Nyt kaikki huijaavat kaikkia – ja varsinkin Suomea
Kreikan piti saada huojennusta velkoihinsa, pankkien piti jakaa taakkaa ja kriisin piti talttua. Mutta mitä tapahtuu? Päin vastoin: Kreikan velka kasvaa, pankit pääsevät pinteestä ja kriisi vain pahenee. Kriisitoimet ovat kuin silmänkääntötemppu, jossa kaikki huijaavat kaikkia – ja varsinkin Suomea.
Europäättäjillä on juuri ollut velkakriisin jo 16. kriisikokous, jossa heidän tarkoituksensa oli sopia keinoista kriisin taltuttamiseksi ja varmistaa kriisin patoaminen.
Kokous noudatti aiempien kriisikokousten nyt jo surkuhupaisaa perinnettä, sillä yksikään kokouksen keskeisistä tavoitteista ei toteutunut ainakaan niin kuin oli tarkoitus.
Jan Hurrin analyysi ilmestyy perinteiseen tapaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Haluaisitko lukea samanlaisen analyysin viitenä päivänä viikossa? Kokeile Taloussanomat+:aa maksutta kahden viikon ajan!
Sekin on ennallaan, että itse kriisi on kriisikokouksen kuluessa ja kokouksesta huolimatta jatkanut pahenemistaan. Kriisin talttumisesta ei ole senkään vertaa tietoa kuin ennen kokousta.
Sen sijaan tällä välin on käynyt entistäkin selvemmäksi, että tämän kriisikokouksen keskeiset tavoitteet olivat – ja ilmeisesti yhä ovat – jotakin aivan muuta kuin miltä ne näyttävät ja kuulostavat.
Kriisitoimet alkavat muistuttaa katuhuijareiden ikiaikaista silmänkääntötemppua, kuppikepposta, jossa huijarit siirtelevät vikkelin liikkein ensin kumollaan olevia kuppeja edes takaisin ja heti perään hyväuskoisten hölmöjen varoja omiin taskuihinsa.
Kriisitoimet kuin
kuppikepponen
Katuhuijareiden kuppikepposessa huijari panee jalkakäytävän reunalle kastanjan tai minkä tahansa pienen esineen, kumoaa sen päälle kupin ja kummallekin puolelle samanlaiset tyhjät kupit. Sen jälkeen hän alkaa siirrellä kuppeja vikkelin liikkein.
Hyväuskoisen matkailijan on tarkoitus pitää kuppeja silmällä ja hetken kuluttua osoittaa, minkä kupin alla kastanja on.
Huijari on harjoitellut vikkeliä liikkeitään ja kuppien käsittelyä niin paljon, että hän onnistuu sujauttamaan kastanjan kesken kaiken pois pelistä ja kätkemään sen hyväuskoisen uhrinsa huomaamatta.
Niinpä uhri häviää veikkaamisesta maksamansa summan joka tapauksessa, osoittipa hän siirtelyn loputtua mitä kuppia tahansa.
Euroalueen velkakriisi ja euromaiden kriisitoimet alkavat muistuttaa samanlaista silmänkääntötemppua, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää ja kaikki huijaavat kaikkia – ja jossa lasku lopulta lankeaa hyväuskoisten hölmöjen maksettavaksi.
Raskaimmin näiden kriisitoimien silmänkääntötempuista kärsii Suomi, jolla on kunkin kriisitoimiin osallistuvan maan pankkien riskeihin suhteutettuja kriisivastuita ja -sitoumuksia taakkanaan maailman kaikista maista eniten.
Kriisitoimien
kaksi tavoitetta
Kriisitoimien ajankohtaisia tavoitteita ovat Kreikan velkataakan supistaminen ja pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien osallistumien taakan kantamiseen. Nämä on tarkoitus toteuttaa Kreikan yksityisten velkojen voimakkaalla saneerauksella.
Velkasaneeraus on ehtona seuraavalle tavoitteelle, joka on muiden eurovaltioiden Kreikalle lupaama mittava määrä uutta hätärahoitusta, Kreikan seuraava "pelastuspaketti".
Näiden toimien avulla olisi tarkoitus rauhoittaa ja taltuttaa kriisi ja ennen kaikkea estää kriisiä leviämästä.
