Kielinatsit, ketä kiinnostaa
VIRPI SALMI
Viime viikolla saatiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla seurata taas tahattoman humoristista keskustelua suomen kielen surkeasta jamasta.
Äänessä olivat perinteiseen malliin opettajat ja professorit.
Virsi oli poljentojaan myöten sama kuin viime, toissa ja sitä edeltävänä vuosikymmenenä: nuoret eivät lue, eivät ainakaan suomen kielen professorien hyväksymiä tekstejä, eivätkä siksi osaa kirjoittaa talvisotaa yhteen ja pienellä. Tämä ennustaa tietysti suomalaisen yhteiskunnan tuhoa.
Sen verran valitus on päivittynyt, että nyt huonontuneesta äidinkielentaidosta syytellään myös Facebookia tekstareiden, viihdepokkareiden, amerikkalaisten tv-sarjojen ja sarjakuvalehtien lisäksi.
"Ennenhän" nuoret kirjoittivat vapaa-ajallaan toisilleen 16-sivuisia kirjeitä, joissa siteerasivat Homeroksen Odysseiaa, luonnollisesti siitä Otto Mannisen paremmasta suomennoksesta.
Or not.
Suomalaiseen kielensuojelukaanoniin kuuluu ensisijaisesti osoitella tehtyjä virheitä ja naureskella niitä tekeville ihmisille.
Viime syksynä parempi väki huvitteli etsimällä Brändikäs-kirjan kirjoittaneen Lisa Sounion blogista yhdyssanavirheitä. Virheet todistivat, että Sounio on urpo, vaikka olikin juuri julkaissut kirjan.
Harvassa muussa asiassa aikuiset ilkkuvat kuin ilkeät keskenkasvuiset, kun joku epäonnistuu. Mutta äidinkielessä se on ihan sallittua.
On myös erityisen herkullista saada kiinni korkeakoulutettu kieliurpo, joka vielä ihan pokkana kehtaa kirjoittaa, vaikka ainoastaan täydellisesti suomen kieliopin hallitsevat ihmiset saavat Suomessa kirjoittaa.
Siksi hyvin monet välttelevät kaikenlaista kirjoittamista sen jälkeen, kun vetäisevät rumalla kaunolla viimeisen virheensä punaisten oikolukumerkintöjen suttaamaan ainekirjoitusvihkoonsa.
Kieli on omittu yläkerroksiin, professoreille ja lehtoreille, jotka suojelevat "kielen normeja" kuin pölyiseen pulloon suljettua kansallisaarretta, jota muut saavat lasin takaa katsella, kunhan katselevat sitä oikein.
Viimeviikkoisessa keskustelussa turkulainen äidinkielenopettaja esitti, että monipuolisia kielenkäyttäjiä tulee "keskustelevista kodeista", joissa on kirjoja.
Muut kuulemma mesettävät ja pitävät äidinkieleopetusta pakkopullana, vaikka kyseinen opettaja epäilemättä tekee ennakkoluulottomasti kaikkensa, että myös muista kuin kulttuurikodeista tulevia oppilaita motivoidaan.
Mutta onko suomalaisten äidinkielentaito todellakin jotenkin huonontunut vai onko kyse vain valittajien omista perstuntemuksista? Milloin alkoi alamäki?
Ketä kiinnostaa.
Opettajat ja professorit näkevät nykyään niin monentasoista tekstiä, koska ihmiset kirjoittavat hirvittävän paljon enemmän kuin aiemmin.
Nekin, jotka 20 vuotta sitten eivät kirjoittaneet mitään, koska ei ollut tekstareita eikä netin keskustelupalstoja eikä Facebook-päivityksiä.
Tietysti se haastaa kielenopetuksen, mutta näyttää siltä, että on syytäkin.
