Viime aikoina
tällaiset ovat olleet suosiossani.
Mutta kuten niin moni muukin drinkki, tuokaan ei kyllä päähän mene, vaikka kaksin käsin yrittäis, se tuli taas eilen todettua.
Meno alkoi olla ku muinaisessa Turhapurossa. Mitä enemmän joi, sitä enemmän selvis. Ärsyttävää.
Humaltumishakuisessa juomisessa tarvii edelleen luottaa Jägermeisteriin. Eikä todellakaan mitään energiajuomapaskoja tai muita pissismehuja siihen sekaan. Pakastimesta shottilaseihin, skooool, ja huikalla huiviin. Sitten kalja tai lonkero (ei maitokaupan kiljuja, kiitos) naamariin, ja taas Jägermeister. Jossain vaiheessa Jägermeistereiden juomistahtia kun vielä vähän kiihdyttää, niin jo on kumma jos ei ala oikeasti tuntumaan.
Kirkkaat viinatkin menee jääkylminä snapseina, raakana, kaikkein parhaiten.