuttomat tappiot ex-laillisille yrittäjille. Ray velvoitettiinn palkaamaan entiseltä lailliseslta vapaan yrittäjyyden sektorilta tulleet työntekijät ja yrittäjät entisin palkkaus ja työsuhdeehdoin. Niinpä yksikin muutaman kymmenen hengen yrityksen tj toimi peliautomaattien tyhjentäjänä n. 15.000 markan kk-palkalla (tuohon aikaan helvetin iso liksa, bensaa sai 50,- markalla 15 litraa).
Kun RAY sai monopolin peliautomaattien määrä romahti baareissa, huoltsikoilla ja muuaalla, koska monopoliasemansa turvin RAY muutti tuottojen jakoa paikanpitäjien ja automaatinomistajan välillä siten, että paikanhaltijan tuotto automaatin pidosta tippui 50-80 %.
Mutta politiikot olivat tyytyväisiä peliautomaattien turmiollista vaikutusta oli vähennetty ja rahaa RAY'n kautta oli jaettavaksi enämpi. Kokonaisvaikutus valtiolle taisi kuitenkin olla tappiollinen verotulomenetysten kautta.
