http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-1451982792331.html
Jääkiekko on alkanut kehittyä entistä vauhdikkaampaan suuntaan viime vuosina. Jalonen on uskaltanut hypätä rohkeasti tähän kelkkaan mukaan.
Sankariluotsi on niellyt ylpeytensä ja antanut hieman periksi jääräpäisyydestään. Omaa filosofiaa uudistaneesta Jalosesta on tullut pelin evoluution kasvot Suomessa.
Viime vuosikymmenen lopulla Jalonen oli keskeisenä valmentajana kehittämässä kuuluisaa Meidän peli -ideologiaa. Vaikka Leijonat voitti tällä, pitkälti hidasteluksi menneellä taktiikalla kultaa Slovakiassa, kritiikki oli armotonta. Perustellusti.
Meidän pelin ajatus oli hyvä, mutta se ei olisi kehittänyt tarpeeksi huippupelaajia tulevaisuudessa. Ongelma oli, että yhtäkkiä junioripeleissäkään ei tehty juuri muuta kuin seistiin kiekon kanssa oman maalin takana.
Suuruutensa Jalonen näytti siinä, että hän uskalsi päästää irti menestystä tuoneesta valmennusmetodistaan. Se oli nimittäin juuri Jalonen, joka viime keväänä huusi koko suomalaisen valmennuskentän voimakkaasti mukaan pelin evoluutioon. Jalonen sanoi IS:n haastattelussa, että "jatkossa Suomen nuorten on alettava hallitsemaan peliä myös kiekottomana, ja jatkuvan paineistamisen kautta joukkueen on noustava isännäksi kaukalossa".
Kuluvalla kaudella Suomen nuorten peli on monipuolistunut, A-maajoukkueen peli on monipuolistunut, myös koko SM-liigan peli on monipuolistunut. Enää kaukalossa ei korostetusti hidastella, nyt ohjat halutaan ottaa aktiivisuudella.
Jos Jalonen ei olisi jäätynyt Vancouverin olympialaisissa 2010 ja kokenut urallaan myös muita isoja vastoinkäymisiä, muutos olisi voinut jäädä näkemättä. Vastoinkäymiset toivat viisautta.