Melkoisen rankka oli tuo edellinen viikonloppu. Kaks päivää, kaks peliä, kaks kertaa pilkuille saakka.
Lauantaina käytiin Mikkelissä vääntämässä jälleen kerran tasaväkisesti Jukureita vastaan. Tämä kaksikko on nyt tämän kauden viidessä kohtaamisessa vain kerran saanut selkoa toisistaan 60 minuutin jälkeen. Tällä kertaa Joona Karevaara pussitti ratkaisevan rankkarin Galanskyn selän taakse ja kaksi pinnaa siis Kouvostoliittoon. Kalevankankaalla yleisöä mukavasti, päälle 2000, ja tunnelma hyvä. Sarvikselle kiitokset hyvästä vastuksesta toisessa päädyssä.
Sunnuntaina oli luvassa lisää savolaisia, SaPKo Sumulaaksossa. Aivan kauhea peli. Oliko väsymystä jaloissa vai mitä, mutta jätkät oli jotenkin unohtaneet miten jääkiekkoa pelataan. Alkaen pystyssä pysymisestä ja kiekon kuljettamisesta, kaikki meni päin helvettiä. SaPKo, joka oli pelillisesti paljon parempi ja virkeämpi, olisi ansainnut kolme pistettä. Yksi mies oli kuitenkin eri mieltä, Kristian Järvinen KooKoon maalin suulla. Jälleen kerran ihan huikeita koppeja, joilla kaksi pistettä KooKoon sarakkeeseen. Vastuun, onnistumisten ja itseluottamuksen myötä Krisusta on kuoriutunut myös show-mies, kuten sunnuntaina saatiin rankkarikisan mailalla ratsastamistuuletuksesta ja SaPKo-aitioon kuittailusta huomata. Hienoa, persoonia aina tarvitaan. Toisena onnistujana voisi nostaa esiin Jari Kauppilan joka karkasi 5-3 -alivoimalla tekemään elintärkeän tasoituksen ja veivasi vielä rankkareissa vakuuttavan osuman. Pappa jaksaa. Voittomaalin rankkareissa kynäili Jesse Jyrkkiö.
Mikko Rämön tilanne vain hieman huolestuttaa. Järvinen on raatanut joka ilta Rambon loukkaantumisen jälkeen ja jälleen kerran kuormitus kasaantuu yhdelle miehelle. Kohta on lähdettävä maalivahtiostoksille, koska Krisun pitää saada välillä levätä..
Uusi vuosi avataan perjantaina kotona, Jokipojat