Se, mikä tässä myös naurattaa on se, miten heppoinen tuntuma ihmisillä on sopimusneuvotteluista. Olkoonkin, että kyse on vähän meidän normaalia arkea isommista kuvioista, ei sopimusneuvotteluiden mekaniikka olennaisesti eroa. Kuka muka ei ole neuvotellut työpaikasta, joka on tuntunut molemminpuolisesti oikealta mutta sitten lopulta homma on kaatunut palkkaan taikka johonkin muuhun yksityiskohtaan? Ei ne hommat sen kummempia tuolla formuloissakaan ole.
Molemmilla osapuolilla voi olla tahtotila korkealla ja siinä vaiheessa sitten uutisoidaan tyyliin, että sopimus on allekirjoitusta vaille valmis, mikä siis saattaa olla täysin totta. Mutta koska sitä ei siis vielä ole allekirjoitettu, täytyy jossakin olla vielä joku sellainen asia, jota toinen osapuoli haluaa vielä harkita. Ja yllätys yllätys, lopputulos voikin olla sitten se, ettei sopimusta lopulta saadakaan aikaan, mikä on molemmille osapuolille pettymys. Molemmilla on sopimuksen eri osista omat minimi- ja maksimitasonsa, joista eivät ole valmiita enää joustamaan ja joskus ne vain eivät osu päällekäin. Ja tässä vaiheessa ulkopuoliset ovat täysin ymmällään, että miten on mahdollista, että kaikkien niiden positiivisten viestien jälkeen kaikki kariutuikin ja onko meille syötetty pelkkää roskaa kaikki tämä aika.
Ja pelkkää itsestäänselvyyttähän tämä tietysti onkin mutta vähän on sellainen fiilis, että osalle nämä jutut vaikuttavat olevan jotain rakettitieteeseen rinnastettavaa
