Ei tässä yhtä autuaaksi tekevää ratkaisua ole, pikemminkin monen tekijän summasta puhutaan. Turvakaukalo yhtenä, kovat penaltit päähän ajeluista toisena ja sitten asennemuutosta sekä taklaajalta että taklattavalta. Pelaajan täytyy oppia, ettei kiekosta luopuminen tee hänestä kiekotonta pelaajaa sillä samalla sadasosasekunnilla. Samoin pitää oppia olemaan kääntämättä selkää taklaukselle laidan läheisyydessä (näitäkin näkee ja sillon sattuu). Toisaalta taklaajankin täytyy tajuta jos vastaanottaja on huonossa asennossa/tasapainossa eikä jyrätä koko voimalla kaikkien päälle. Pelisilmää ja vastustajan kunnioittamista siihenkin suuntaan.
Vahingot tietysti on vahinkoja, niistä ei päästä koskaan eroon. Mutta näitä aivovammoja on viime vuosina tullut paljon enemmän kuin aikaisemmin. Se ei voi olla silkkaa sattumaa.
Tässä on peiliin katsomisen paikka kaikilla, kabinetissa, kentällä, vaihtoaitiossa ja katsomossa. Mihin me halutaan tätä lajia viedä..?
