Ihminen voidaan nykypäivänä periaatteessa toimittaa vaikkapa toiselle puolelle maapalloa leikattavaksi jos vain siellä on tarvittava teknologia.
Juuri näin. Esim. vähän käytetyn ja ei-kiireellisen sairaanhoidon saa puolestani keskittää vaikka yhteen paikkaan, jonne potilaat kuskataan eri puolilta Suomea. Mutta, koen että myös maaseuduilla on tarjottava riittävät palvelut siedettävällä etäisyydellä ihmisistä. Näitä palveluita ovat esim. päivystysvastaanotto ja perusterveydenhoito, sekä lasten ja nuorten koulutusmahdollisuudet. Haluaisin lainata myös hieman
Mikko Paateroa:
Alueet eriarvoistuvat poliisipalvelujen osalta
Alueet tulevat eriarvoistumaan sen osalta, onko niissä saatavilla poliisia paikalle, Paatero sanoo.
– Uskon, että eriarvoistuminen eri alueiden välillä tulee kasvamaan jatkossa.
Jo nyt poliisilla ei ole aina lähettää partiota heti paikalle hälytykseen, Paatero kertoo. Viime vuonna tällaisia hälytyksiä oli peräti 100 000 eli noin kymmenen prosenttia hälytyksistä.
– Ainakin jonkun aikaa on tultava toimeen omillaan, hän kuvaa tilanteita.
Myös rikosten selvitysprosentit ovat hänen mukaansa kääntyneet laskuun resurssien puutteessa. Samaan aikaan järjestäytynyt rikollisuus tekee todella tuloaan Suomeen.
Poliisin toimipisteet tulevat vähentymään haja-asutusalueilta. Tämä ei kuitenkaan ole suurin ongelma, sillä Paateron mukaan nykyiset poliisiautot varustetaan sellaisiksi, että niistä pystytään tekemään lähes kaikki poliisitehtävät.
Paatero puhuu toki vain poliisipalveluista, mutta niistä nähdään jo nyt, mitä keskittäminen saa aikaan. Väestö eriarvoistuu kaupunkien ja maaseudun välillä, ja ehdotettu kuntauudistus lisäisi eriarvoisuutta entisestään. Ja kun puhutaan nuorison syrjäytymisestä, niin kuntauudistus ei ainakaan vähennä sitä. Ex-kunnasta kun lähtee toisen asteen koulutus sekä työpaikat, niin nuoren pitää muuttaa kotoaan opiskellakseen, tai muuten syrjäytymiskierre on valmis. Ja kaikki eivät ole valmiita jättämään kotiaan 16-vuotiaana. Tässä toikissa on jo käynyt ilmi, että pitkällä aikavälillä ehdotetun kaltaisessa kuntauudistuksessa suurin säästö tulee ihmisten keskittymisestä (ja siitä maakuntamallin vastustus). Mutta, kaikki ihmiset eivät ole valmiita muuttamaan seutukeskuksiin. Enkä puhu vain tunnesyistä, vaan myös taloudellisista syistä. Uuden asunnon hankkiminen ja muuttaminen ei ole ilmaista. Ihmiset jotka ovat juuri tehneet hienon ja kalliin omakotitaon maaseudulle tulevat rajusti petetyksi hallituksen toimesta. Kunnan muuttuessa syrjäkyläksi, talon arvo laskee. Ja kun suomalaiset ovat muutosta vastustavaa porukkaa, eikä kuntauudistus saa heitä kaupunkeihin, niin jyrkkä kahtiajako maaseutuun ja kaupunkeihin on valmis.
Joka tapauksessa, koen kuntien pakkoliitokset viimeiseksi keinoksi julkisen sektorin kustannusten leikkaamiseksi. Pakkoliitosten sijaan pyrkisin leikkaamaan muita julkisen sektorin kustannuksia. Valitettavasti vain valtion/kunnan työntekijä on tärkeämpi kuin kansalainen/kuntalainen. Kuntaliitokset eivät ole tuoneet säästöjä, koska turhaa henkilökuntaa ei vähennetä muuten kuin eläkkeellejäännin kautta. Ihmettelen muun muassa, miksi läänien tilalle tuli aluehallintovirastot, eikä läänejä yhdistetty maakuntiin? Syy oli todennäköisesti, että virkamiehille piti taata työpaikat. Kuntien valtionosuuksien leikkaamisen voin hyväksyä, ne ovat eräänlainen lahja valtiolta, joita ilmankin pitäisi pärjätä. Jos kunta ei pärjää omillaan, niin silloin kuntaliitos on OK. Mutta ehdotettu kuntauudistus on liian massiivinen.
