Jos nyt hetkeksi jätetään sinänsä herkullinen Häkä-Räkä -vertailu kisasuoritusten kautta sikseen, on kyllä oikeasti aika käsittämätöntä, miten tästä maasta on peräkanaa tullut a) kaksi noin kovaa kuskia ja b) kaksi niin suosittua ja karismaattista tähteä.
Kuten tässäkin ketjussa on jo todettu, ovat Mika ja Kimi olleet kuskeina hyvin erilaisia vahvuuksineen ja heikkouksineen mutta ihan samoin he ovat olleet persoonina hyvin erilaisia. Toki molempia yhdistää se kuuluisa harvasanaisuus mutta se vain on ilmennyt kovin eri tavalla. Siinä missä Mika oli aina äärimmäisen sympaattinen ja kohtelias sekä vähän sellainen pilkettä silmäkulmassa omaava velmu, on Kimi ollut enemmän "pitäkää tunkkinne" -tyyppinen oman tiensä kulkija (missä ei toki sinänsä ole mitään pahaa, tyylinsä kullakin näet). Ja molemmat ovat olleet aikanaan lähestulkoon sirkuksen suosituimpia kuskeja vaikka urheilullisilta saavutuksiltaan molempien aikana on ollut ansioituneempiakin miehiä ajamassa ykkösiä.
Miettikää nyt sitä, miten paljon vaikkapa Häkkistä edelleen hyödynnetään mm. Mersun ja Johnnie Walkerin toimesta. Kaveri ei kuitenkaan ole käytännössä tehnyt mitään urheilullisesti merkittävää noin kymmeneen vuoteen! Sitä voisi jo hyvällä syyllä kutsua kestäväksi karismaksi. Olen aivan varma, että myös Kimille riittäisi vielä useaksi vuodeksi uran lopettamisen jälkeen kysyntää vastaaviin hommiin mutta tosiasia taitaa olla, ettei Kimiä kyllä niihin taida pystyä suostuttelemaan muuta kuin ihan läheiset ystävät (case in point: Makia).
Ylpeitä saamme kyllä kaiken kaikkiaan suomalaisina olla näistä herroista. Se on hyvä muistaa silloin kun alkaa vaikkapa Kovalaisen kohtalo ahdistamaan.