Muistatkos kakarana kun.....

[jjv]

Tuosta tuli mieleen, että meillä oli joskus tapana huvittaa itseämme vaihtamalla rappukäytävien nimilaattojen kirjaimien järjestystä. Isotalosta tuli Isohomo, jne. Silloin oli käytössä sellaiset irtokirjaimet, taitaa niitä vieläkin olla jossain. Siitäkin tosikot polttivat kääminsä.

Loistavaa! Parin tunnin päästä, kun tää mehukatti on noussu päähän, taidan hiipiä alakertaan meisseli kädessä. RUUVIMEISSELI!!!

 

[Fagerholm]

Loistavaa! Parin tunnin päästä, kun tää mehukatti on noussu päähän, taidan hiipiä alakertaan meisseli kädessä. RUUVIMEISSELI!!!

VITUN PASKA VALONEN TEKSTI SAATANA!

 

[Troy]

Loistavaa! Parin tunnin päästä, kun tää mehukatti on noussu päähän, taidan hiipiä alakertaan meisseli kädessä. RUUVIMEISSELI!!!

Aika karmivan kuuloista. Sellainen meisseli kädessä rappukäytävässä yöllä hiipiminen. Oli vaikka miten valkoista tekstiä. Pahasti ruuvattua menoa silti.

 

[Örfil]

SamiJ heittää kyllä lähiömuistonostalgiaa, jota on helppo seurata. Äitin ikkunaan huutamiset olivat todellakin ihan arkea ja ihan toisesta maailmasta tänä päivänä. Yksikään kersa enää ei missään huuda noin.

Tuo nuottikulku taisi olla aikalailla maanlaajuinen. Tästä pullantuoksuisemmaksi ei lapsuusmuistot oikein enää voi nousta. Sillai kollektiivisesti ajateltuna. Äidit keittiön ikkunoissa. Turva aina huutomatkan päässä, luotettavia aikuisia, ja kotona kaakaota. Mahtavaa aikaa olla lapsi.

Näin oli kun asuin -63-71 Salossa kerrostalossa siinä Hyvonia vastapäätä (ne on siinä vieläkin eli Kankurinkadun pään kerrrostalokolossit). Mentiin takapihalle ja huudettiin just noin: Äitii - tuu ikkunaan!

Maailma oli silloin +500 m säteellä kodista + koulumatkat.

 

[SamiJ]

Näin oli kun asuin -63-71 Salossa kerrostalossa siinä Hyvonia vastapäätä (ne on siinä vieläkin eli Kankurinkadun pään kerrrostalokolossit). Mentiin takapihalle ja huudettiin just noin: Äitii - tuu ikkunaan!

Maailma oli silloin +500 m säteellä kodista + koulumatkat.

Omat muisteloni ovat 80-luvun alusta ja vielä tuolloinkin äidin ikkunaan huutelut oli voimissaan. Vaan ei ole enää.

 

[Fagerholm]

60-luvulla Salossa ei ollut ainoatakaan kerrostaloa. Varma tieto.

 

[jjv]

Stalkkaaminen on kyllä paljon aikuisempaa puuhaa. Se on selvä. Se on ihan kaikille selvä. Varsinkin niille, joita seurataan tarkasti tälläkin hetkellä.

Aika karmivan kuuloista. Sellainen meisseli kädessä rappukäytävässä yöllä hiipiminen. Oli vaikka miten valkoista tekstiä. Pahasti ruuvattua menoa silti.

Voin samalla päästää sut porraskäytävään, niin ei tartte siälä pakkasessa vaklata.

 

[Örfil]

Tämä johtuu ikkunatekniikan kehityksestä: monikerroksiset lasit ovat erkaannuttaneet lapset äideistään - pienen lapsen ääni ei vaan enää kanna näiden nykyisten ekolasien läpi!

Jotain hyvää, jotain huonoa - tämän kanssa vaan pitää elää :ahem:

 

[Örfil]

60-luvulla Salossa ei ollut ainoatakaan kerrostaloa. Varma tieto.

Laitanko valokuvan!

 

[Troy]

Voin samalla päästää sut porraskäytävään, niin ei tartte siälä pakkasessa vaklata.

Houkutteleva tarjous, toki, mutta mitä vittua?

 

[AJ]

Näin oli kun asuin -63-71 Salossa kerrostalossa siinä Hyvonia vastapäätä (ne on siinä vieläkin eli Kankurinkadun pään kerrrostalokolossit). Mentiin takapihalle ja huudettiin just noin: Äitii - tuu ikkunaan!

Maailma oli silloin +500 m säteellä kodista + koulumatkat.

Meidän talossa yksi tyttö huusi aina "Äiti tuu ikkunan alle! Täällä huutaa Veera." (Nimi muutettu)

 

[jjv]

Meidän talossa yksi tyttö huusi aina "Äiti tuu ikkunan alle! Täällä huutaa Veera." (Nimi muutettu)

Se ei kehdannut huutaa oikealla nimellään vai huijasiko se jonkun muun äidin ikkunaan?

 

[AJ]

Se ei kehdannut huutaa oikealla nimellään vai huijasiko se jonkun muun äidin ikkunaan?

Nimi oli muutettu ihan vaan kostoks. Omaa nimeensä se tietenkin siinä huusi.

 

[Troy]

Se ei kehdannut huutaa oikealla nimellään vai huijasiko se jonkun muun äidin ikkunaan?

Well said. Hyvin kysytty!

