Eiköhän se ole siinä. Kansa ei suostu säästöihin ja IMF lopettaa tuet. Jää julkisen alan palkat maksamatta ja homma on paketissa.
IMF vittuun sieltä. IMF ei ole muuta kuin sarja epäonnistumisia. IMF on epäonnistunut, jokaisen merkittävän talouskriisin ennustamisessa ja samat tyypit hurraa vielä epäonnistuneen jälkihoidon pääkuorossa. Eli ensimmäiseksi IMF valta pois näistä. Annetaan nyt niiden markkinoiden hoitaa tämä.
Otetaanpa "vähä" historiallista perspektiiviä tapaus Kreikkaan- ja mahdollisia uhkakuvia. Eli Saksa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen eurooppalainen yhteisö kyykytti Saksaa talousehdoilla, jonka puitteissa Saksalla ja sen kansalaisilla ei mitään mahdollisuuksia luoda itselleen säällistä ja parempaa elämää. Ja mikä oli tulos? Heh.
Toisen maailmansodan jälkeen oltiin ensimmäistä viisaampia ja Saksan sotavelkojen neuvottelu aloitettiin -53. Ja periaatteella että samaan nurkkaan Saksaa ei enää ajeta. Viisas päätös, kuten huomaamme!
Saksan velat olivat noin 30 miljaardia eli noin viidenneksen sen hetkisestä bruttokansantuotteesta. Mikä on erittäin vähän. Mutta muiden muassa Kreikka, Irlanti ja moni muu köyhä velkojamaa päätti armahtaa ja mitätöi yli puolet Saksan velasta.
Ja näitä velkahelpotuksia ei sidottu kuristavaan talouspolitiikkaan. Sen sijaan näissä velkahelpotuksissa oli mukana alijäämä -ehto, joka antoi Saksalle oikeuden pidättäytyä velanhoidosta alijäämäisessä kauppataseessa.
Alijäämä -ehdollahan velkojamaat sitoutuivat käytännössä ostamaan Saksasta enemmän tuotteita kuin sinne veivät. Näin Saksan ei tarvinnut myydä varantojaan, kuristaa hengiltä julkista talouttaan tai sitä pahinta eli ottaa uutta velkaa.
Sijoittajat kärsivät toki tappionsa. Miehekkäästi kuten markkinataloudessa kuuluu. Mutta tämä malli mahdollisti ja synnytti ilmiön: Saksan ihmeen. Ja Saksan ihme on se, joka on vetänyt Eurooppaa viimeiset vuosikymmenet.
Ajat on muuttuneet, mutta samanlaisia esimerkkejä löytyy lähempääkin. Esimerkiksi Ecuadorin ja Aregentiinan "pienet" talousihmeet tällä vuosituhannella.
Eikä pidä unohtaa Unkarin uuden (2010) hallitusen päätöstä, joka IMF:ännän ohjeiden vastaisesti harjoitti vahvaa elvytyspolitiikkaa, joka rahoitettiin verottamalla talouden vahvimpia sektoreita. Esimerkiksi nelinkertaisella pankkiverolla. Seurasiko tästä raju markkinareaktio ja pääomien pankkien pako? Ei.
Eli IMF hevonvittuun ja markkinoiden hoitoon koko homma. Ja ikinäkoskaan ei saa viedä kansalaisen, nyt kreikkalaisen, tärkeintä. Se on toivo. Yksittäisen kansalaisen toivo paremmasta elämästä ja siitä että tästä selvitään. Se kun viedään niin tapahtuu se mitä tapahtui Saksan kanssa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.