Menneinä viikkoina kouluttaja robotiikassa pajautteli tarinoitaan.
Eräs työhönhakeutuva oli hakeutunut automaatioyritykseen töihin ja haastatetteluherra oli kysellyt hältä, että onko herralla alkoholi ongelmana työelämässä?
Haastateltava sanoi, että jos viinaa on vapaasti saatavana, niin se ei ole ongelma.
Kouluttaja näytti vihdoinkin pitkien opetuksien robotiikkakurssin ohella oikeasti esitetyn korkeakoulusta valmistuneen insinöörin lopputyönäytön. Se sisälsi käsinivelrobotin käyttöönottoa ja ohjeita, että miten robotin saa heti käyttöön. Siinä olevat ohjeet eivät sisältäneet minkäänlaisia opasteita studion ja pendantin käyttöön ja silti tämä oli korkeakoululta hyväksytty ja erittäin huono opaste.
Tämä robotiikkakurssi valmistaa meitä ymmärtämään paljon paremmin kuin mitä kouluttaja sanoikin, että korkeakoulusta tulee vain eväillä opetettuja insinöörejä, jotka eivät tiedä robotiikasta juuri mitään valmistuttuaan. Kouluttaja sanoi, että meillä Suomessa on puolet korkeakouluja liikaa, jotka saisi olla nykyään vähemmän. Sitten hän esitti sellaisen ihka oikean kustannustaulukon vuodelta 2010 projektoriinsa, missä paljastui yhden yrityksen oman robotiikkaohjelmoijan vuosipalkkakustannuksen. Enpä ihmettele, että miksi firmat eivät kovin ole innokkaita hankkimaan insinööreitä töihin, sillä meillä on insinöörin suorittaneet, jotka eivät vielä käsitä logiikkaa robotiikkaopinnoissa. Yritetään auttaa toinen toisiamme, vapaalla tauolla pystyin auttamaan niitä, jotka eivät ymmärtäneet jostain robotiikan logiikasta ja ohjelmoinnista.
En minä tätä opetustapoja tai itseäni kehuskele, olen vaan iloinen, että olen päässyt sellaiselle alalle, missä osaavista henkilöistä on oikeasti pulaa ja tarvitaan eri yrityksiin töihin tekemään robotiikkaa. Tällaisia opetuksia työelämässä tulisi tehdä räätälöityinä erilaisiin yrityksiin pitäisi suosia.
