Sä et nyt ymmärrä Dompparin kuvakollaasin neroutta ollenkaan. Siinähän nivoutuu hienolla tavalla sekä isännän että koiran tuska, joita yhdistää sama asia. Tuska siitä, että mopo ei enää keuli. Kummallakaan. Levällään oleva mopo on kuin auki revitty sielu, jonka rippeistä välittyy vain enää muisto siitä vapauden tunteesta, jonka kuumana kesäpäivänä katuja kierrellessään saattoi aistia. Samat tuntemukset kuvastuvat myös koiran kuvista. Auki revittyä menetetyn vapauden tuskaa. Juoksut on juostu. Varsinkin kollaasin viimeisessä kuvassa tuo loputon surumielisyys kiteytyy erittäin koskettavalla tavalla.
PS. Ei se ollut se pakoputki, kiinnitys näyttää vain siltä, niinkuin se olisi löysässä.