 

[PuoliPöhkö]

Jossain vaiheessa lapsuutta oli leikkipaikkana Hätin romulaani radan varressa. Autoja, mopoja ja muita moottorikulkineita purettuna, ynnä muuta metallisälää ja -romua. Korkeilla kasoilla kiipeiltiin ja joskus pieniä naarmuja paikkailtiin, mutta eipä kenenkään vanhemmat tuosta sen kummempaa meteliä nostaneet. Eipä ole sitäkään laania enää.

Lehtiroskis oli kanssa mieluisa leikkiväline/-paikka. Varsinkin jos sinne pääs... siis joutui tytön kanssa. Nykyään ei sellaiseen enää kahta mahtuis, ja yksinään olis tylsää. Ja ne on varmaan jo varattukin.

Sama!
Hätin romulaani on tuttu paikka. Junailijankadun tarhasta karattiin kaiffarin kanssa, meillä oli molemmilla sellaiset teddyvuorelliset talvitakit, jotka käännettiin ympäri, jotta näytettiin jääkarhuilta. Jääkarhuina möngittiin Hätillä josta meidät lopulta löydettiin.

Lisäksi hilluttiin jonkin verran rautatieaseman lähellä parkissa olleissa, vanhoissa, puisissa junavaunuissa. Yksikin oli puolillaan lasivillaa - siis sitä rakennuseristettä. Sinne pehmeiden villojen päälle hypittiin shortseissa kesäkuumalla.
Viikko meni kauheessa kutinassa. Voi helvetti.

Lehtiroskis - tuttu mesta. Vilkmannin siskon kanssa ekat imut alla peltikannen. Oli siis sellanen isompi lavaroskis. Voi pojat!

Tulihan tuota kaikkea koiruutta harrastettua, johon ei varmalla nykypäivänä ihan ekana ryhtyis. Muutamia mainitakseni : Laadittiin omia liikennemerkkejä kadunvarsiin (ja kiinnitettiin ne sinne myös), asetettiin lompakko, johon oli kiinnitetty siima jalkakäytävälle ja kun ohikulkija kumartui ottamaan sitä nykästiin se puskiin. Yksi ukko äkkäsi siiman ja astui sen päälle, jonka jälkeen asetti lombuukin taskuunsa ja käveli tiehensä. Me oltiin ihan että höh.
Pommeja, tulipalo, kiviä auton tuulilasiin, voi helvetti. Kauhukakaroita oltiin. Nyttemmin on vissiin vähän rauhallisempaa.

 

[Mangelo]

Ehkäpä se oli tämä heinikoiden siistiminen omakotitalon pensassaidan ja pensaiden juurista. Kulottamalla tietenkin. Naapurin ukko, lapin palot kokenut sotaveteraani, ei oikein tykännyt näistä meidän pyromaanileikeistä, mutta leikit toistui aina myöhemmin.

 

[toleranssisiipi]

Lisäksi hilluttiin jonkin verran rautatieaseman lähellä parkissa olleissa, vanhoissa, puisissa junavaunuissa.

Sama juttu. Siellä oli usein mahdollisesti armeijan käyttämiä vaunuja (jostain tällainen käsitys oli tullut, en tiedä oliko käsitys oikea), joista löytyi lähes poikkeuksetta kolikoita. Sotapojat niillä ilmaisesti matkustaneet ja niissä pötkötelleet, jolloin taskuista niihin junavaunujen lattioille ja lavereille (tai mitä ne nimeltään ovatkin/olivatkin) oli putoillut lantteja.

-edit- Nämä vaunut siis olivat VR:n tavara-asemalla, ihan Hätin vieressä.

 

[Mickey]

Kyllä parhaat kiksit tuli 1) mansikka- 2) omenavarkaissa olosta.

Voi sitä sietämätöntä jännitystä, kun ensiksi lähestyt
kohdetta iltahämärässä ruispellosta tai kuusipensaiden turvin ja parhainta on saada taskut täyteen ja sitten kohteen ULKO-OVI KÄY, pihavalot syttyvät ja joku huutaa SAATANAN PENNUT - silloin tuli lähtö! Ja jos ei jäänyt kiinni, niin sillä adrenaliinillä hyppäs seivästä kaks viikkoa ainakin kaks metriä :ahem:

Niin, olen sen verran "vanha" että itsekin muistan omena varkaudet, ei siksi, että olisi varsinaisesti nälkä ollut, mutta kun se oli niin jännittävää.

 

[Mickey]

Sitten joskus oli tietysti perinteiset puhallusputket, jonka valmistustarvikkeet vietiin äidin vaatekomerosta, semmosesta mustan muovisen henkarin housutangosta kun sai mitä mainioimman puhallusputken. Ammukseksi sopi esimerkiksi kuivatut herneet tai pihjalanmarjat. Sattuihan ne, kun naamaan osui.

Muista tämän myös ja "sodat" näiden kanssa.
Sittenmmin totesin, että yhdistämällä pari kaardemumma tms. putkea yhteen ja tekemällä "juusto" tms. vahasta just sopivat "ammukset", sai tarkkuutta ja tehoa selvästi enemmän.
Henkarien putkethan olivat useinmiten enemmän tai vähemmän kieroja.

 

[Mickey]

Vertailtiin pihapiirin poikain kanssa kikkelin kokoa. Ilkalla oli isoin, mut se olikin muita kolme vuotta vanhempi. Enää vertailua ei voi tehdä, kun Ilkka nukkui pois viime vuonna.

Mullekin ehdotettiin josku tämän tapaista... oli kuulemma jonkilainen "rinki" olemassa...

Kieltäydyin kuitenkin ja en sen koommin asiasta kuullut...