Suoranaiselta silmänkääntötempulta nämä kriisitoimet näyttävät sillä perusteella, että niiden seuraukset ovat jopa tasan päin vastaiset kuin on tarkoitus – tai on ainakin tarkoitus näyttää.
Kreikan valtion velkamäärä kasvaa eikä supistu, pankit pääsevät pinteestä eivätkä suinkaan jää kantamaan taakkaa, ja lopulta myös kriisi pahenee ja laajenee eikä suinkaan taltu.
Pankit pääsevät
pahasta pinteestä
On totta, että Kreikka neuvottelee pankkien ja muiden yksityisten velkojiensa kanssa näiden Kreikalta perimien lainasaatavien arvon tuntuvasta alentamisesta. Mutta tämä on vain toinen puoli totuudesta.
Se toinen puoli samasta totuudesta on, että Kreikka tarjoaa pankeille ja muille yksityisille velkojilleen tuntuvasti parempia uusia lainaehtoja kuin velkakirjamarkkinoiden käypien arvojen perusteella olisi markkinoilta saatavilla.
Pankit ja Kreikan muut yksityiset velkojat saavat neuvottelutuloksesta riippuen takaisin ilmeisesti 35–40 prosenttia Kreikka-saataviensa nimellisarvosta, kun markkinanoteerausten perusteella saatavien käypä arvo olisi 20–25 prosenttia tai vähemmän.
Sopusaneeraus tietää pankeille toki tappioita lainojen alkuperäisistä nimellisarvoista. Mutta saneerauksen todellinen vaihtoehto ei ole, että Kreikka maksaisi pankeille kaikki velkansa kokonaisuudessaan takaisin. Siihen Kreikka ei kykene.
Velkojen maksamista todennäköisempi vaihtoehto on Kreikan vararikko ja jopa kaikkien saatavien menettäminen. Siihen verrattuna pankeilla on tilaisuus saada edes jotakin takaisin – ja halutessaan livahtaa pinteestä.
Saneeraus ehtona
hätärahoitukselle
Muut eurovaltiot ovat asettaneet Kreikan yksityisten rahoittajien "taakanjaon" seuraavan "pelastuspaketin" keskeiseksi ehdoksi.
Tästä seuraa, että ilman yhä keskeneräistä ja kiistanalaista velkasaneerausta Kreikan valtion vararikon riski todennäköisesti kasvaisi ja sen velkakirjojen markkina-arvo laskisi.
Tästä koituisi pankeille todennäköisesti sopusaneerausta suuremmat tappiot. Samoin kävisi Kreikan vararikossa.
Saneeraukseen suostuminen tietäisi toisin sanoen pankeille pääsyä pinteestä eikä suinkaan uhrautumista saati talkoohenkistä taakan kantamista.
Mutta eikö yksityisten velkojen saneeraus muka kevennä Kreikan velkataakkaa, onhan neuvotteluissa sentään tarkoitus kirjata pois päiviltä pankkien ja muiden yksityisten velkojien noin 200 miljardin euron Kreikka-saatavista puolet tai vielä enemmän?
Ei, saneeraus ei vähennä eikä kevennä vaan se lisää Kreikan velkoja – ja siksi tämä muistuttaakin silmänkääntötemppua.
Hätäluottoja ei
vielä saneerata
Kreikan yksityisten velkojen saneeraus noin puoleen tai alle puoleen lainojen alkuperäisestä nimellisarvosta supistaa yksityisten Kreikka-saatavien nimellisarvoa täsmälleen saneerauksen suhteessa ja saatavien koko laina-ajalta laskettavaa nykyarvoa vielä enemmän.
Tämä on kuitenkin tyystin eri asia kuin Kreikan valtion velkataakan keveneminen.
Kreikan valtion neuvottelut yksityisten velkojien kanssa koskevat noin kahta kolmasosaa valtion koko velkamäärästä, eivät suinkaan Kreikan koko velkamäärää.
Nyt ei ole tarkoitus saneerata Kreikan saamia hätäluottoja muilta eurovaltioilta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä eikä euromaiden keskuspankin EKP:n hallussa olevia Kreikka-obligaatioita. Näin ollen saneerauksen ulkopuolelle jää noin kolmasosa Kreikan velkavastuista.
