Ahneus (kesk)
NÄKÖKULMA Merja Ailus ohitti pätevämmät, koska puolueet sopivat niin, kirjoittaa politiikan toimittaja Tommi Parkkonen.
Tarjolla olisi ollut useita tohtoritason alan ammattilaisia, monilla eläke- ja sijoitusasioiden tuntemusta, mutta keskusta (kesk) istutti vuonna 2009 vaalirahakohun takia eroamaan joutuneen Markku Kauppisen (kesk) tilalle Kevan toimitusjohtajaksi sopivan jäsenkirjan omistaneen Merja Ailuksen (kesk), eläkeasioihin perehtymättömän oikeustieteen kandidaatin.
Ailus siirtyi tehtävään julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliiton Jytyn puheenjohtajan paikalta. Erään ammattiyhdistysaktiivin mukaan Ailus keskittyi Jytyssä haalimaan itselleen "sellaisia etuja, joita ei aikaisemmin ole ay-liikkeessä nähty".
Sama jatkui näköjään lakisääteistä eläketoimintaa hoitavan Kevan johdossa: ensin miljoona-asunto merinäköalalla ja sitten toinen miljoona-asunto Helsingin kalleimmasta ydinkeskustasta. Avobemari, johon nahkapenkit, erikoisratti ja erikoisväri. "Vahingossa" väärin laskettu asuntojen verotusarvo. Kikkailu autokaupoissa.
Ahneudella, itsekkyydellä ja yhteiskunnasta vieraantumisella ei tässä(kään) tapauksessa ole ollut mitään rajaa.
Se, että kovapalkkaiseen ja -etuiseen työhön valittiin enemmän omia etuisuuksiaan kuin kunta-alan eläkeläisten toimeentuloa pohtiva kepulainen, ei ole toimitusjohtajan oma vika. Kyse on isommasta koplauksesta, jota kutsutaan nimellä puoluepolitiikka.
Keskusta ja kokoomus sopivat aikoinaan, että kepu saa nimittää Kevan johtoon ihan kenet haluaa, jos kokoomus saa aikaisemmin demareille kuuluneen Kuntaliiton toimitusjohtajan paikan itselleen - ja näin kävi. Jytyn uudeksi puheenjohtajaksi istutettiin toinen kepulainen.
Mitä tällä puoluepaikkapelillä sitten on tekemistä tavallisten suomalaisten eläkeläisten - joiden keskivertoeläke on alle 1 500 euroa kuukaudessa - toimeentulon ja elämänlaadun kanssa?
Ei yhtään mitään.
Heillä kun ei ole varaa avoautoon ja luksusasuntoihin.