Suicide - Frankie teardop
Sellaista pirteää synapoppia. Oli itselle uusi tuttavuus tuo Suicide. Kiitti vaan ehdotuksesta tämän teemaviikon suhteen, muuten olisin edelleen tietämätön.
Suiciden myötä aloin katselemaan noita 1977 vuoden listoja huomisen biisiä etsien ja totesin todella monen hittikappaleen nimessä olevan "love". Muutenkin lähes yksin hyvän mielen musiikkia tuolta löytyi...josta sitten aasinsiltana pistin soimaan Frankie Knucklesia, sitä kuunnellessa ei kulmat kurtistu ikinä, ehkä jopa hymynkarekin tulee.
Mulla on hyllyssä
Suiciden
Why Be Blue -levy, joka on ihan hyvä vaikka sitä ei isommin yleensä kehutakaan.
Tässä kiekon nimiraita.
Eikun oikeasti jäi nyt vaivaamaan. JPP ehdotti G-viikolle G.G.Allinia. Onks tossa nyt säännöt muuttuneet jotenkin vai mitä ihmettä? Ainahan aakkostetaan sukunimen mukaan vai oonko mä nyt tippunut kelkasta?
No mutku siis edelleen niinku hei
G.G.!!!1!! Ja kuten privassa mainitsin, mulla on levyhyllyssä
Nick Cave & The Bad Seeds -levyt N:n kohdalla kun taas
Bob Marley & The Wailersit on aakkostettu M-kirjaimen kohdalle. Jotenkin päässeet lirvahtamaan silleen eikä ole viitsinyt muuttaa järjestystä. Edelliset jos tuuppaisi c:n kohdalle niin siinä menisi muutama vuosi ennen kuin osaisi suoraan oikean hyllyn äärelle mennä Caven tullessa kuunteluvuoroon.
Jatketaan samalla linjalla:
Genesis - Supper's Ready
Foxtrot -albumin - & samalla yhtyeen koko tuotannon - hienoimpia hetkiä. Etenkin sen päätös:
"There's an Angel standing in the sun
And He's crying with a loud voice
'This is the supper of the mighty One'
The Lord of Lords, King of Kings
Has returned to lead His children home
To take them to the new Jerusalem."
Nursery Crymeltä löytyvän
Return of the Giant Hogweedin loppu on kanssa hieno:
"HERACLEUM MANTEGAZZIANI
Giant Hogweed lives"
Pihalla ulkorakennuksen takana aikoinaan jättiukonputkea hävittäessä alkoi tosin päässä soida kohta:
"Botanical creature stirs, seeking revenge.
Royal beast did not forget.
He came home to London..."
Saunatakille tiedoksi että on maailmanluokan teosten ääressä!
Komp. Vaikka itse tykkää vielä
Foxtrotia ja
Lamb Liesia enemmän
Trespass,
Nursery Cryme ja
Selling England by the Bound -levyistä. Lamb Lies Down on Broadwayn kannesta saa tehtyä kivan Joni-pose -version, mikä on kai plussaa sekin. Tässä taas kerran kyseinen muokkaus: