Matti Hautamäen tekee mieli mäkeen
Matti Hautamäellä on kirjahyllyssään reilun tusinan verran mäkihypyn
olympia- ja MM-mitaleita. Nyt mäkihyppyä penkkiurheilijana seuraava ex-kotka katselee suomalaisen mäkihypyn tilaa surullisena.
Hautamäen aktiiviaikoina oli harvinaista, että arvokisoissa tai maailmancupissa suomalaista ei ollut palkintopallilla. Nykypäivänä suomalaishyppääjiä näkee harvoin edes toisella hyppykierroksella.
Miten ihmeessä tähän pisteeseen on tultu Matti Hautamäki?
- No jos tässä nopeasti koettaa asian nitoa yhteen, niin minun mielestäni tilanne on ollut mäkipiirien tiedossakin, että se romahdus on tulossa, mutta kaikki vaan toivoivat, että se tulee mahdollisimman myöhään. Ahosen Janne piti illuusiota yllä, että kaikki on hyvin, eikä kukaan edes yrittänyt korjata tilannetta missään vaiheessa, Hautamäki analysoi.
- Se romahdus vaati muutaman pikkuasian rymähtämistä päälle:
harrastajamäärät tippuu, mäkikeskukset rapistuu ja rahat loppuu, niin ei siellä huipulla enää ollakaan.
Mäkihyppy on perinteikäs laji Suomessa, ja koko kansa odottaa lajin paluuta maailman huipulle. Miten se onnistuu?
- Comebackin tekevä Ahonen paikkaa, Hautamäki naurahtaa.
- Todellisuudessa tilanne on todella surullinen. Olin kattomassa Puijolla kansalliset kisat, ja siellä oli Suomen kaikki kynnelle kykenevät mäkimiehet paikalla, ja siellä oli noin 12 kaveria. Ei siitä kauheasti pystynyt iloa repimään.
Mäkihyppy on Suomessa arvostettu laji ja sillä on ollut vuosikymmeniä menestyviä supertähtiä maailman huipulla. Laji on jatkuvasti otsikoissa mediassa.
Miten voi olla mahdollista, että nuoria ei ole saatu houkuteltua lajin pariin?
- Pidän siitä näkemyksestäni kiinni, että 10-15 vuotta sitten ei ollut juurikaan pikkulapsia hyppäämässä, ja se näkyy nyt aika rumalla tavalla. Käytännössä yksi sukupolvi menetettiin siinä. Oli aika, jossa välissä meillä oli vain vanhat konkarit ja tosi nuoria jätkiä. Siinä välissä ei ketään, ja nyt on se väli, kun ei ole ketään, Hautamäki toteaa.
Janne Ahosen hermot eivät enää kestäneet katsella nykymäkimiesten rypemistä, ja mies pakkasi suksensa painellen treenimäkeen. Hautamäkikin leiskauttaisi varmasti pitkälle parin viikon treenikuurin jälkeen.
- En tiedä lentäisikö se tässä vaiheessa ilman treenausta yhtään minnekään, mutta eihän tässä ole mitään hätää, kun Ahosen Janne päätti ruveta talkoisiin. Minä olen nykyään vain penkkiurheilija, ja tyydyn katselemaan miten Jannelle käy.
Ahonen teki jo yhden väkevän comebackin. Millaisen paluun uskot kaverisi tekevän nyt 35 vuoden iässä?
- Ei uskalla hirveästi veikkailla, kun on ollut pari vuotta pois ja millaisessa iskussa tulee takaisin. En nyt kuitenkaan hirveästi yllättyisi, jos mies nähdään taas maailmancupin kymmenen parhaan joukossa ja palkintopallilla taas heiluisi, Hautamäki naurahtaa.
Ahonenkin on lopettanut jo tosissaan pari kertaa – miten pysyvä on oma lopetuspäätöksesi?
- En ole menossa mäkeen ainakaan tosimielessä. Vähän tosin tekee mieli käydä kokeilemassa, että uskaltaisiko sieltä enää tulla alas.
Tuossahan on mahdollisuus, että kipinä taas puraisee?
- No ei tietysti koskaan voi sanoa ei koskaan. Elämässä vain kaksi asiaa on varmaa, Hautamäki päättää arvoituksellisena.