Sukunimen vaihto naimisiin mennessä

[Sue_me]

ps. tässä toikissa on 48 h sisällä ~30 viestiä. Oon varma.

Ja parin tusinan verran Doomiin kuvia.

 

[WebSlave]

Tuttua kauraa, joten ei ongelmia mulla sen suhteen.

Lähinnä kyseeseen tulee pykälän 10 ehdot sille milloin nimenvaihdolle on perusteet. Aloituksesta sain vaikutelman, että se vain olisi "naiskokelaasi" mielestä kivaa.

 

[Örfil]

En vaihtaisi. Paitsi jos se olisi Markkanen. Seat Markkanen, se olisi vasta nimi :ahem:

 

[Vellu]

Teoreettinen kyssäri, kun olen jo naimisissa. Mutta jos jostain syystä menisin uudestaan naimisiin, niin luultavasti kävisi kuten aiemminkin: molemmat osapuolet pitäisivät oman nimensä.

 

[Sinäputki]

Mitä tulee pollin, niin todennäköisesti pitäisin oman sukunimeni. Vastapuoli saa tehdä miten parhaakseen näkee.

 

[Mosse]

Lukitaan.

Jos vaimoehdokas ei suostu ottamaan sun hienoa nimeä, niin meneekö vaihtoon nainen?:doubtful:

 

[Jacques]

En osaa sanoa. Koska mulla ei ole mitään biologista sidettä nykyiseen sukunimeen muuta kuin isän osalta (sukunimi tulee isän isäpuolelta), niin mulla ei myöskään ole vahvaa perustelua pitää tämä sukunimi.. Toisaalta tähän asti ei ole kyllä tullut mieleen mitään syytä vaihtaa sukunimeä, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka sellainen syy tulisi.
Oma nykyinen sukunimeni tuskin kuitenkaan lähtee enää kiertoon minun kauttani.

 

[Knoukka]

Se naisenkin tyttönimi on hemmetin usein isän.

 

[Mosse]

Se naisenkin tyttönimi on hemmetin usein isän.

Meidän taloudessa on 3 (kolome) eri sukunimeä. On minun, Belmiön sekä Belmiön ex-miehen sukunimi tytöillä.

Niin ja perstaina kävin KIRKKONUMMELLA KANTVIKISSA, kaverin luona, jossa lapset ovat äidin sukunimellä liikenteessä.

 

[Asko S.]

Toisaalta ois kiva säilyttää nykyinen sukunimi, kun ei ihan yleisin ole. Mutta ei tosiaan itselle ehkä kuitenkaan se tärkein asia, jotta voishan sitä monenkinlaista vaihtoehtoa harkita, jos toinen osapuoli sellaisia esittäisi.

Tulikin mieleen, että isänpuolella suvussa pari sukupolvea ylöspäin olis ihan hyvä vaihtoehto nykyiselle sukunimelle. Näyttää olevan myös yhtä harvinainen kuin nykyinenkin. Ja mikä tärkeintä, ei tartteis edes vaihtaa nikkiä foorumilla. Niin ja vois sitte ryhtyä rikkaaks ja onnelliseks rantaruottalaiseks.

 

[Lugera]

Todennäköisesti sukunimeni ei tästä muutu mitenkään.

 

[Knoukka]

Todennäköisesti sukunimeni ei tästä muutu mitenkään.

Älä luovuta.

 

[Jellinek]

Minulla on sen verran yleinen sukunimi (ei siis oik. tuo Jellinek), että voin hyvinkin löytää unelmieni kumppanin, jolla on sama sukunimi, vakkei olekaan minulle mitään sukua, jolloin kummankaan ei tarvitsisi vaihtaa sukunimeään.

 

[Knoukka]

Minulla on sen verran yleinen sukunimi (ei siis oik. tuo Jellinek), että voin hyvinkin löytää unelmieni kumppanin, jolla on sama sukunimi, vakkei olekaan minulle mitään sukua, jolloin kummankaan ei tarvitsisi vaihtaa sukunimeään.

Suosittelen silti sitä kansantanhua.

 

[Jellinek]

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja omaa...
Onneksi en ole myöskään mikään aatelinen, jolloinka kumppani pitäisi löytää jostain pienestä, tarkkaan valikoidusta piiristä.

 

[Örfil]

Suomi voisi olla edelläkävijä ja kaikki muuttaisivat sukunimeksi Virtanen. Tai paremmin: Suomalainen!

Näin ei olisi epäselvää a) mistä ollaan b) ollaan kuitenkin jotakuinkin keskenään sukua

Tästä on tehty piisikin: "Olen Suomalainen"

T: Jussi Suomalainen

 

[Mosse]

Suomi voisi olla edelläkävijä ja kaikki muuttaisivat sukunimeksi Virtanen. Tai paremmin: Suomalainen!

Näin ei olisi epäselvää a) mistä ollaan b) ollaan kuitenkin jotakuinkin keskenään sukua

Tästä on tehty piisikin: "Olen Suomalainen"

T: Jussi Suomalainen

Kutun perseet. Jussi Hämäläinen sä olet.

Ja mä Savolainen!:thumbfh:

 

[Örfil]

Kutun perseet. Jussi Hämäläinen sä olet.

Ja mä Savolainen!:thumbfh:

Ok, tästä kehitellään sitten yksilöllisempi versio eli asuinpaikan mukaan sukunimi:

Hämäläinen
Savolainen
Lappalainen
Turkulainen
Kiireinen
...oliko muita?

 

[Thunder]

Minulla on hyvä naisystävä, joka meni naimisiin tanskalaisen miehen kanssa.

