Oli muuten eka kerta kun kävi mielessä että nyt saattaa lähteä henki. Mutta pakko oli mennä sinne tupaan kun muut juoksi karkuun ja mä olin korppina päivystämässä ja homma jäi mun käsiin. Pelotti tosiaan niin että muistan sen hyvin vieläkin, ei sitä voi unohtaa, mutta onneksi homma ratkesi puhumalla. Mutta se tunne kun piti kävellä se 10 m sinne tupaan oli aikaste ahdistava ja odottaa että pamahtaako...
Oltiin siellä alikessuina saman ikäluokan porukalle ja onneksi oltiin silleen tuttuja toisillemme.