Yleisön pyynnöistä huolimatta koetan kirjoittaa jotain hataraa muistikuvaa (en toki lue muistikuvia Pyryfin raposta).
Lähdin tulemaan Jyväskylästä huterana Tamperetta kohti ollen perillä kolmen maissa. Junassa maistui yksi rohkaisuolut. Periltä löysinkin hahmon Matxi. Siitä käppäilimme hänen Jacquesin hotellille, jossa hän tivasi respan tytöltä, jotta onhan se sitten varmasti parisänky mikä heillä. Vender toi tässä vaiheessa säkin lonkeroa.
Siinä tovin odoteltuamme Jacques hyppäsi autokyydistä, jossa olivat myöskin Juskanen, Estate ja geiloord. Otsaan peukuttelun jälkeen siirryimme hetkeksi hotellihuoneeseen ennen jatkamista takaisin rautatieasemalle.
Sinne sitten kävelimme odottelemaan arzipuppya ja kuskina toiminutta Asko S:ää.. Lopulta löysimme toisemme ja matka kohti Hervannan oluthyllyjä ja Suomen ruminta kerrostaloa kohti pystyi alkamaan. Matkalla kerrottiin mm piristäviä tarinoita sappitulehduksista. Kaupassa Matxilta kysyttiin paperit, mikä kovin huvitti vallan.
Perillä odottikin neuvostokuutio, josta ei löydetty rappusia, joten turvauduimme hissiin. Sisällä taassain hieno sankari Pirif ja hahmo, joka ei kuuleman mukaan muistanut enää tietokoneelta irtauduttuaan tunnustaan saati salasanaa.
Sen jälkeen hitaasti hiipivä usva taloon ja paikalle saapui edellämainitut Juskanen, Estate, geiloord ja vender (joka tosin viimeisten joukossa...muistaakseni), lisäksi Fernando Alonso, :alppu:, Olli Hokkanen, Andy, PuoliPöhkö, olmi ja luoja ties keitä kaikkia (edit: Totke meinasi unohtu
). Hurraus oli valtavaa, kun Jacques kertoi unohtaneensa F1-kausikoosteen kotia.
Juttelu jatkui tölkkien ja pullojen tyhjetessä uhkaavasti. Tässä vaiheessa olikin saunavuoro, jonne ujot eivät uskaltautuneet ja ties täälläkö Puolipöhkö tehnyt huomion, jotta hanurissani on palovamma ja luomi. toim.huom. palovamma on selässä, hanurissa leikkausarpi.
Sitten alkoikin hulvaton juomapeli, jossa juomina käytettiin kossua, jallua, viskiä ja tyhjinä arpoina vettä (jälkikäteen ajatellen ainaskin nimeltämainitsemattomista moderaattoreista niitä tyhjiä arpoja olisi saanut sattua useammin). Ruletti pyörimään. Illan isäntä piti zen-hetkiä ja siinä vaiheessa omakin olo oli sellainen, jotta josko ei enää täytettäisi shottilaseja.
No nyt en muista oliko ennen vai jälkeen ruletin tuo pizzojen tuominen ja päätin olla hyeena, koska ei ollut nälkä ja tiesin jotta humalaiset ja alkoholista kylläiset ihmiset tarjoavat slaisseja. (Olin myöskin maksanut yhden pitsoista, mutta onneksi maksattaja muisti minua paremmin.)
Kun kaikilla alkoi olla vintti pimeänä, niin lähdimme kohti Teerenpeliä, josta muistan vain saaneeni eteeni yhden tuopin (taksimaksusta kait, jonka olin tietty jo unohtanut). Jollain ilveellä pysyin siellä sisällä ja perillä oli ainaskin Balthazar. Kait meistä iso osa oli paikalla, tai sitten ei.
Olimme myöskin vaihtaneet baaria. Ihankuin ensimmäinen vaihto olisi onnistunut (tai sitten ei). Baarista ei mitään muistikuvaa, jossain kuvassa ainaskin juon jotain, lie senkin joku kantanut eteeni. No sitten ensimmäisen tai toisen vaihdon aikana kadotin kaikki. Sen jälkeen alkoi puolen tunnin mittainen soittelu Asko S:lle ja sinä aikana ainakin ylitin tien (vaikka baari oli ollut samalla puolella katua ja vieressä). Olin myöskin soittanut itselleni (naputellen numeron väärin) ja Joensuun taksille.
Kuulopuheita vallan. Sitten me jossain välissä ollaankin taksissa ja puhelahjoillaan juomista baarista saanut Pirif nukahti syliini. Perillä olin aamulla tarkastamistani jäljistä päätellen oksentanut 6 kertaa punaisia länttejä pitkin pihamaata. Isäntä simahti keittiön lattialle ja katsoin tilaisuuden tulleen ja menin sänkyynsä sikiöasentoon itkemään.
Aamu lähti käyntiin pizzalaatikoista löytyneillä jämillä ja oli sinne joku slaissinkin jättänyt. Sekä tietysti oluilla. Lopulta otin illalla säästyneet jallun jämät ja lähdin kohti uusia seikkailuita.
THE END