Omat kokemukseni koulujen liikuntatunneista on niin muinaista historiaa, että niillä ei ole enää relevanssia. Muistikuvani eivät kuitenkaan tuollaista väitettä tue.
Ei ole omakohtaista huonoja kokemuksia eikä lapsienkaan puolesta, mutta esim. lähipiirin kertomia kokemuksia (sukulaiset ja ystävät) en näe syytä epäillä.
No sitähän minä olen koko ajan yrittänyt sanoa. Ettei Suomellakaan sellaista ole, vaikka tekisi asiat oikein. "Suomi siis kuuluisi aina mitalipeleihin mikäli asiat tehtäisiin oikein" oli sinun väittämäsi.
Ruotsi sai aika hikisesti sen pronssin. USA:n ja Kanadan "tarttuminen kurssin korjaamiseksi" pitäisi näkyä juuri niissä kisoissa, joissa kokeneet NHL-tähdet eivät ole mukana. Ei näkynyt. Olihan Suomellakin B-miehistö (ja B-miehistöillä se voitti B-miehistöjen Euro Hockey Tourin).
No sinähän tunnuit olevan sitä mieltä, että pitäisi. Että kaikki resurssit pitäisi laittaa kansainvälisen menestyksen saavuttamiseksi. Tehdä "kaikki mahdollinen".
Epäilen, ettei kyse ole opetuksesta, vaan oppilasmateriaalin asenteesta. Ei lähdetä avoimin mielin uusiin juttuihin.
Niin, huipulla ei ole yhdenkään maan vakiopaikkoja, JOS hommat tehdään "vähän sinnepäin" ja lepäillään laakereilla, mutta jos hommat tehtäisiin oikein, niin Suomella olisi vakiopaikka neljän parhaan joukossa ja sekaan mahtuisi myös mestaruuksia.
Mitali on kuitenkin mitali ja Ruotsi olisi hieman kypsemmällä pelaamisella (harvinaista syyttää Ruotsia tästä) ollut finaalissa. Tapaus Kanada: huippusurkea maalivahtipeli ja välierissä vastassa Venäjän ykköstähdistö. Case Closed. Tapaus USA: huippusurkea maalivahtipeli ja peruspuurtajista koottu hyökkäyskalusto.
Missä on se ristiriita? Muualla laitetaan resurssit kansainvälisen menestyksen saavuttamiseen eikä silti unohdeta muuta kenttää.
Hyvä opettaja osaa kannustaa ja motivoida koko porukan. Huono taas saa parhaatkin jäämään tunneilta pois tai olemaan mukana vain "koska on pakko".
Minä olen käynyt peruskoulua viidessä eri koulussa ja kaikissa tykkäsin liikuntatunneista. Yhdessä opettaja ei panostanut monipuoliseen harjoitteluun, enemmän vaan pelailtiin. Tällä hetkellä minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja molemmat tykkäävät liikuntatunneista, ovatpa jopa ottaneet liikuntaa valinnaisenakin aineena. Myöskään yksikään viidestä sisaruksestani ei ole pitänyt koululiikuntaa huonona, päinvastoin on ollut kaikkien mieleen.
Juu, vanhemmilla on mielestäni myös vastuu lapsen uimaan opettelusta. Jos ei kiinnosta, niin helposti sitä jää alle kouluikäisenä oppimatta ja kynnys opetteluun eikun kasvaa. Sitten koulussa huudellaan uimahallin punttisalilta kuinka liikuntatunnit on perseestä ja opettaja on sadisti.
Kyse on siis oppilaiden omasta motivaatiosta ja huonosta kasvatuksesta jos opettaja on rehellisesti sanottuna surkea ja liikuntatunnit ovat olleet tuskaa?Minä olen käynyt peruskoulua viidessä eri koulussa ja kaikissa tykkäsin liikuntatunneista. Yhdessä opettaja ei panostanut monipuoliseen harjoitteluun, enemmän vaan pelailtiin. Tällä hetkellä minulla on kaksi kouluikäistä lasta ja molemmat tykkäävät liikuntatunneista, ovatpa jopa ottaneet liikuntaa valinnaisenakin aineena. Myöskään yksikään viidestä sisaruksestani ei ole pitänyt koululiikuntaa huonona, päinvastoin on ollut kaikkien mieleen.
Niinpä näin omakohtaisesti täysin subjektiivisesti väitän, että kyse on enemmän omasta motivaatiosta ja osittain myös vanhempien aikaansaamasta kasvatuksesta. Tähän aiheeseen liittyen ihmettelen myös suurta uimataidottomien määrää Järvi-Suomessa :nope: Ehkä resursseja pitäisikin siirtää enemmän uimataidon parantamiseen kuin jäällä kikkailuun