Postiluukusta tai nykyisin postilaatikosta näkee, että se on sukunimi-sukunimi.
Ensin tulee naisen ja lopuksi miehen sukunimi.

Kysyin siihen syytä, hän sanoi sukunimen olevan suojattu, ettei sen anneta kadota.

EDIT: Samoin kävi hänen siskolleen, siinäkin lukee sukunimi-sukunimi. Ensin naisen ja sitten miehen.

 

[Estate]

Löysin pari Hesarin aiheeseen liittyvää juttua viime vuodelta.

Yhä useampi vaihtaa sukunimensä
Päivitetty: 1.8.2010 11:21 STT


Yhä useampi suomalainen haluaa vaihtaa sukunimensä suvun vanhaan nimeen tai itse keksittyyn sukunimeen.

Väestörekisterikeskuksen mukaan hakemukset ovat lisääntyneet keskimäärin yli kahdellasadalla vuosittain viimeisen viiden vuoden aikana.

"Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa haetaan omassa suvussa käytössä ollutta ruotsinkielistä sukunimeä", sanoo maistraatin päällikkö Ari Heikkinen Kainuun maistraatista.

Kainuun maistraatti vastaa kaikista pääkaupunkiseudun suomenkielisistä hakemuksista. Heikkisen mukaan yhä useammin nimen vaihdolla halutaan myös sulautua joukkoon.

"Iso kasvava luokka ovat ulkomaalaistaustaiset, jotka kokevat että tulee työsyrjintää, jos on esimerkiksi irakilainen tai afrikkalainen nimi. On ollut perusteluja, että haluaa suomalaisen nimen, jotta pääsisi edes työhaastatteluun."

Jokainen Suomessa käytössä oleva sukunimi on suojattu. Korhoseksi ei pääse vaikka miten haluaisi, jos nimeä ei löydy omasta sukupuusta.

Ulkomaisesta nimestä voi taivuttaa suomenkielisen. Kowskista saa Kosken, ja myös niemi ja lahti on helppo liittää luontoaiheisiin etuliitteisiin, jos tarvitsee kokonaan uuden sukunimen.

"Jotkut kansainvälisessä työssä olevat suomalaiset haluavat myös eroon sukunimensä ä- ja ö-kirjaimista. Nimi voi olla hankala tavata, jos tekee paljon kansainvälistä yhteistyötä. Möttölästä ei kuitenkaan väännetä Mottolaa, vaan henkilö hankkii kokonaan uuden nimen."

Kymmenettuhannet suomalaiset vaihtavat sukunimensä vuosittain avioliiton takia. Neljännes haluaa pitää oman nimensä, mutta moni pari keksii myös uuden yhteisen sukunimen.

Osa sukunimen muutoksista sujahtaa läpi pelkällä ilmoituksella. Maksullisina hakemuksina käsitellään kaikki uudet nimet.

Nimilautakunta tarkastaa, että neitseellinen nimi on suomen kielen ja hyvän tavan mukainen, eikä se ole esimerkiksi ison yrityksen käytössä.

Omituisia hakemuksia tulee maistraattiin jonkin verran.

Koska hakemuksen tekeminen netissä on helppoa, lipsahduksiakin tapahtuu.

"Kyllä näitä viikonloppuhakemuksia on tullut, ja sitten kun selvitään, hakemus perutaan. Tämä on tietysti pieni lieveilmiö," Heikkinen sanoo.

Toivottavasti ette viime yönä kännissä ole laittaneet mitään hauskoja hakemuksia.

Lapset nimetään Suomessa yhä isän mukaan
7.12.2010 10:01 Susanna Pasula


Suomalaisnaiset ovat vuodesta 1986 lähtien saaneet pitää oman sukunimensä avioituessaankin. Lainmuutoksen jälkeen nimensä pitäneiden naisten osuus on kasvanut tasaisesti. Viime vuonna avioituneista naisista 23,7 prosenttia jätti nimensä ennalleen. Edelleen 68 prosenttia kuitenkin otti miehensä nimen ja 7 prosenttia kaksoisnimen.

Miehistä vaimonsa nimen otti vain 1,5 prosenttia ja 0,1 prosenttia otti kaksoisnimen.

Entä lapset, saavatko he sukunimensä isältä vai äidiltä?

Osa lapsista syntyy avoliittoon, ja erinimisiä on avioliitossakin vuosi vuodelta enemmän. Kukaan ei pidä kirjaa siitä, kuinka paljon lapsille annetaan äitien ja kuinka paljon isien sukunimiä.

Helsingin seurakuntayhtymä ja maistraatti tekivät Helsingin Sanomien pyynnöstä laskelman tältä vuodelta. Erinimisistä pariskunnista 86 prosenttia antoi lapselleen isän sukunimen, 14 prosenttia äidin.

Helsingin seurakuntayhtymä kävi läpi tammi–lokakuussa kastetut 2 969 lasta ja Helsingin maistraatti touko–marraskuussa nimen saaneet 1 700 lasta. Näistä luvuista vähennettiin lapset, joiden vanhemmilla on sama nimi ja lapset, joissa isyyttä ei ollut tunnustettu.

Suurin osa, 69 prosenttia, erinimisten lapsista oli avioliiton ulkopuolella syntyneitä. Avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista harvempi (12,6 prosenttia) sai äidin nimen kuin avioliitossa syntyneistä (18,5 prosenttia).

Kirkossa kastetuista äidin nimen oli saanut 15,4 prosenttia, maistraatissa nimen saaneista vain 12,3 prosenttia.

Enemmistö näyttää tekevän nimiasiat naimisiin mennessä ja lapsia hommatessa ns. perinteisen kaavan mukaan.